tiistai 4. helmikuuta 2014

Rauhoittavat signaalit

Kävin viime viikolla luennolla, jonka aiheena oli rauhoittavat signaalit, ja puhutaan tietenkin koirista.
Luennon pitivät Anna ja Katja Sainio, heillä on Koirakas nimellä kulkeva yritys, johon kannattaa tutustua.
Lainaan tässä suoraa luentomateriaalia, jonka merkitsen isommilla kirjaimilla, loppu on omaa pohdiskeluani.

Luento oli tosi antoisa ja ajatuksia herättävä, kuinka paljon koirat itseasiassa viestivät myös meille ihmisille ja etenkin MITÄ ne viestivät ja miksi.


Rauhoittavat signaalit on helppo tunnistaa ja luennolla ne oli jaettu kolmeen eri osa-alueeseen, mikä vielä entisestään selkeytti ymmärrystä sille, millä vakavuusasteella minkäkin signaalin aikana ollaan.
Kysehän on siis koirien keskinäisestä kommunoinnista, joiden tarkoitus on ensisijaisesti välttää ristiriitoja, ennaltaehkäistä tilanteita joissa ajauduttaisiin tappeluihin.
Näitä samoja signaaleja ne käyttävät myös meihin ihmisiin ja tietysti myös muihin lajeihin, se onkin sitten eri asia minkä verran me niitä ymmärrämme lukea ja kunnioittaa.
Kun koiran päämäärä on ilmaista että se haluaa välttää tappelun, estää tai pysäyttää epämiellyttävä asia, rauhoittaa tilanne, niin kuinka monta ääripisteeseen asti edennyttä ikävää tilannetta olisikaan voitu estää lukemalla ja ymmärtämällä koiran eleitä.

Vihreän alueen signaalit (pään alueen signaalit)
-katseen kääntäminen
-pään kääntäminen
-silmien siristäminen (lempeä katse)
-silmien räpyttely
-haukottelu
-kirsun nuoleminen / huulien lipominen


Tuntuuko tutulta? Meillä näitä tavataan ainakin tuon tuosta, päivittäin ja isoksi osaksi sen takia, kun on useampi koira. Meillähän ei kaikki koirat ole keskenään yhtä hyviä ystäviä, vaan ihmisen silmin arvioituna uskon että jokainen noista vois ihan hyvillä mielin laittaa Äijän ulkoruokintaan ja pihalle laumasta.
Muut koirat ei pidä sitä oikein minään.
Samaa laumaa kun kuitenkin olemme, sitä laumaa mikä me ihmiset ollaan itsellemme haalittu, kun koirat eivät sitä välitse mikä yksilö joukkoon otetaan. Niiden on pakko "puhua" keskenään jotta konflikteilta vältyttäisiin joka päiväisessä elämässä. Ahtaat tilat, ruoka, ihmisen huomio tai vaikka nartun suosio jne. moni asia pitää kyetä jakamaan toisten kanssa.



Keltaisen alueen signaalit
-selän tai kyljen kääntäminen
-hitaasti liikkuminen
-istuminen tai maahan meno
-"leikkiin kutsuasento"
-liehittely (pentumainen käyttäytyminen)
-kaartaminen
-maan haistelu
-muiden väliin asettuminen
-pissailu
-hännän heiluttaminen
-hymyily
-tassun nostaminen
-paikalleen pysähtyminen/jähmettyminen


Nyt liikutaan siis jo alueella, jossa koko koiran keho viestii.
Yleisimmin minusta tapaa paikalleen pysähtymistä ja hitaasti liikkumista, jonka moni omistaja mieltää toisen vaanimiseksi ja siis huonoksi asiaksi, ilmenee usein ohitustilanteissa.
Hännän heiluttaminen, jolla voi olla monta merkitystä tilanteesta riippuen.
Nämä merkit ei luonnollisesti ole aina signaaleja, mutta esim. pissailu ja haistelu ovat usein tilanteita jossa koira yrittää "olla kuin ei olisikaan", eli ärsyttää toista olemassa olollaan mahdollismman vähän.
Koira ei kohtaa toista koiraa koskaan kohtisuoraan, jos saa itse valita, eli ovat vapaina ja on tilaa viestiä, se on kohteliasta ja kaikki nämä signaalit jälleen kertoo toiselle koiralle, että olen rauhanomaisissa aikeissa, enkä halua tapella.
Ihmiset usein estävät koiria kommunikoimasta luonnollisesti ja voimme tahtomattamme myös opettaa niille käytöstä, jollaista emme itseasiassa niiltä ollenkaan toivo.
Sen sijaan jos osaisimme omistajina lukea näitä koiran signaaleja, voisimme helpottaa niiden kohtaamista ja auttaa muitakin koirakoita. Kaartaa voi vaikka tilaa olisi vain kevyenliikenteen väylän verran, pieni liike ja askel sivulle kertoisi jo vastaantulijoille paljon. Sanomattakin selvää että ollessasi itse ohitettavan koirakon ja omasi välissä, hallitset tilanteen huomattavasti paremmin, kuin niin että koirasi hilluu hihnan mitan sinusta edellä ja/tai sivulla ja jos lukko pettäisi, se unohtaisi omistajan olemassaolon.
Omilla eleilläsi välttäen kohtaavien koirien katsekontaktin, autat niitä jo paljon ja kerrot omalle koiralle tilanteen olevan hallussasi.
Rallytoko on sen vuoksi niin hieno laji, kun koira ei ole koko ajan (kylttien/tehtävien välissä) käskyn alla, mutta se opetetaan lukemaan omistajan eleitä ja kuuntelemaan käskyjä, koska sitä ei hallita hihnan avulla.
Mielestäni ihanteellinen koira kommunikoi sujuvasti, sillä on hyvä itseluottamus ja lisäksi hyvä suhde omistajaansa.
On hieno tunne, jos joskus saa osoittaa koirallensa että tilanne on hallinnassa, esim. irtokoiran häätäminen.
Koiran pitäisi voida luottaa omaan ihmiseensä, me suojelemme koiraa eikä toisin päin.

Mieti millaiset piirteet osoittaa koiralle, että olet arvostuksen ansaitseva kumppani, jonka kanssa on kannattava pysyä ja kunnia kuulua samaan sakkiin. Ei ainakaan ihminen joka kiihtyy nollasta sataan sekunnissa ja käyttäytyy koiran silmissä täysin ennalta-arvaamattomasti, on epäjohdonmukainen tai jopa uhkaava. Ehkä koirat opettavat meille paljon enemmän kuin me niille, koska siitä huolimatta että ne on kaikki koiria, on ne tietenkin myös yksilöinä erilaisia ja ihmisenä meidän pitäisi vain tulkita omiamme ja kyetä muuttamaan toimintaamme, koska siihen koirat reagoivat. Me opettamme koiralle kannattavaksi sellaisen käytöksen ja toiminnan, mitä me siltä toivomme ja mitä siltä edellytämme läpi elämän.

Punaisen alueen signaalit
-jäykistyminen
-tuijottaminen
-irvistys
-murina
-hyökkääminen
-näykkääminen

-PUREMINEN


Kohta pureminen on erillään, en miellä sitä täysin sopivaksi otsikon rauhoittavat signaalit alle, edes silloin kun liikutaan jo alueella kun vaaran tuntu on suuri ja koira kokee olevansa todella uhattuna.
Pureminen on reaktio jos koira kokee että sillä ei ole muita vaihtoehtoja.
Nämä ovat puolustusalueen signaaleita ja siitä huolimatta, että koira on kohtelias eläin ja yrittää viestinnällään välttää riitatilanteet, joskus sen on puolustettava itseään. Aina tilanne ei ole sellainen, että ihminen kokee sen uhkaavaksi, mutta koira ei puhu ihmistä, sen vuoksi olisi tärkeää että me ymmärtäisimme koiran eleitä, se auttaa koiraa ja lujittaa sen sidettä ihmiseen.

Meillä on koirat tapelleet keskenään, kun Lenny alkoi kasvaa pennusta aikuiseksi ja haastamaan Äijän asemaa, ne ottivat muutaman kerran yhteen. Tilanteet olisi varmaan voinut välttää, ainakin useimmiten, mutta ei ne enää harmita, koska ne tilanteet saatettiin jopa tarvita jotta voidaan nyt olla näin kun ollaan.
Ainakin osataan nykyään erottaa toisissaan kiinni olevat koirat, mitään pahoja vammoja ne ei koskaan saaneet aikaan ja tappeluiden jälkeiset tilanteet oli minusta hyödyllisiä koirien keskinäisten välien kannalta.
Päästettiin koirat yhteen heti kun ne oli tahoillaan jäähtyneet, eli puhutaan muutamistakymmenistä sekunneista,
päivien tai viikkojen mittainen erottaminen olisi uskoakseni taannut sen, että ne ei tulisi tänä päivänä toimeen keskenään.
Tappelun jälkeen ne kaartoivat toisiaan ja toinen saattoi vielä jäykistellä, mutta toinen antoi aina olla ja se on onnistuneen yhteiselon edellytys, toisen täytyy tunnustaa heikkoutensa ja olla myötäilevämpi.
Joskus toinen painui pissailemaan ja haistelemaan, vältti kontakteja ja käyttäytyi korostetun kohteliaasti.
Toki olimme valmiit puuttumaan tilanteeseen, jos se olisi sitä vaatinut, itse käytinkin joskus rauhoittavaa signaalia "väliin meneminen", se katkaisi tuijotuksen ja rikkoi hetken, jolloin koirat vielä harkitsivat erää kaksi.

Pannoista kiinni ottaminen hetkellä, jolloin koira käy jo kuumana, on kuin bensaa heittäisi liekkeihin. Miltä itsestäsi tuntuisi, jos joku nappaisi sinut poliisiotteeseen kädet selän taa, juuri sillä hetkellä, kun joku hörhö horjuu kohti stiletin kanssa. Siltä se todennäköisesti tuntuu koirasta, joka on varautunut puolustamaan itseään hyökkääjältä, mutta ihminen sössii välissä mahdollisuuden siihen.

Lenny syö usein luut leikkiin kutsuasennossa, takaluukussa matkustaessa koirat nojautuvat kumpikin omille puolelle sivulle, jotta mutkassa ei tarvitse olla toista kohtaan tunkeileva, ne välttelevät toistensa tuijottamista ja meitä katsellaan usein silmät "sirrillään" ja korvat takana, pehmeällä katseella jne. esimerkkejä arjessa on lukuisia.

Luennolla asiat sinällään oli ihan tuttuja, mutta pisti kyllä miettimään, miksi meitä ihmisiäkin pitää joskus rauhoitella koirien toimesta. Humppa etenkin on melko ohjaajapehmeä ja varsinainen mielistelijä.
Meidän elämä on kuitenkin tosi seesteistä ja kaikista toimista joihin koirat liittyy, ne saa ennakkomerkit tai käytetään niille tuttuja sanoja. Entistä enemmän kuitenkin nykyään tulkitsen koiriani ja yritän miettiä miten voisin helpottaa eri tilanteita niiden kannalta.

Meillä koirat kohtaa hyvin harvoin ihan täysin vieraita koiria, mutta jos tiedän omistajan sekä koiran täyspäiseksi, lasken koirat mieluiten tutustumaan vapaana. Tappeluita vieraiden kanssa ei ole koskaan ollut.

Miltä sinusta tuntuisi tavata uusi ihminen, joka taklaa päin, huutaa solvauksia ja sylkee naamalle?
Kireässä hihnassa takajaloillaan eteen päin kauhova ja naamalle räkyttävät koira on toisten koirien silmissä melko epämiellyttävä ja vaatii lehmän hermoja toiselta osapuolelta olla reagoimatta.
Itse sylkisin takaisin, todella hyvänä päivänä saattaisin vain väistää ja ymmärtää, miettiä miksi se käyttäyi minua kohtaan niin. En kuitenkaan voisi vaatia koiriltani sen kypsempää käytöstä mihin itsekkään kykenen.
Noin käyttäytyy koira joka on todennut että hyökkäys on paras puolustus, eikä sen tarvitse olla niin.
Huonon käyttäytymismallin oppinuttakin koiraa voidaan muuttaa ja ohjata oikeaan suuntaan.
Koirien välisessä kanssakäymisessä ylimääräinen osa ja haitta on usein ihminen, joka estää koiraa käyttäytymästä sille luontaisella tavalla.
Pääsääntöisesti hyvät ja huonot piirteet, kaikki, on ihmisen aikaan saamaa.



Ja muuten kepit, ne valitaan egon koon mukaan!



Käpy 4kk

Kuvia, kun ällöttävä sika on sisällä talossa -pthyi :)

Ennen vanhaan muuten possut kuulemma joskus otettiin pirttiin, esimerkiksi sään suojaan, 
koska ruuastakin haluttiin pitää hyvää huolta, ennen kun siitä tuli ruokaa. 
Mitähän ihmisille on tapahtunut, kun välittäminen on vähentynyt ja rahalla on kaikki valta.
Sika pystyisi elämään ulkona ympäri vuoden, eikä vaatisi kummoistakaan pihattoa suojakseen, mutta kuka on nähnyt koskaan lihasikaa laiduntamassa edes kesällä...
Eihän monikaan meistä tiedä minkä kokoinen eläin täysikasvuinen sika on, sen vuoksi varmaan moni järkyttyy kun joutuu toteamaan ettei mini(tai mikro-)possu olekkaan aikuisena verrattavissa esimerkiksi kääpiökoiraan.
Itselleni noiden koko ei ole kynnyskysymys, isoissa olisi vain enemmän pinta-alaa rakastettavaksi, kannattaa todella haluta sika, jos aikoo ottaa minipossun, koska sellaisen saa.
Ei anneta söpöjen kuvien hämätä.

Suosittelen sivustoa Esther The Wonder Pig. Tarina erilaisesta elämästä sikana.

Ja sitten se Käpyn kuvatulva:






"Maahan! MAAHEMMIN!"


Pienin ja suurin