maanantai 13. tammikuuta 2014

13.1

Tähän päivään herättiin muutaman minuutin yli 4 yöaikaan, lämmin kiitos erityiskoiralle.



Äijä siis haukkui alakerrassa, saapuessani paikalle se seisoi pimeässä keittiössä keskellä lattiaa, tuijottaen uunia jossa oli valo. Ehkä se kuvitteli pelastavansa meidät varmalta tulipalolta ja sovitteli jo sankarin viittaa ylleen. No, uunissa oli tekeytymässä jugurtti ja lämpöä vain valon verran, eli juuri niin kuin pitikin.
Päästin sitten koirat ulos, kun kerran hereillä oltiin. Pakkasta 15 astetta ja luonnollisesti siihen kellonaikaan pimeää kuin.. no, pimeää. Siinä missä muut tuli sisälle käytyään pikaisesti tarpeillaan, erityiskoiraa ei näkynyt eikä kuulunut.
Jos Äijä syö luuta tai keskittyy johonkin muuhun, se ei kuule silloin mitään muuta, näin ajattelin nytkin olevan. Puolisen tuntia odottelua, huutelua ja jugurtin sekoittelua, sitten herätin Kallen ja oltiin molemmat vaatteissa ja valmiita lähtemään etsimään Äijää (en mene pimeellä yksin metsään, todellakaan, sen sijaan olen ihan vakuuttunut, että jos mulla on mies mukana, mitään pahaa ei voi tapahtua :D ).
Koira odotti meitä pihalla, se oli vaan jotenkin joutunut portin väärälle puolen ja itki siellä.
Ei voinut olla edes vihainen.
Joulun jälkeenhän tapahtui niin, että muutaman sadan metrin pääässä, pienen metsäkaistaleen takana asuvat naapurit olivat heittäneet ulkorappusille isohkon lihanpalan, joka oli menossa hävitettäväksi, Äijä oli sen haistanut ja hakenut. Kun kuulin sen olevan suolalihaa, tätä seurasi se, että minä sen hävitin ja Äijä sitä edelleen etsii. Pikkuinen on todennäköisesti yönälissään käynyt naapurin pihassa tälläkin kerralla ja tullutkin eri reittiä takaisin päin, näin ollen joutunut aitojen väärälle puolen.
Pitkän aikaa meidän välisen metsäalueen päädyssä oleva iso oja on pitänyt koirat omalla puolen, muutoin kun se melkein onkin aidattu, mutta pitänee vetää se muodollinen lammasverkko myös sinne tontin päätyyn, siltä varalta, ettei Äijä koskaan unohda rehellisesti varastamaansa suolalihaa.

Joskus erityiskoira herättää keskellä yötä haukullaan, kun se ei pääse haluamalleen paikalle nukkumaan. Muut koirat tietää jo, että se ei lopeta haukkumista, ennen kuin saa itsensä verran tilaa, mielellään ihan koko niiden oman sohvan yksin käyttöön.

Humppa toimii tosi kivasti Äijän avustajana, taannoin katseltiin keittiön ikkunasta, kun Äijä eksyi kanien ulkotarhaan, eikö löytänyt enää reittiä pois sieltä. Humppa seuraili tilannetta verkon toiselta puolen ja haki sitten Äijän sieltä pois.
Myös pihan ollessa liukas ja erityiskoiran pelätessä liikkua siinä yksin, Humppa kävelee Äijän vierellä, koska se riittää ja silloin uskalletaan ihan helposti, kiinni ei saa ottaa esim. pannasta, mutta kiva jos joku ehtii viereen henkiseksi tueksi.

Joskus tuntuu että tuo koira on vähän yksinkertainen, mutta välillä taas vaikuttaa siltä, että se vedättää meitä kaikkia. Tiedä sitten kuka tässä tyhmä on. :)

Äijän kanssa käyty lääkärissä muutama päivä sitten, oikea korva tulehtunut ja se huuhdeltiin ja imettiin, koira oli rauhoitettuna ja pöydällä.
Hoitaja olisi samalla ottanut hammaskivet, mutta eipä sillä ollut mitään mitä raaputella.
Äijä käyttäytyi hienosti ja sai illalla vähän erityisoikeuksia, kun pääsi yksin olohuoneeseen ja sohvalle, johon me sitten myös nukahdettiin. Nyt korva on jo parempi, eikä tarvittu antibiottikuuriakaan.


Se jugurtti siis, suosittelen kokeilemaan, on kovin helppoa tehdä itse ja monin kertaisesti parempaa kun kaupan, ainakin voittaa ne makujugut mennen tullen.

Home made JUGURTTI

1L maitoa (itse käytän punaista)
n. 1dl bulgarian- tai turkkilaistajugurttia

(Voi maustaa vaniljasokerilla tai sokerilla itse laitan 2tl vaniljasokeria ja se riittää)

Kuumenna maito kiehumispisteeseen kattilassa, älä keitä, yksi kupla riittää.
Jäähdytä n. 50 asteiseksi ja lisää jugurtti joukkoon hyvin sekoittaen.
Laita kannellisessa astiassa yöksi uuniin, jossa on valo päällä.
Tämän jälkeen jugurtti on valmista jäähdytettäväksi ja nautittavaksi.

Itse syön tätä marjojen tai myslin kanssa.
Jugurtista tulee näin perusjugurtin paksuista, mutta lisäämällä muutaman ruokalusikallisen maitojauhetta, saa lohkeavaa ja paksumpaa jugurttia. Edellisestä erästä voi aina ottaa alun seuraavaan jugurttiin, kustannukset siis käytännössä maitolitran ja uunin valon verran.



















Säilyy jääkaapissa viikon, reilunkin. Meillä säilytellään näin.

Ihan kaikki jugurtti ei mahtunut tuohon tölkkiin ja tein siitä possuille raakapuuron, lisätty siis vain kaurahiutaleita ja kuumaa vettä, annettu turvota ja sattumiksi joukkoon meni tällä kertaa omenoita.
Possut tykkää ja on terveellistä.
Käpy on ainoa joka ei niin välitä puuroista, kun taas Kukka ja Turo ei vauvana muuta olis syöneetkään.
Käpyn lempiherkkua on hedelmät ja se söikin kanien kanssa omenaa ja salaattia, lisänä rehua.

Ollaan rakenneltu possuille juottosysteemiä, tilasin niille juomanippoja ja sellainen asennetaan karsinan reunaan, on yhteydessä kanisteriin josta tulee vesi suoraan suuhun, possun purressa nippaa.
Josko päästäisiin niistä iän ikuisista kaadetuista vesiastioista ja ylimääräisestä märästä karsinoissa. Samalla tuli uudet kynsisakset, tuskin maltan odottaa, että päästään kokeilemaan..... 

 

Syötiin tänään rehellistä pakkaspäivän ruokaa, ikuisuuden hautunutta kokolihakeittoa ja grahamsämpylöitä.
Ennen syöntiä ulkoiltiin ja vaikka kamera oli mukana, ei sitä kauheasti pystynyt käytellä kun kädet jäätyi.
Kaikki koirat oli kuitenkin mukana ja toisinnaan myös "tolpillaan".



Syönnin jälkeen lähdettiin Kallen siskolle ja meinattiin mennä kahdestaan, paitsi että..


































Lenny sitten lähti mukaan. Luvan irrottua seuraa tapahtumaketju, jossa se sinkoaa lentävällä matolla päin ulko-ovea, vain juostakseen heti takaisin  kysymään naama loistaen -ilmeellään
"Oikeesti, pääsenkö? JIPIJIPIJIPI!!"
Ihailtava elämänasenne, tai sitten pitäis vähän taas tiukentaa rajoja ja harjoitella itsehillintää.

Loppuun vielä "treeniohjelma", jollaista jopa minä ehdin noudattaa. Ollaan vuorokaudessa kahdeksan ja kauhistuttaa jo huominen. Ihanaa ja ihan hirveetä. Suosittelen kokeilemaan!



(Lähde: Getting the Skinny on with Alicia)

Getting nyt edes johonkin suuntaan...