torstai 27. kesäkuuta 2013

Häähömpötys

En kyllä tunnusta hömpöttäväni. Haluaisin vaan olla vaimo tuolle ihanuudelle.
Tällaiset kutsut lähetettiin kesäkuun alkupuolella, aika tasan 2kk ennen The Daytä. Mun piti niitä täällä vilauttaa jo aiemmin, mutta on vaan jäänyt.


Tilattiin nuo siis valmiina. Mun perfektionistin luonteelle ei sopinut tässä kohtaa askarrella, vaikka se ihan mieluista hommaa onkin, riitti kun piti taitella ne ja liittää sisälehdet kansiin.
Oikealla lehdellä on varsinainen kutsuteksti ja vasemmalla ihana, kaunis, Pam Brownin kirjoittama ja varmaan jonkun suomentama runo

Tämä ilo ylittää kaiken muun ilon. 
Tänään käy toteen unelma,jota tuskin uskalsin uneksia. 
Kaikki onni on läsnä,kaikki toivo ja varmuus. 
Tänä päivänä me alamme rakentamaan elämää 
-suurempaa kuin kumpikaan meistä 
olisi kyennyt yksin rakentamaan.


Ilmottautumisia tuli heti kivasti, varmaan siksi kun kutsun mukaan liitettiin INFO-lappu, jossa mainittiin että ensiksi ilmottautuneet saa parhaat paikat ja eniten ruokaa :) Info oli muutenkin vapaamuotoisempi, kutsuista haluttiin juhlan luonnetta kunnioittavat ja yksinkertaisen kauniit. En tekisi mitään toisin, ainakaan vielä. No joo, rusetteja valutin alemmas, kuin tossa kuvan kutsussa on. Niin, perfektioinisti. ;)

Vaatteet check (paitsi mun kengät)
Kirkko check (paitsi marssit valkkaamatta)
Juhlapaikka ja majoitukset meille sekä apureille check
Hius-, meikki-, kynsi- ja ripsiasiat check
Ruoka ja tarjoilijat check
Musikki ja valokuvaaja check
Hääkarkit ja se vähäinen suunniteltu ohjelma check
Hääauto check
Eläinten hoito vuorokaudeksi check
Juomat
Kukat ja koristeet
Sormus

Aika moni asia alkaa olla hoidossa ja mieli on odottavan onnellinen.
Puuttuukohan tosta jotain oleellista, kun ei ole missään vaiheessa oikein stressannut...

27.6 aikainen aamu

En nukkunut viime yönä lainkaan, koska en tiedä miksi ja sitten kova ukkonen. Unirytmi on siis sekaisin ilman muuta ja se on jo yksi syy olla nukahtamatta silloin kun kuuluisi, kuumuus on toinen ja tänä yönä (klo on nyt viisi) ukkosti vielä. Edellisyönä olis superkuu ja kaikkea "jännää".
Meillä ei eläimet, eikä me ihmisetkään pelätä ukonilmaa, mutta kaikista avonaisista ikkunoista satoi vesi sisälle ja piti kuivata lattioita, talo vähän tärähteli ja meteli oli aikamoinen. Päätin jo sängyssä, ikkunasta katsellessa, että kun ukonilma loppuu, vien koirat ulos ja keittelen jo kahvit. Jos ei neljään mennessä ole unta saanut, ei kannata jatkaa sängyssä pyörimistä vaan vaihtaa ainakin sohvalle.
Puolisko joka lähti töihin, sai herätä vähiltä uniltaan edes hiukan siloteltuun aamuun, kun olin laittanut aamiaisen ja hoitanut eläimet.

Rakennettiin eilen porttielementit toiselle pihaan tulolle, 3,5m x 2. Tolpat on vanhan navetan hirsistä ja kaivoin uskoakseni riittävän syvät kuopat vanhoille, korkeille maalipöntöille, johon tolpat valettiin. No nythän ne montut on täys vettä, saa nähdä mitä tulee.. Mutta porttielementit onnistui hyvin!

Yksi porttielementti
Porttien valmistuttua piti vielä tyhjentää talli, eli possujen ja kanien karsinat. Ensi talvena ne ei TOD! saa niin paljon huvipahnoja! Vähän märkää turvetta ja purua pohjalla, heinää ja olkea päällimmäisenä ja kaikki se hyvin lattiaan tampattuna. Talikko ja lumilapio oli oivat työkalut ja kun kahdestaan homma hoidettiin, niin parilla tunnilla melkein selvittiin. Karsinat saakin ehkä vähän uudenlaisen järjestyksen syksyyn mennessä ja toivottavasti keksittäis possunpitävä juomajärjestelmäkin, niin menis vähän vähemmän sitä laatua nurin.

Meille melkein tuli neljäs possu, jos ei olis lähes koko Suomi välissä, oltaisiin pikkuinen haettu ja toivottu siitä Kukalle bestistä. Saman ikäinen ja vain vähän Kukkaa itseään isompi kodinvaihtaja tyttö, täplikäs sekin. Järki tuli kuitenkin vastaan ja totesin, että yksin en lähde niin pitkää matkaa ajamaan ja toisella meistä oli vain se yksi päivä vapaata, melkein koko vuorokausi olisi kulunut hakumatkaan. En tiedä olisko possukaan tykännyt niin pitkästä autoilusta, tuskin. Toivottavasti Lyyti saa hyvän kodin jostain vähän lähempää.          

Lenny ja Mäy
Mattoja pestiin yks päivä Pihlan emännän kanssa, aika kivaa puuhaa. Ne oli välissä jo melkein kaikki kuivia, kunnes tämä yö ne kasteli, ei silti harmita, tuleepahan raikkaita (kuvassa näkyy muuten tuo meidän toinen ajoportti, joka on kyllä huomattavasti tätä uutta kapeampi). Ja Helmillä on palannut virtsankarkailuvaiva, joten matoilla ei ole kiire, lattiaan ne ei ole menossa muutenkaan vielä. Täytyy varmaan hakea resepti uuteen lääkkeeseen ja kokeilla sitä. Raakaruokavaliolla ja hyvässä kunnossa pitämisellä oireet pysyi pitkään poissa ilman lääkistystäkin, mutta Propalin ei apua oikeastaan tuonut silloin kun sitä kokeiltiin, ja se maistuu Helmistä pahalle. Jos saatais uusi lääkitys tablettina ja toivotaan sen auttavan.


Juhannuskin oli ja meni. Oltiin ystävien luona Siutiossa, bernhardilaiset mukana, Helmi haluttiin yökylään täällä kotopuolessa ja muuta laumaa hoiti hyvin avoppiperhe, samalla kun puusaunoivat meillä. Kiva reissu oli ja vaikka itse perjantai ilta jäi vähän lyhyeksi, oli lauantai sitäkin pidempi, tultiin vasta myöhää illalla kotiin, kun ajeltiin Inkoon saaristossa ja nautiskeltiin merimaisemista hyvässä seurassa. Koiratkin käyttäytyi hyvin, viime juhannukseen nähden ainakin, silloin hajos yksi ikkunaruutu, kun Lennart vähän tassulla kopautti...
Aika ihania ihmisiä, kun silti vuodesta toiseen meidät sinne kutsuvat. :D

Osaa ne rauhottuakkin, eräs sateinen sunnuntai meidän olohuoneessa...

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Porin paras osa

Mäntyluodon koiraranta.
Yhteinen lauantai vapaa ja hieno ilma, suunnattiin heti aamupäivällä Porin Mäntyluotoon ja koirarannalle siis, palattiin kotiin vasta iltapäivällä.
Mukana oli jälleen Lenny ja Humppa, ne kaksi jotka ei koskaan väsy ja tämänlaisesta toiminnasta eniten nauttivat.
Aamupäivällä rannalla oli myös jotain "riiteliöitä" (=riippuliitelijöitä), hevonen ja muutamia koiria.
Iltapäivällä olimme melkein keskenämme.
Kuvasatoa:















Toko- ja Rally-tokoleiri

Ruovedelle siis kokoonnuttiin ja vietettiin siellä viikonloppu 7.-9.6. Haapasaaren lomakylässä.
Olin niiiin innoissani kaikkien tuttujen tapaamisesta ja tulevista treeneistä, ja erikivaa oli saada mukaan kämppiksiksi Johanna ja huskyt Naava ja Pihla.
Lähdettiin koiramäärästä johtuen kahdella autolla ja varattu mökki oli kahden hengen, ei ihmeitä odotettu, mutta olishan se voinut vähän ulkohuuussia isompi olla :D
Huskyt nukkui autossa ja betsut mahtui kääntymään sänkyjen väliin jäävässä "tilassa" vaan pyllähtämällä sängyn kautta. Koiraleireillä majoitus ja mukavuudet ei ole kuitenkaan missään määrin tärkeässä osassa ja tuloillan kaatosadekkaan ei vienyt fiilistä.
Treenattiin siis lauantaina ja sunnuntaina, molempina päivinä ilma oli hyvä, vettä tuli vain iltaisin/yöllä.

Olin ilmottanut, että me treenataan rallya. Lauantaina keskityttiin enemmän teoriaan ja arkitottelevaisuuteen, koiran käsittelyyn yleensä. Sunnuntaina harjoiteltiin takapään käyttöä ja rallya käytännössä. Takapää treeni oli meille tosi paikallaan, koska ison koiran kanssa tulee käännökset tehtyä helposti hiukan turhan huolimattomasti ja väljästi.
Kouluttajina toimivat KoiraKoutsit Krista Karhu ja Mika Jalonen. Tykkäsin!

Iltaohjelmassa oli savusauna ja palju mahdollisuus, grillausta ja seurustelua.
Kaikin puolin onnistunut viikonloppu. Silloinkin kun ei ollut oma vuoro treenailla, oltiin usein omien koirien kanssa katsomassa muita, välillä niiden piti toki nukkua päikkäreitä ja kyllä mekin molempina päivinä ruuan päälle aina hetkeksi hyydyttiin.

Humpan sisko Almakin oli saapunut Ruovedelle, Alma on ihana, mulle tuttu jo viime leiriltä, mutta oli kiva kun siskoksetkin nyt tapasivat toisensa.

Siinä ne nyt ovat yhdessä -kirjaimellisesti
Ens kerralla kun nähdään, ne varmaan pysyy kiltisti paikoillaan, ilman että hihnat on sidottu penkkiin. Ehkäpä.






torstai 6. kesäkuuta 2013

6.6.2013

Älytöntä, miten hyvin Humppa on kotiutunut meille. Se on tasapuolisesti kaikkien suosiossa ja itsekkin kovin joviaali joka suuntaan.
Huomenna lähdetään toko- ja rally-toko leirille viikonlopuksi, pakkaan autoon Humpan ja Lennyn, Kalle jää kotiin muun lauman kanssa. Mahtaa täällä olla rauha maassa, kun teinit (ja minä) on poissa.
Tätä on odotettu kauan, silloin kun ilmottauduin, en vaan tiennyt että meillä on toinenkin treenattava.
Nähdään leirillä Humpan sisko Alma, jonka mä olen tavannut aiemminkin, viime treeniviikonlopulla Alma nukkui vähän mun päälläkin, kun oltiin kämppiksiä <3 Koitan saada siskoksista paljon kuvia ja kirjoitan viikonlopusta tietenkin myös tänne, saas nähdä jos vaikka taas bernhardinkoiralehteenkin.

Olen viime aikoina tehtaillut leluja koirille, narupalloja ja köysileluja, jotka on meillä ihan ykkösjuttu Lennyn palkkauksessa. Humppa vasta harjoittelee leikkimään ihmisen kanssa, sillä ei ole kauhea into tarttua leluun, eikä se arvaa vielä ainakaan repiä sitä, mutta houkuteltuna noutaa köyden ja pitää sitä hetken suussaan. Pitäis varmaan opettaa sille lelun luovutus jo nyt, kun se tekee sen mielellään.



En viitsi jutella säästä sen enempää, mutta herra mun jee, miten kuuma täällä on ollut, jos päivällä mittari näyttää varjossakin liki 30 astetta ja edes meidän pihalla ei tuule, niin vähän se on verottanut jaksamista!
Illalla saapuukin hyttyset. Koirat on makoilleet pihan varjoisilla paikoilla ja kaivaneet hiekkaan monttuja, possuja vaan kiukuttaa kun kastelen niitä letkulla, ihme niuhoja, luulis sen tekevän vaan hyvää.
Lenny on pesty (taas) ja Äijäkin piti, mutta jos sata kiloa bernhardinkoiraa pystyy tekeytymään niiiin huomaamattomaksi ja hiipimään niiiin hiljaa sisälle piiloon, niin olokoot pesemättä vielä jonkun aikaa.
Pesuhan on Äijän mielestä pahin rangaistus maailmassa, ylipäätään hänen herkkyyttään ei olis soveliasta pakottaa yhtään mihinkään.. Humppa ja Helmi tulee vaikka suihkuun mukaan, jos päästetään.
Tänään leikataan vielä kynsiä ja pakataan..
Huomenna koirien ruokakeikka, tulossa 80kg kanaa kahdessa eri muodossa. Nam nam, kisujenkin mielestä.

Jaan tänne vielä yhden, viime talvena tekemäni koira-aiheisen jutun. Pesin talon vanhan ikkunapokan vintiltä ja tilasin siihen tarran omalla tekstillä. Teksti oli alunperin suunnattu toiselle rodulle, mutta korjasin sen sopivammaksi tälle kaikkein pyhimmälle, alkuperäinen runoilija on toki merkattu loppuun, kaikki kunnia hänelle, vaikka erehtyikin rodusta aluksi ;)

Oodi Bernhardinkoiralle
He kysyivät minulta mikä Bernhardinkoira on;
Se on ihmisen koira, sanoin. 

Koira, jolla on punaruskea turkki
Täplä pään päällä
Rinta puhtaan valkoinen
Ja häntä melko pitkä ja iloinen. 

Koira joka rakastaa, ja haukkuu kun tarvitaan.
Aitoa Sveitsiläistä tulta sen vanhassa veressä 
Ja lempeyttä sen sukulinjoissa.
Niin pehmeä ja herkkä se voi olla
Tai niin kapinallinen jonain päivänä
Muuttuen kuin tuuli alpeilla 

Kaiken vaivan arvoinen.


Tekele on mielestäni varsin onnistunut siinäkin mielessä, että herkistyn sitä katsellessani vieläkin, vaikka se on ollut seinällä jo puolisen vuotta.