v. 2013 kuittaa

Aika vaihtaa uuteen kalenteriin, siitä intoutuneena aloin muistelemaan tätä kulunutta vuotta ja kyllähän sitä kelpaa muistellakin.

Huhtikuussa aloitin tämän blogin kirjoittamisen ja haluan kiittää teitä, jotka tätä luette. Olen saanut paljon palautetta ja vaikka pääosin kirjoitan itselleni päiväkirjaa, se on mielekkäämpää kun tiedän, että meidän elämää seuraa joku muukin. Myös valokuvaaminen on saanut vähän uutta merkitystä blogin myötä, koitan aina tuottaa joka kirjoitukseen myös joitain uusia kuvia.
Tämän talven aikana ei ole juuri kyllä tullut kuvattua, pimeys aiheuttaa sen, ettei kameran suljinaika pysy koirien perässä ulkona ja sisällä on niin tylsää räiskiä salamalla. Varmaan vähän sama juttu monella muullakin. Keväällä taas enemmän, uudella innolla ja uusitulla kalustolla.

Toukokuussa meille tuli melko yllättäin, mutta ihan täysin omalle paikalleen Humppa.
Lenny ja Humppa löysi toisensa heti ja Humpsillahan meinasi vähän posketkin tulehtua, kun Lenny sitä niin rakasti ja nuoli. Niiden välinen rakkaus ei ole haalistunut, mutta enää Lenny ei mielistele, vaan Humppa on ihan omalla paikallaan ja täysivaltainen perheenjäsen.
Pariskunta on erottamaton muulloin, mutta yöt Humppa nukkuu meidän makkarin ovella Helmin kanssa. Joskus ne kutsutaan makuuhuoneeseen sisälle nukkumaan, yhdessä herääminen on niin kivaa, mutta kun näiden tyttöjen kanssa se toistuu monta kertaa yössä, Humppa kiertää katselemassa että nukutaanko me hyvin ja nuolee kasvoista samalla.. Heräähän siihen sitten kivasti, mutta tosiaan, liian monta kertaa yön aikana, jotta nukuttais makuuhuoneen ovi auki.
Humppa on osoittautunut tosi sosiaaliseksi ja herkäksi, se tulee ihan kaikkien kanssa toimeen, myös possut ja kanit oli heti ihan ok. Ollaan treenailtu rally-tokoa ja töissäkin Humppa on ollut mun mukana pariin kertaan. Siitä tykkää kaikki ja se tykkää jokaisesta, toisiin on vaan vielä vähän enemmän käkenä :)

Huhti-Toukokuussa kaksi kania poistui katraastamme. Ensin Keiju murrettuaan lonkkansa karsinasta paon yhteydessä, pian perään meni ilman mitään näkyvää syytä sen elinikäinen kumppani Kake. Keijun kuoleman jälkeen Kake siirrettiin välittömästi Kiivan ja Kuran seuraan, jottei se olisi yksinäinen, mutta se ei auttanut, Kake muuttui apaattiseksi ja pian huomasin, että paitsi se ei oikein syö, se myöskin makoilee vain yksin pääosin samassa paikassa. Kake tuli sisälle tarkkailuun ja nukkui pois sylissä.
Meillä on enää kaksi ranskanluppaa ja nekin ikänsä puolesta rodun yleiseen elinikäennusteeseen verraten jo vanhoja, pian nelivuotiaita. Epäreilua, että mikään eläin on siinä iässä vanha.
Tykkän kaneista paljon ja mulla on lähes tauotta ollut kaneja yli 10v ajan. Kierre on ollut pitkä, kun parista toinen on menehtynyt ja on hankittu uusi kaveri... Kura ja Kiiva saattavat jäädä viimeisiksi tätä lajia, mutta sen tiedän, että jos niiden jälkeen kaneja tulee, ne on ranskanluppia vaan kuitenkin, on ne niin mahtavia.

Kesä oli hyvä ja lämmin, koiratouhuaja oli riittävästi tasapainottamaan häähankintoja.
Elokuussa meidät vihittiin ja häät kokonaisuudessaan olivat oikein onnistuneet. Mitään ei tekisi nyt toisin ja vaikka kaikki ei mennyt, ihan kuin etukäteen ajatteli, ne meni kuitenkin loppujen lopuksi paljon paremmin.
(Esimerkiksi mun mielestä morsiusparin ei kuulu häissään humaltua ja oltiin tästä etukäteen juteltu, noh, me juhlittiin puoli viiteen asti aamulla, onneks kuitenkin oikein tyylikkäästi ja kivaa oli)! :D
Vaimona olo on ollut ihanaa, kiitos Kallelle, joka on mulle se kaikken paras ystävä ja kumppani.

Lokakuussa aloimme touhuamaan Minipossuyhdistystä jaloilleen ja se projekti on nyt hyvässä vaiheessa.
Ensimmäiset koskaan kyhäämäni kotisivut ja meillä on huippu hallitus, jonka kanssa on helppo tehdä pientä, mutta tärkeää taustatyötä minipossujen hyväksi. Yhdistyksen tärkein tavoite on lisätä tietoutta ja nimenomaan rehellistä sellaista. Lajista alkoi liikkumaan aika villejä "myyntipuheita", jotka ei palvelleet ostajia eikä eläimiä itsejään, näitä käsityksiä halutaan korjata ja tarjota kasvattajien ja harrastajien välille helppo kohtaaminen.
Toiminta tulee varmasti kasvamaan ja kehittymään sen mukaan, mitä tarve vaatii.

Marraskuussa meille muutti neljäs possu, Käpy.

Käpyn kanssa tilanne on nyt se, että kuten suunniteltiin, siitä myös saatiin Kukalle se oma sydänystävä, joka Kukalta puuttui Ronjan ja Turon ollessa niin tiivis pari, että Kukka jäi sivusta seuraajaksi. Käpyn elämän käsikirjoitus muuttui siis luovutuksen jälkeen varsin pian, kun me haettiin se kodista, joka ei possua halunnutkaan yllätyslahjaksi.

Pikku hiljaa Käpy ja isommat possut on totutelleet toisiinsa muutenkin, me ihmiset ja Kukka ollaan jo ihan vanha juttu. Pitää vielä varmistaa että Ronja ja Turo huomaa sen hienouden. Mitään katastrofaalista ei ole toistaiseksi tapahtunut, kun ne ovat kohdanneet, mutta harjoitellaan pikku hiljaa ja vasta kesälaitumilla niitä kaikkia ehkä kutsuu kokonaan samassa tilassa asustaminen.

Kuvat ovat tämän päiväisiä. Käpy on 3kk, ekaa kertaa ulkona omin jaloin ja ilman, että on puettuna säärystimeen, en tiedä mahtuisko se edes siihen enää.
Vettä satoi ja piha näyttää kamalalta, mutta yhteiskuva saatiin kuitenkin possujen syventyessä syömiseen.

Ihan äkkiä en keksi, millä tavoin tuleva vuosi voisi olla vielä tätä parempi. Vaikka vuoteen mahtui vähän suruakin, se oli pääosin todella onnistunut ja vähän yllätyksellinenkin. Uteliaana kohti uutta tulevaa.

Kiitos ja hyvää vuodenvaihdetta Sinulle, 

joka tätä nyt luet! :)

Joululahjat teurastamolle ja naapuriin