maanantai 31. maaliskuuta 2014

Kuulumisia -kuuluuko?

Äijä ei kuule enää juuri mitään/mitään.
Laitoin eilen iltaruokia terassin pöydällä niille, kolistelin tarkoituksella metallikuppeja toisiaan vasten, tämä on aina ollut varma keino saada sen huomio. Äpy söi vanhaa luuta n. 5m päässä minusta, eikä havahtunut kuppien ääneen ollenkaan, tavalliseen huuteluun se ei ole reagoinut vähään aikaan, mutta sen omanlaisen luonteensa tuntien se ei vielä herättänyt miettimään että kuulossa oikeasti olisi jotain vikaa.

Vasen korva on täydellisen siisti, ensimmäistä kertaa tänä vuonna se ei eritä melkein mitään, oikea märkii edelleen, musta erite on muuttunut kirkkaamaksi. Viimeisin antibiottikuuri kesti vähän reilut 2 viikkoa, kun pyysin jatkoa sille. Puhdistusaine ollaan vaihdettu kuivattavaan ja lisätty ruokavalioon Molkosania ja vitamiineja.

Aika usein tulee nykyään mietittyä Äijän elämänarvoa sen itsensä kannalta. Ainoa lohtu on, ettei se oikein tiedä paremmasta. Silmät sillä on vaatineet aina huoltoa, koska yläripset hankaa silmiä ja luomet roikkuu, silmät kuivuu, mutta nämä korvavaivat on varmaan vaikuttaneet sen oloon paljonkin.
Lennyn ja Humpan rinnalla vaivat ehkä vielä korostuvat, 6½v koirassa voisi olla elämäniloa enemmänkin ja valveillaolon ei pitäisi olla pieni ihme. Sen katseleminen tekee mut surulliseksi.

Meidän pihalla ei siis enää huudeta Äijää, jos siihen haluaa kontaktin, se tapahtuu koskettamalla koiraa ja ohjaamalla käsimerkillä, onneksi se on tullut mulla aina luonnostaan ja kaikki meidän koirat osaa yleisimmin käytetyt käskyt myös merkein, yleensä ne on paikasta toiseen siirtymiseen liittyviä. Tutut asiat se tietää, kuten sen että ennen ruokaa istutaan ja otetaan kontakti. Lenkillä pysyttelee lähellä, eli saa olla irti kuten ennenkin.
Onneks tontti on aidattu, saa turvallisesti haahuilla omaan tahtiin, omia pikku polkuja ja välillä käydä syömässä joku luujemma. Sitä Äijän elämä on, ja joka päivä toistuvia, sen syvästi inhoamia puhdistus- ja syynäysrutiineja.
Voi kun tietäis muuttuuko sen elämä vielä joskus paremmaksi vai tuleeko tää olemaan tätä vielä kauan.



Kuvat eiliseltä, haravoin ja siivoilin pihaa, koirat oli mukana, kukin omalla tavallaan <3


                                 





1 kommentti:

  1. Ompas kotosan kuulosta tuo kuorsaaminen, Kirppu vetelee samalla volyymillä - joskus pahemminkin :)

    VastaaPoista