sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Perusasioiden äärellä

Voi kun olis aina kiva kirjoitella vaan mukavia kuulumisia, mutta ei elämä niin mene.
Lemmikin omistajan raskain taakka on päättää toisen elinpäivistä ja seurata sivusta rappeutumista. Äijän kanssa ollaan taas lääkekuurilla korvasta ja se on vähällä aikaa raihnaantunut muutenkin melkoisesti. Ei siltä oikein voi sulkea silmiään, että se nousee ylös kankeasti ja liikkuu jäykästi, en ole nähnyt sen juoksevan enää pitkään aikaan.
Tänään oli se päivä, kun se vaan jatkoi uniaan kun menin Furminaattorilla harjaamaan.
Olen joskus todennut leikkisästi, että sinä päivänä on Äijästä elämänilo tipotiessään, kun se ei enää villiinny Furminaattorin näkemisestä, syömisen lisäksi se on nimittäin ollut sen elämässä toinen selkeä intohimo. Aika vähissä ne muuten on aina ollut.
Äijän eliniäkää ei koskaan olisi osattu ennustaa pitkäksi, vaikka se on nuorena kuvattu luustoltaan terveeksi, sitä katsellessa ei tule hyvä mieli, olen aina tuntenut sääliä ja sympatiaa sen ruttuja kohtaan. Voi kun edes naamanahka olisi vähäisempää, elo olisi varmasti kevyempää, silmät ja korvat terveemmät. Se on myöskin niin suuri, että nivelet varmasti kuluu ihan eri tavalla kun noilla vähän normaalimman kokoisilla "jäteillä". 
Hoikkanakin painoa on ollut koko ajan 90-95kg.
Mennään taas päivä kerrallaan ja ollaan jokaisesta kiitollisia, tavallaanhan se on ollut jatkoajalla jo viime syksystä saakka. Kun aloitettiin uusi lisäravinne, se tuntui vähän vetreytyvän, mutta tällä hetkellä taas ei vointi ole kovin toiveita herättävä.
Kuva on just äsken otettu, omassa sängyssä ilmalämpöpumpun alla on paras nukkua <3



Kiva kun melkein kaikki lumet on jo lähteneet. Piha on saatu haravoitua "joidenkin nimeltä mainitsemattomien" lukuisista kakoista :) Olen mä kyllä aina tähän(kin) vuodenaikaan niin onnellinen siitä että meidän koirat ei syö nappulaa, jätökset on pääosin pieniä ja hajuttomia.
Pihahommia siis aloiteltu siistimisellä ja narsisseja ja helmililjaa on jo ruukuissa.
En tiedä kannattaako viljelylaatikoihin istuttaa tänä kesänä mitään, koska possut ja lampaat, kanatkin :D
Vääntelin joskus rautalankaa..


Ja näin hienoja amppeli/lyhtytelineitä meille on hankittu kaksi.
























Nappasin joku päivä kuvan koirien ruuista: peuran ja hirven jauhelihaa, ohrapuuroa, jossa valkosipulia ja porkkanaa, rahkaa, kananmunat ja lisäravinteet.























Me ei sitten niihin rally-tokokisoihin päästy, ollaan toivottomasti varasijalla. Lähetin meidän ilmottautumiset klo 00.02 sen vuorokauden puolella, jolloin ilmo alkoi. Tosin sittemmin olen saanut kuulla että varasijoja vaan heruu todennäköisesti silloinkin, vaikka viesti olisi tavoittanut vastaanottajan tasan muna-muna. Tosi harmillista, mutta harjoitukset jatkuu.
Kuten epäilinkin, olen saanut todeta että Pulmu tarjoaa ihan toisenlaisia haasteita kun nuo isot, sen kanssa ei ole ollenkaan selvää että hallilla voisi keskittyä ja pysyä mukana, kotona osataan, muualla ei :D
Ollaan harjoiteltu myös kapulan pitoa, kopioin suoraan facebookista osan mun tilapäivityksestä, kun hiljattain pyysin tokoilevilta tovereiltani apuja, jokaisen kanssa nimittäin pieniä ongelmia :D

"Tapaus 1 Lenny: on hoksannu että haluan sen koskevat kapulaan suulla, mutta ei ota esinettä suuhun, jos vaihdan patukkaan, pitää sitä mielellään ja pääsen palkkaamaan, mutta kun vaihdan kapulaan, niin ei..
Tapaus 2 Humppa: ei ole koskaan tykännyt ottaa mitään suuhunsa (paitsi ruokaa), lipoo kapulaa vaan kielellä ja paineistuu kun ei ymmärrä mitä siltä odotan, haluis vaan halailla ja pussailla. Olen palkannut jo kontaktista kapulaan, mutta ei päästä eteen päin.
Tapaus 3 Pulmu: tykkää ottaa suuhunsa mitä vaan, mutta tahtoo lähteä heti vetämään, ollaan päästy onnistumaan kuitenkin niin että se on tajunnu idean. Kapula ei kuitenkaan kiinnosta sitäkään, eli harjoitusesineellä (pienen maalitelan se tuhero ;) ) onnistuu, mutta kapulalla ei.
Meillä on puiset noutokapulat, Pulmulla sopivan kokoinen ja pyhillä se suurin mitä mistään olen löytänyt, Humpalle olis hyvä, Lennylle laippojen väli vähän ahdas mutta sais siitä kuitenkin ihan hyvin kiinni.
Olen käyttänyt apuna naksutinta. Kapula ei kiinnosta myöskään vaikka sitä heittäis. Hjälp?"

Nyt ollaan päästy vähän eteen päin, mutta paljon treeniä on luvassa.
Humppaa pitää leikittää kapulalla ja odottaa pientäkin edistystä jotta pääsee kehumaan ja palkkaamaan. Toisaalta jos Lenny oppii ja näyttää mallia, Humppa osaa aika hyvin kopioida siltä.
Aiemmin tänään Kalle ihan ohimennen tarjosi kapulaa Lennylle ja mun suureksi hämmästykseksi se ottikin sen suuhun, mä hihkun ja Lenny tiputtaa kapulan lattialla nukkuvan Äijän päälle :)
Nääääin.. Mutta se otti sen!


Huomenna Pulmu menee trimmiin, hauskaa nähdä muutos, koitan muistaa ottaa kameran mukaan.



Possut syö jätskiä

video




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti