keskiviikko 14. elokuuta 2013

Kodinvaihtajakoirat

Koirahan on perheenjäsen, kuitenkin myös lemmikki ja se, joka saattaa joutua syystä tai toisesta vaihtamaan perhettä kesken elämänsä.
Syitä voi olla monia, varmasti niitä päteviä ja hyviäkin, mutta uskoisin, että useimmiten syy on sellainen, joka ei olisi ylitsepääsemätön ja omistajan tahto ratkaisee asiassa aika paljon.
Koirista luovutaan usein ”elämäntilanteen muuttuessa” tai ”allergian vuoksi”, noihin perinteisiin perusteluihin sisältyy paljon kysymysmerkkejä ja toivottavasti mahdolliselle uudelle kodille asiaa avataan rehellisesti vähän enemmän.
Meillä itsellämme on kolme bernhardinkoiraa, joista kaksi ovat kodinvaihtajia, ensin tullut ehkä paremmin ilmaistuna entinen kiertolainen tai heittopussi.
Molempiin olemme enemmän kuin tyytyväisiä, emmekä voi uskoa kuinka moni haluaa tämän kaltaisista koirista luopua. Ehkä kodin vaihtamiset on kuitenkin olleet myös koiran parhaaksi ajateltu asia.


Vähän kaksipiippuinen juttu ja jokainen tapaus on omanlaisensa.
En halua yleistää tai tuomita suorilta, mutta harras toiveeni on, ettei ihmiset pitäisi koiria ainakaan kulutustavarana ja niiden hankkimista harkittaisiin niin tarkoin, että allergiat olisi ehditty ainakin sen hetkisistä perheenjäsenistä jo todeta, ja koiran roolia mietitty myös mahdollisten elämänmuutosten sattuessa.

Näiden omien, aikuisena meille muuttaneiden koirien kanssa toinen sujahti laumaan täysin vaivatta ja on ns. traumaton tapaus. Ensin tulleella oli taustalla jo useampi muutto perheestä toiseen ja siinä näkyi eletyn elämän jäljet, vaikka koira oli vasta nuori.
Perusasioiden ja keskinäisen luottamuksen kunnostaminen teki kaikessa yksinkertaisuudessaan ihmeitä, ja sen listalta löytyneet vaikeudet saatiin yliviivata jokainen vuorollaan.

Koirille asetetaan valtavasti odotuksia niiden ollessa jo pentuja tai jopa vasta suunnitteilla syntyväksi. Koiraharrastuksen kasvattaessa suosiota ihmiset hankkivat niitä harrastuskavereiksi ja laji voi olla valittuna jo ennen koiran syntymää. Entä jos kyseinen yksilö ei innostu sille valitusta lajista, muutoin sovellu siihen, tai mitä sitten kun se on saavuttanut siinä jo kaikki tavoitteet ja omistajan kunnianhimo vain kasvaa..
Rotumme on suurikokoinen, ehkä vähän työläs ja kaikkea muuta kuin edullisimmasta päästä pitää, mutta kun katsoo bernhardinkoiraa silmiin, näkee suoraan sen sieluun ja se käy ainakin omaan sydämeeni.
Kaikki karvanlähtö, kuolan seinistä siivoaminen ja kustannukset ovat sen vastarakkauden arvoista.
Ikävä kyllä on olemassa myös kasvattajia, joiden vanhemmat koirayksilöt etsivät toistuvasti jopa ryhminä uusia koteja, kun ovat palvelleet aikansa ja tarvitaan niihin kuluvat resurssit uusiin pentuihin.
Oman näkemykseni mukaan bernhardilaispentuja syntyy aika paljon ja näille sopivia koko elämän koteja on kuitenkin melko rajoitetusti.


Seurailen osto- ja myyntipalstoja toisinaan silkasta kiinnostuksesta ja tämän perusteella olen vuosien varrella käsitykseni luonut. Meillä on koiraluku tällä hetkellä täysi, emmekä ota kodinvaihtajiakaan hetken mielijohteesta tai säälistä, en tiedä miksi sitten kiusaan itseäni lukemalla ilmoituksia palstoilta. Minulle asia on myös hyvin periaatteellinen, enkä ainakaan maksaisi aikuisesta koirasta, jonka omistaja haluaa luopua siitä käyttääkseen sen rahan uuteen koiraan. Asia kiinnostaa minua ehkä siksi, että se kertoo paljon siitä millaisessa roolissa koirat nykypäivänä elämässämme ovat.

Väistämättä mietin, kuinka monessa tapauksessa on kyse vain omistajien arvomaailmasta ja asioiden järjestämisestä. Koiran tullessa ihanana pentuna, sillä on geenit ja ominaisuuksia joita se on perinyt suvultaan, mutta loput siitä, millainen aikuinen koirasta tulee, riippuu ihan täysin sen kasvatuksesta ja kokemuksista, eli siitä millaisen elämän me sille tarjoamme.
Jos koira ei tunnu omalta ja siitä on luovuttava, se voi olla koiralle hyväkin, mutta ihmiset kykenevät kasvamaan ja kehittymään koiran omistajina ja sanonta ”vanha koira ei opi uusia temppuja”, on huijausta, kaksi kertaa se on todistettu meillekin.

 

-Anu Kreivilä


4 kommenttia:

  1. Hei, todella hyvä teksitm kiitos!

    Toimin kesyvastaavana, eli toimin kodinvaihtaja eläinten (tai pääasiasa heidän omistajiensa kanssa!) pirkanmaalla toimivassa elsu yhdistyksessä ja seuraan todellä läheltä kiertolaisuuden lahtökohtia.

    Nämä tekosyyt kuten "allergia" tai "elämäntilanteen muutos" keksitään koska a) halutaan itse vähemmän tunnontuskia siitä ettei lemmikkiä pystytä pitämään, b) ksoak luullaan ettei lemmikkejä joilla on ongelmia haluta tauttaa tai uudelleen kotiuttaa ja c) koska ei lakuta/pystytä myöntämään itselleen/muille että lemmikki on otettu vääristä syistä tai väärässä elämäntlanteessa eikä sen kanssa pärjätä.
    Kuitenkin nämä keksityt syyt lopulta tuottavat vain hallaa, sillä uudlle kodille tai sijaiskodille annetaan vääränlaiset puitteet ottaa vieras lemmikki vastaan. Itse olen myös sijaiskoti kodinvaihtajille ja uuden kodin etsiminen hankaloituu jos eläimen taustoista tai lunteesta, kuten esim. suhtautumisesta lapsiin valehdellaan sillä tällöinhän lemmikki saattaa joutua opimattomaan kotiin ja taas kietolaiseksi.
    Karuinta kuultavaa oli kuitenkin se kun omsitaja joka halusi lemmikeistään eroon pauhas minulle puhelmeen että: "On se kumma miten suomessa voi otta ihan tuosta vaan, mnkä tahansa lemmikin, mutta eroon nistä ei pääse kun tappamalla!". Pääsimme kyllä lopulta yhtesiymmärrykseen eikä hän lemmikkejään lopettanut ja ne saatiin suojaan, mutta tuo kommentti avas silmä paljon ja jätti paljon kysymyksiä.

    Miksi suomen eläinsuojelu on sillä tolalla kuin on, ptäsikö suomessa oikeasti tarkemmin valvoa eläintenpitoa ja sitä kuka millaisenkin eläimen ottaa, miten saataisiin yksityiset elänten kauppaajat kuriin ja ammattilaiset tilalle arvioimaan lemmikin ja uuden omistaja yhteensopivuus, auttaisiko ns. "lemmikin ajokortti", auttaisiko tilanteeseen eläinkauppaeläinten myynnin kieltäminen ym. ?

    Valitettavasti nyky yhteiskunnassa arvostus muuta/muita kun itseä kohtaan on retuperällä. Ihmiset eivät enää osaa arvostaa eläintä, kuten eivät osaa arvostaa muutakaan ja näin ollen kaikesta pikkuhiljaa tulee kulutustuotteita jotka voi siitä hyödyn saatuaan tai vian ilmaannuttua heittää pois. Miten saisimme ihmisten arvostuksen eläimiä kohtaan tuntevana ja tasavertaisena olentona takaisin?
    Ihminen on vieraantunut eläimestä, ennen eläin tarjosi hyötyä työskentelemällä ja turvaakin, nykyään lemmikk on vain asia joka otetaan vailla tarkoitusta, koska se on helppoa.

    Toisen jäte on toisen aarre sanotaan, onneksi on vielä meitä jotka toisten jätteitä vielä osaavat arvostaa ja ne aarteet itselleen löytää. Minunkin aarteeni, 9 vuotia Annie koiramummo on sellainen aarre. etten voisi ikinä uskoa kenenkään siitä halunneen luopua, vieläpä 4 kertaa.

    Koirasi ovat onnekkaita saadessaan tuollaisen elämän perheessäsi sen tasavertaisina jäseninä, kiitos <3

    - Ann-Nina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Ann-Nina, ja kiitos kommentistasi. Olen kanssasi samaa mieltä ja myös vähän turhankin tietoinen näistä kaikista kuvioista, mihin eläin voi tahtomattaan joutua. Ihmisen iloksi ja hyödyksi jalostettu eläin ei kuitenkaan halua mitään muuta, kuin olla osa laumaa ja/tai saada osakseen huolenpitoa ja että edes sen perustarpeisiin vastattaisiin.
      Ikävä kyllä (useiden) ihmisten arvomaailma on nykyään yhtä kuin raha, kannattavuus ja oman itsensä nostattaminen. Moni lemmikki saa lähtöpassit jo sen takia, kun pentukoira puree, ei ole sisäsiisti tai perinyt vanhempiensa taitoja ja titteleitä. Aina välillä ihmettelen, mitä ihmiset oikein odottaa niiltä ja miksi kierretään se vastuu omasta roolista, jos eläintä ei kasvata ja kohtele hyvin, tai ole perehtynyt sille ominaiseen käyttäytymiseen, voi vain katsoa peiliin mikäli tulee esille ikäviä piirteitä.
      Apua on nykyään saatavilla helposti ja netin kautta asioita voisi opiskella ilman rahapussin raottamistakin, mutta jos ei viitsitä, niin sitten ei viitsitä.
      Sen vuoksi kirjoitinkin, että ihmisen oma tahto ratkaisee, kun ongelmat on usein ratkottavissa, mutta mikäli on helpompaa antaa periksi, eikä ole halua yrittää, niin siirretään seuraavalle ja otetaan siitä vielä rahat pois..
      Meidän lemmikeistä puolet, eli molemmat kissat, minipossuista yksi ja koirista kaksi ovat kodinvaihtajia. Jokaisen käytös on poikennut ns. tulotiedoista jonkin verran, mutta tähän on osattu varautua, enkä suinkaan syytä kaikista virheellisistä tiedoista niiden entisiä omistajia. Eläimet antaa takaisin juuri sitä, mitä ihmiset sen silmissä ansaitsevat. :)
      Kiitos sinulle, kun teet työtä tärkeän asian parissa <3

      Poista