Hehkutus

Olen vähän sanaton. Käytiin tapaamassa Pulmua ensimmäisen kerran.

Ainahan pennut on ihania, mutta että noin täydellinen, hyvän tuoksuinen ja suloinen lapsukainen, jolle vasta hellästi imeskellen maistui pikkurilli ja askel hoiperteli holttittomasti.

Pennut on nyt neljä viikkoa ja yhden päivän, ne liikkuivat petuaitauksessa, yrittivät painia ja murista toisilleen, söivät ja nukkuivat. Kävely oli sellaista tapsuttelua ja jalat levällään eteen päin hoippumista.
Seuraavan kerran kun nähdään, vastassa on vielä muutaman viikon ajan vahvistunut ja valtavasti sinä aikana kehittynyt riiviö.

Kasvattaja oli mahtava, tuntui että ajatukset kohtasi täysin ja juteltavaa riitti, aikuiset koirat oli ihania ja ystävällisiä, tuliaisiksi viedyt lelut kelpasi heti.
Kyllä meidän kelpaa. Olo on varsin onnekas tällä hetkellä.

Pitkä ajanlasku alkaa, koska mä olen entistäkin enemmän sekaisin tuon pienen takkutukan takia.
Pitää kirjoitella muut jutut eri postaukseen, pieni Pulmuhan täyttää tämän ihan yksistään :)