maanantai 25. toukokuuta 2015

Sellaistahan voi sattua..

..Että kaverin koira tarvitsee kiireesti hoitopaikkaa, ehkä pitkäaikaisesti, ehkä ainiaaksi. Meidän laumassa elämistä testaamaan joka tapauksessa tänne tupsahti Piu, 4v russelinarttu, joka tappelee omassa perheessä toisen koiran kanssa.
Sen verran olen kodinvaihtajakoiriltani oppinut, että ne on pari viikkoa vain kyläläisiä, kuta kuinkin kaikki käy ja ai että kun kiva -naamari voi olla naamalla pidempäänkin kuin pari viikkoa. Vasta myöhemmin ne alkaa osoittamaan omaa tahtoaan ja etsimään paikkaansa ko. laumassa.
Musta tuntuu että Piu on koira, jonka se paikka todellakin tarvitsee löytää, sille ei käy vaan joo jooilla jossain välissä.
Voisin sanoa sahanneeni itseäni jalkaan, mutta jos maailmaa katselee tästä perspektiivistä, lähtökohtaisesti nään asioissa ensin hyvät puolet ja uskon onnistumiseen kunnes toisin todistetaan.
Virheeni myönnän kyllä, mutta Piu ei vielä tunnu siltä. Tosin ei se tunnu ihan omaltakaan, mutta ei kai ole tarkoituskaan.
Se on tosin ollut täällä vasta helatorstaista asti, eli mitä.. Puoltoista viikkoa.


Nähtäväksi jää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, toistaiseksi on mennyt hyvin.
Aluksi Piu vähän pelkäsi meidän isoja koiria, mutta tottui niihin kyllä pian.
Ajankohta ei todellakaan ollut ihanteellisin, Humpalla oli tärppipäivät ja Lenny, vaikka leikattu onkin, niistä aina vähän sekoaa ja kyllä kai, kun narttu oikein tyrkyttää. Piu itse oli juoksussa myös tullessaan. Kyseisten juoksujen takia meillä jäi Humpan kanssa rally-kisa väliin :/

Piu suhtautuu kunnioittavasti Helmiin ja Lennyyn, Humppa ja Äijä vaikuttaisi olevan sen mielestä neutraalin kivoja, Pulmun kanssa ne on kiroilleet toisilleen paristi, mutta mitään hammastelua ei ole ollut, vielä ainakaan. Ne leikkii paljon, mutta leikeissä on sellainen sävy että samalla vähän mittaillaan kummassa on enemmän ärrieriä, kummassakaan ei ole mitenkään kovin vähän..
Pentuahan meille oli seuraavaksi mietitty, mutta ne suunnitelmat meni uusiksi joka tapauksessa meistä riippumattomista syistä. Yhdistelmää ei olla aktiivisesti etsitty ja se sopivalta tuntunut ei onnistunut.


Tällä hetkellä kuusi koiraa tuntuu melko työläältä, mutta aika yllättäen Piu niistä työläimmältä, jos eritellä haluaa. Se on -todella- kiinni minussa ja seuraa kantapäillä tai kivasti sivulla koko ajan, ruokapöydän äärellä istuessani huomaan tavallisesti aika piankin että se on hypännyt mun selän taakse ja roikkuu selässä etutassut mun harteilla :D
Luonnollisesti mitään vessarauhaa meillä ei tällä hetkellä ole, jos sitä rajaa ei itse vedä. Me ollaan vedetty nyt, kun on alkanut rasittamaan tuo naamailu. Kuulemma ihmiset on sen mielestä aivan ihania ja näin on ollut aina, mutta tällaista toimintaa se ei ole kotonaan harrastanut kuitenkaan, eli ehkä reagoi vaan muutokseen. Se on myös jäänyt itkemään perääni kun lähden töihin, eroahdistellut ei ole ennen eikä se meilläkään muuten haittaisi, jollei toinen tekisi yövuoroa ja yrittäisi nukkua niiden välillä.
Joka päivä menee kuitenkin selkeesti kivemmin, nyt kun juoksuistakin on jo päästy.
Piulle tullaan etsimään uusi koti, mikäli ei käy niin ruusuisesti että se alkaisi tuntumaan omaan hanskaan just soppelilta ja jäisikin tänne. En tiedä vielä.
Olen aina suhtautunut tosi vakavasti koiran hankintaan, eikä meille ollut nyt tilauksessa aikuista koiraa, mutta hoitopaikka tarvittiin kiireellä ja jos Piu selviää täällä, sen voi mielestäni luovuttaa melkein mihin vain ystävälliseen laumaan, vaikka varmasti pärjäisi ainoanakin koirana, kunhan vain ihmisiä ja sylejä on.



Humppa on hoitanut munankerääjäkoiran virkaa, suuhun ei vaan parane ottaa useampaa kerralla, kun nämä ei ole mitään täyskumipalloja :) Täytyisi itsekkin alkaa omaksumaan se, tasku ei ole hyvä paikka hajoneen munan olla.


Helmi on kipulääkekuurilla, takapää alkaa olla aika heikko ja tänään se on ontunutkin :(
Sen kunto on mennyt romahtaen alaspäin tässä loppu kevään aikana. Tällä hetkellä mun hartain toive on, että saataisiin vielä lisäaikaa ja ennen kaikkea kivuttomia elinpäiviä Helmille.
Tuntuu täysin mahdottomalta edes ajatella elämää ilman koiraa, joka on kulkenut mukana vuodesta 2003 ja elänyt kanssani niin monta elämänmuutosta.
Leivottiin ja Helmi tietysti sai nuolla taikinakipon.


Kanat on opetelleet pikku hiljaa ulkoilemaan, alkuun ne vain kurkkivat kynnykseltä kaulat pitkinä, mutta nyt jo tepastellaan pitkin pihaa.
Niille on tilattu tarhaa varten verkot Virosta, on huomattavasti edullisemmat kuin suomesta ostettaessa ja kolmessa päivässä ne tuli pihalle. Tarhasta on tarkoitus tehdä 4x6 m tuonne metsän reunalle. Munan tuotanto on ollut kiitettävää ja ne on rohkaistuneet tosi paljon.
En ole ehkä täällä vielä esitellyt niille hankittua kukkoa, voi olla että aika reilun kokoiset tehotytöt on siihen hiukan pettyneitä :D Otettiin sitten tuollainen Kiinalainen kääpiökoch, jota on melkein vuosi luultu kanaksi, kunnes se alkoi harjoittelemaan kiekumista äitinsä helmoista..
Henno muutti sitten meille ja harjoittelee edelleen kukkona oloa.

"Et näytä yhtään komeemmalta päivänvalossa"

"Onk sulla hajuakaan mitä tääl pitäis tehdä"..?


Possuille kuuluu hyvää, koska kesä <3  Terholla vaan on turkki vielä talviasetuksella.


Ihanaa kesää kaikille tämän tekstin tavoittamille. Allekirjoittanut tekee vielä kaksi työvuoroa, ennen siirtymistä kuukaudeksi kotona odottavien töiden pariin, eli kesälomalle :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti