maanantai 31. maaliskuuta 2014

Kuulumisia -kuuluuko?

Äijä ei kuule enää juuri mitään/mitään.
Laitoin eilen iltaruokia terassin pöydällä niille, kolistelin tarkoituksella metallikuppeja toisiaan vasten, tämä on aina ollut varma keino saada sen huomio. Äpy söi vanhaa luuta n. 5m päässä minusta, eikä havahtunut kuppien ääneen ollenkaan, tavalliseen huuteluun se ei ole reagoinut vähään aikaan, mutta sen omanlaisen luonteensa tuntien se ei vielä herättänyt miettimään että kuulossa oikeasti olisi jotain vikaa.

Vasen korva on täydellisen siisti, ensimmäistä kertaa tänä vuonna se ei eritä melkein mitään, oikea märkii edelleen, musta erite on muuttunut kirkkaamaksi. Viimeisin antibiottikuuri kesti vähän reilut 2 viikkoa, kun pyysin jatkoa sille. Puhdistusaine ollaan vaihdettu kuivattavaan ja lisätty ruokavalioon Molkosania ja vitamiineja.

Aika usein tulee nykyään mietittyä Äijän elämänarvoa sen itsensä kannalta. Ainoa lohtu on, ettei se oikein tiedä paremmasta. Silmät sillä on vaatineet aina huoltoa, koska yläripset hankaa silmiä ja luomet roikkuu, silmät kuivuu, mutta nämä korvavaivat on varmaan vaikuttaneet sen oloon paljonkin.
Lennyn ja Humpan rinnalla vaivat ehkä vielä korostuvat, 6½v koirassa voisi olla elämäniloa enemmänkin ja valveillaolon ei pitäisi olla pieni ihme. Sen katseleminen tekee mut surulliseksi.

Meidän pihalla ei siis enää huudeta Äijää, jos siihen haluaa kontaktin, se tapahtuu koskettamalla koiraa ja ohjaamalla käsimerkillä, onneksi se on tullut mulla aina luonnostaan ja kaikki meidän koirat osaa yleisimmin käytetyt käskyt myös merkein, yleensä ne on paikasta toiseen siirtymiseen liittyviä. Tutut asiat se tietää, kuten sen että ennen ruokaa istutaan ja otetaan kontakti. Lenkillä pysyttelee lähellä, eli saa olla irti kuten ennenkin.
Onneks tontti on aidattu, saa turvallisesti haahuilla omaan tahtiin, omia pikku polkuja ja välillä käydä syömässä joku luujemma. Sitä Äijän elämä on, ja joka päivä toistuvia, sen syvästi inhoamia puhdistus- ja syynäysrutiineja.
Voi kun tietäis muuttuuko sen elämä vielä joskus paremmaksi vai tuleeko tää olemaan tätä vielä kauan.



Kuvat eiliseltä, haravoin ja siivoilin pihaa, koirat oli mukana, kukin omalla tavallaan <3


                                  video





lauantai 22. maaliskuuta 2014

22.3


Viime postauksessa kerroin meneväni jälleen koira-aiheiselle luennolle, aiheena oli koiran stressi ja aivan kiva luento, mutta ei mulla ole siitä mitään kirjoitettavaa.
Aihe ei ehkä kosketa omiani, ne nukkuu tälläkin hetkellä, 3/4 selällään ja yksi kyljellään, koska sen huulet peittäis sieraimet, jos se olis enää yhtään rennompi ja olis selällään. Koontina vois todeta, että aiheuttajat ja hoito on melko samanlaiset kun ihmiselläkin. Ihan kiva oli kuitenkin käydä.
Lenny ja Humppa hyvin hilpeinä, käytiin laavulla grillaamassa makkaraa ja vaahtokarkkeja. Ei huono, seurakin oli hyvää: Johanna ja huskyt x2 sekä mäykkylapsi, Minna ja ihanin tietämäni whippet.
Meillä kotona Lenny pääsi järkyttämään pientä pitkulaista, mutta eihän se järkyttynytkään, miten reipas!
Kuvassa koirat on käsketty paikoilleen, mutta kyllä ne yritti yhdessä myös leikkiä.



Äijän korvat on kipeät, rähmii sen silmätkin jatkuvasti.
Jos viime vuosi meni vähäisillä eläinlääkäriasioinneilla, niin tänä vuonna ollaan otettu takaisin siinä.
Viime kerralla lääkärissä Äpyn kanssa oli Kalle, koska olin itse tienaamassa.
Olin vakuuttanut että Äpy on helppo potilas, lähes huomaamaton ja hyvin kiltti.
Tällä kertaa se päätti toisin. Odotusaulassa kaikki oli ihan hienosti, koira totesi että siellä voi nukkua, mutta kun kutsu kävi toimenpide huoneeseen, Äpy löi liinat kiinni. Sitä maaniteltin, houkuteltiin ja juoksutettiin ulkoota sisälle, toivoen että jollain vauhdilla päädyttäisiin määränpäähän asti. Lopulta se päätti että parempi suunta on päinvastainen ja pääsi livahtamaan ulos. Se rauhoitettiin kadulla ja kannettiin paareilla sisälle.
Korvia on siis huuhdeltu ja imetty. Bakteerin aiheuttama tulehdus molemmissa korvissa.
Äijä on ollut tämän kokoonpanon ajan ainoa koira, jonka korvia edes tarvitsee puhdistaa, viikottain, silmiä useammin :(
Nyt se syö toista viikkoa antibiottia, mitään Canofiteä tai EasOtickia en enää sen korviin laita, koska ne on vain pahentaneet tilannetta. Meidän seuraava toivo on kuivattava tippa.
Korvat siis märkii.
Toivotaan että kierre saatais katkaistua ja koiraa ei tarvis ihan joka kerta rauhoittaa hoitoa varten.
Ei Äpy tahallaan, eikä varsinkaan pahalla, mutta ne korvat on olleet tosi kipeät ja se on umpitympääntynyt niiden hoitoon.
Hilpaisee herkästi pakoon, kun näkee mun käyvän kaapilla jossa hoitotarvikkeet on, ja jos ennen oli mukava asia kun istuin lattialle sen ulottuville, ei ole enää.
Voin kertoa, ei ole mukavaa, mutta me taistellaan...
Äijän isällä on kuulemma ollut samaa ongelmaa, joku alttius ehkä siis on ja varmaan tuo naamavärkin koko ei auta asiaa, jos korvalehti on miehen kämmenen kokoinen, se ei varmasti päästä hirveen hyvin ilmaa kiertämään. Myös korvakäytävän pienuus on tullut huomattua, vertasin Lennyn korvaan ja mun käsi holahti melkein aivoihin asti sisälle sen korvakäytävään, kun Äijälle ne on selvästi ahtaammat, ehkä jo vähän arpeutuneetkin.

Olen pari viikkoa lomalla ja huomenna lähdössä pk-seudulle sukulointikierrokselle.
Lennyn kanssa tehtiin karjalanpiirakoita viemisiksi, se auttaa aina kun on joku keittiöhomma.
Hyviä tuli, eikä ollenkaan niin vaikeita kun olen luullut, teinkin kaks erää, vasta toisesta huomasin ottaa kuvia.
Ohje oli niin helppo, että jäi jo muistiin ja varmasti teen näitä toistekkin.





















Tänään lyötiin viimeinen sinkilä, nyt on koko tontti aidattu. Varsinainen piha-alue siis lauta-aidalla, mutta tuo metsäosuus verkotettiin. Paikkapaikoin oli aika haasteellista maaston epätasaisuudesta johtuen, mutta nyt on hyvä fiilis.



perjantai 7. maaliskuuta 2014

Possuja metsäretkellä

Tosi tuulinen päivä. Possut on ollu jo parin viikon ajan päivisin ulkona, mutta tänään käy sellainen viima, että epäilin noiden pienimpien tarkenemista. Joka tapauksessa ennen aikainen kevät ja lauha talvi on sopinut possuille paremmin kuin hyvin.
Näin koirien omistajan ominaisuudessa on kyllä rasittanut tää pitkä kura-aika, mutta kyllä se siitä kuivuu. Metsässä pystyi jo istahtaa mättäälle, eikä pylly kastunut yhtään :)

video

Käpy on jo melkein Kukan kokoinen, tosin en tiedä onko se niinkään suoritus vielä itsessään, Kukkanen on niin pikkanen. Turo on kohta 2v (videossa etualalla) ja Kukka vain puoli vuotta nuorempi, silti tuollainen pirpana. Ei uskois että Turo oli joskus se voikukan korkuinen, nyt se on jo iso mies.

Käpyn hieno luoksetulo piti videoida kans, mutta en ehtinyt ajoissa, tässä vaan jälkitunnelmat, kiva metsä kun täältä löytää patonkia:

video

Ollaan me jotain muutakin tehty, mm. aloitettu eteisremontti.
Kaikki lähti villistä ideasta joka on kytenyt mun mielessä jo jonku aikaa, piti päästä tapetoimaan pieniä pinta-aloja kirjan sivuilla. Komerosta löytyi sitten Käytös- ja Tapatietokirja seitkytluvulta, sitä seiniin, maalia muihin seiniin, katto ja ovet maalattiin ja lattia purettiin (tulen nauttimaan näystä, kun ne muovimatot palaa piharoviossa). Lautalattia koottiin paikalleen, mutta maalin pitkän kuivumisajan vuoksi se purettiin palasina ja kannettiin kellariin, jossa olen sitä maalaillut, nyt kolmas ja viimeinen kerros kuivuu ja saa tehdä sitä melkein parin viikon ajan, jotta saavutetaan maksimaalinen kestävyys ja kovuus.
Laitan kuvia kun projekti on joskus kokonaan valmis.

Lenny täytti 27.pvä viime kuuta 3v, sen virallinen synttäri-ilmoitus sai valtavasti huomiota some:ssa, eikä suotta, onhan se nyt hieno mies ja upean kuvanmuokkauksen toteutti Maija Suni.


Lennart juhli synttäreitään metsäretkellä sekin, mukana oli Humppa ja uusi tuttavuus, viisi kuinen Maremma narttu, josta erityisesti Lenny pitää paljon, sen "äidinvaistot" herää aina pentujen seurassa... :D
Parin tunnin lenkin jälkeen maistuikin kakku ja kakun päälle lepo.
Kakussa on maksalaatikko ja possun jauhelihaa taputeltuna massaksi irtopohjavuokaan.
Päällä turkkilaista jugurttia, kinkkua, merileväjauhetta ja nakkeja, yksi liian vähän, koska annettiin se Hemmolle palkinnoksi ansioituneesta kerjäyksestä.


Hemmo


Kudoin jämälangoista villasukat, joista tuli omasta mielestäni kauneimmat koskaan tekemäni.
Onneksi noita voi tehdä vielä lisääkin, nuo ei nimittäin jäänyt itselle vaan lähti eilen postilla kohti Lappeenrantaa.
Torstaina mennään taas luennolle, tällä kertaa aiheena on koiran stressi, saas nähdä irtoaako siitä mitään pohdintaa tänne, odotan ainakin innolla.

 

Ai niin, vielä yksi pikaklippi, Äijä syö lätyn -enjoy, se kestää vain hetken :)

video