Messut

Kun kerran kutsutaan, niin kyllähän me mennään. Lemmikkimessut järjestetään Porissa syyskuussa ja minua pyydettiin esittelemään minipossuja, malliksi lähtee Kukka.
Kukka on toki pieni ja söpö, mutta ennen kaikkea se on noista sosiaalisin ja mukavin kuljettaa, koska viihtyy sylissä, toisin kuin possut yleensä.
Teen messuille esitteen ja vien mukanani possun lisäksi jotain rekvisiittaa. En tule suosittelemaan tuollaista lemmikiksi kenellekkään, jolla ei ole maatilaa ja loputonta huumorintajua.. :)

Menin eilen ruokkimaan kolmea pientä porsasta, mutta tallissa odottikin yllätys, ne oli olleet oma-aloitteisia ja murtautuneet ensin ulos karsinasta (ovi nostettu saranoilta) ja sen jälkeen sisälle ruokatynnyreihin.
Kanien rehut oli levitetty lattialle, heinäpaali tallottu jalkoihin, roskis revitty ja niiden omat herkut puoliksi syöty. Possut pääsikin sitten ulkotarhaan, ekaa kertaa tänä keväänä, siksi aikaa kun siivoan niiden jälkiä.

Kukka oli isojen tarhassa ekaa kertaa ja vähän ihmeissään.
Ennen yövuoroon lähtöä hain niitä takaisin sisälle, mutta kaikki ei taas mennytkään ihan käsikirjoituksen mukaan.
Olen usein miettinyt, että vaistoaako sika kiireen, aina silloin kun olis muutakin tekemistä ja joku kellotettu meno, niin joku noista heittäytyy hankalaksi, yleensä Ronja.
Kukka halusi kyydin kotiin ja kannoin sen, Turo käveli kiltisti perässä, mutta Ronja huiteli pihalla ihan omia menojaan, se kieri maassa ja pyöri piruetteja, hinkkas itseään rappusiin ja singahteli sinne tänne...
Nehän oli tietenkin syöneet mahat täyteen eikä akuuttia nälkää ollut,johon vedoten olisin voinut houkutella sen sisälle, päädyin leikkimään paimenkoiraa...

Hyvällä kokeiltuani ja maanittelun tehottomaksi todettua päätin vain olla antamatta sille vaihtoehtoja, juoksen onneksi vielä vähän nopeammin kuin se. Sain Ronjan siis ajettua lähemmäs tallia, mutta sitten se jämähti, ei hievahtanutkaan vaikka työnsin sitä pyllystä, loppu matka mentiin kottikärry -tyylillä, possulla liinat kiinni, jarrut päällä ja minä työnnän sitä takajaloista kiinni pitäen. Ihmettelen, ettei se huutanut yhtään, yleensä se ei epäile käyttää ääntään tehostaakseen tahtomaansa, ei se kyllä myöskään rimpuillut, voi olla että meno oli epämiellyttävämpää mulle.
Tunsin suurta voitoniloa, kun päästiin sisälle ja sain oven perässäni kiinni. Possut sai iltapalaksi pelkkää vettä ja ehdin ajoissa töihin.

Tänään sain tilattua niille rokotteet, sekään ei ole ihan niin yksinkertaista noiden kanssa, kaikki eläinlääkärit ei halua hoitaa "eksoottisia eläimiä" ja rokotteet myydään isoissa sarjoissa, joista minä tarvitsen siis kolme annosta. Meidän kaikki eläinlajit käyttääkin eri lääkäriä.

Loppuun vielä kuva pupujen lähiruuasta kasvamassa

Lonkkakuvat

Jännitin tätä päivää kolme viikkoa, ajanvarauksesta lähtien siis, tietenkin.
Matkalla Kalle kysyi, et olisko vähän helpompi elämä jos olis vähemmän jännittäjä tyyppiä -No aijaa! Vähän olis! Kuinka paljon mun energiavaroista siihen  meneekään ja joskus jopa kieltäydyin tai välttelen joitain tilaisuuksia tämän takia.
Tunnen kuitenkin velvollisuuteni, koira on tutkittava ainakin lonkkien ja kyynärnivelten osalta, vaikka pelottava paikkahan se on..

Lenny lähdössä

Arvuuteltiin pojan painoa etukäteen, veikkasin 75kg ja 74kg näytti vaaka, johon koira mahtui pienen viikkauksen jälkeen. Hyvät oli mömmöt kyllä, Lenny putosi pari minuuttia rauhoituspiikin jälkeen ja sen jälkeen koitti ikuisuudelta tuntuva 40 min. odotusaika meille. Seinän läpi kuultiin koko ajan koiran raskas kuorsaus <3
Koitin lukea odotushuoneessa, mutta mitään ei jäänyt mieleen, yhdessä artikkelissa oli kyllä pitsikorvareunainen possu.

Mua jännitti koko kuvaus koska viime aikoina olen kuullut useammastakin eri rotuisesta koirasta, jolta puuttu toinen lonkkamalja kokonaan, koirat ei ole oireilleet näissäkään tapauksissa ja totta kai tiesin, että vaikka Lennyn suku on varsin tervettä sakkia ja se on liikkunut vapaasti sekä syönyt laadukasta ruokaa koko kasvukautensa, yllätyksiä voi tulla.
Lonkat lähti Kennelliittoon arviolla D/D.
Kun kuva lätkäistiin valotauluun, katsoin ekana että siellä on kaikki osat mitä pitääkin, huomasin kyllä itsekkin että väljyyttä oli, molemmat maljat näytti ihan samanlaiselta.
Se on tietysti hyvä, että eivät ole kovin eriäväiset, mutta paljon tiiviimmät olis saaneet olla.
Kyynärkuvat näytti hyviltä, ne on Ventelän arviolla ilman muuta 0/0.

Terveet kyynärnivelet on mielestäni jopa lonkkia tärkeämmät etupainoisella koiralla, kuten Lennykin on, mutta ne on myös todennäköisemmin kunnossa, sen sijaan tällä rodulla jokaikinen lonkiltaan(kin) terve yksilö olisi tarpeen.
Mulla on surkea olo, koska oma koirani heikentää koko rodun terveystilastoa ja sen takia, etten voi enää kuvitellakkaan tarjoavani jalostukseen tuota, muuten niin hyvää yksilöä.
Lonkat ei tule sitä välttämättä vaivaamaan, ainakaan vielä pitkään aikaan.
Lennyhän on todella lujaa ja mielellään liikkuva bernhardilainen, se on hyvässä lihaskunnossa eikä mikään näkyvä seikka antanut odottaa lonkkien olevan huonot.
Onneksi koira on ihan sama kuin ennenkin, nyt vain tiedämme siitä enemmän. Meillä ei ollut sen varalle valmiita suunnitelmia, jotka kaatuisivat tämän takia, eikä meidän tahti tämän takia muutu mitenkään.
Vaikka nyt kyllä väsyttää aikalailla...
Huomenna ei varmaan tehdä paljon muuta kun syödään (Lenny on tänään paastonnut) ja rakastetaan, sillä on varmaan krapulainen olo.

Elämän paras ystävä.
Ensimmäinen toivottamassa tervetulleeksi,
ensimmäinen puolustamassa.
(George Gordon)

Possupätkä

Tottelevaisuusseminaari

Onpa kerrassaan kiva, että saan aloitella blogin pitoa näinkin hienolla otsikolla, en nimittäin usein käy seminaareissa..
Tapahtuma oli siis tietenkin koira-aiheinen ja kaksi osainen, aamupäivällä teoriaa ja ruokatunnin jälkeen siirryimme kentän laidalle katsomaan mallikoirien suoriutumista ja korjaamista. Juha Korri luennoi ja toimi kouluttajana koirien ohjaajille.

Päivä oli todella mielenkiintoinen, meille kerrottiin vieteistä (ravinnonhankintavietti ja laumavietti), kilpailumaisesta käyttäytymisestä, kestävyyden kasvattamisesta, ennakkomerkistä ja monesta muusta asiasta.
Saimme hyvin käytännön esimerkkejä, jotka auttoi hienojen sanojen ymmärtämistä, enkä edes muista kuinka monta Ahaa-elämystä ja no niin tietenkin, noinhan se menee -ajatusta koin päivän aikana.

 Mulle itselleni on aina ollut luontevaa käyttää koulutuksessa käsimerkkejä, ohjaan ja autan koiraa muutenkin kädellä mielelläni, mutta ongelmana on mukavuusalueelta poistuminen, eli apujen häivyttäminen..
Haluaisin että kaikki treenit olis aina onnistuneita ja hyviä, sen takia sorrun paljon siihen, etten anna koiran edetä ja tason nousta, vaan hinkkaan tuttuja juttuja ja jos en keskity pitämään itseäni kurissa, vieläpä annan liikaa apuja.
Onneksi olen sentään kelpo yksilö siinä mielessä, että tunnistan tuon piirteen itsessäni ja yritän siitä eroon.
Ollaanhan me nyt kuitenkin jo Rally-tokossa jätetty möllit taakse ja mennään rata ilman namiapuja ja virallisessa luokassa, se on jo saavutus minulle. :D

Lenny on kiitollinen koulutettava, se on motivoitunut ja huolii kaiken palkan: kiitokset ja kehut, namit ja mahtisjuttu Ruåttin pojan makuun on patukka!
Seminaarista kotiuduttuani pääsin suoraan saunaan, mutta sekään ei sammuttanut treenikipinää, sujahdin "potkupukuuni" ja vedin treeniliivin päälle, heti piti päästä kokeilemaan opittuja juttuja, onneksi koira on mallia heti-valmis.
Ihan valtava vaikutus niinkin yksinkertaisilla muutoksilla, kuin palkkauksen suunnalla, saatiin ehkä hiottua jo vähän suoremmaksi sivua. Totta kai se koiran liike ja olemus suuntautuu juuri sinne, mistä se odottaa palkan tulevan..

Noudon kunnollista opettamista painotettiin seminaarissa paljon, se olikin monivaiheinen ja hankalan kuuloinen.
Onneksi nouto ei kuulu liikkenä Rally-tokoon, ehkä me jatketaan sen parissa vielä nyt kun ALOkas luokan kyltitikin on kotona tulostettuna, laminoituna ja kaikki muutkin tykötarpeet, ihania treenikavereita myöten hankittuna.

Pihla ja Johanna kävi täällä leikkimässä, ollaan kyllä selkeesti tavattu nyt aika usein, koska koirat ei leiki koko yhdessä olo aikaa. Husky liitelee pitkin pihaa ja hakee hajua possuista ja pupuista, välillä pysähtyy syömään löytämäänsä luuta. Bernhardinkoira on tällä välin nojailemassa meihin, kunnes Pihla taas tekee jotain, missä on Lennynkin mielestä järkeä. Ne siis vaan söi yhdessä luita ja no joo, kyllä ne vähän leikkikin. :)
Niin erilaiset, mutta hyvät ystävät.
Kuvat on kyllä jo vuoden vanhoja, tänä talvena olen kuvannut laiskasti.

 

Tästä se lähtee..

Suunnittelin tämän blogin pystyttämistä kauan, kuten yleensäkkin, mietin hyviä ja huonoja puolia mitä se tuo tullessaan, nimikin oli vaikea keksiä..
Moni on kysellyt miksen pidä blogia, omasta mielestäni meidän elämässä ei ehkä tapahdu riittävästi, vaikka kyllä kai kuitenkin tapahtuu, kun joka ilta huokaisen hartaasti nukkumaan käydessäni.
Aion esitellä lemmikkimme ja kotimme omissa osioissaan ja julkaisen osia olemisistamme myös todennäköisesti lukuisin kuvin. Kerron muistakin itseäni lähellä olevaista asioista, pohdiskelen elämää ja olen ärsyttävän positiivinen :)

Asumme maaseudulla Satakunnan Säkylässä, olen avomiehelleni pian vaimo ja emäntä seuraaville murusillemme

Lk. Bernhardinkoira "Äijä"
Lk. Bernhardinkoira "Lennart"
Sekarotuinen (rottweiler X labradorinnoutaja) "Helmi"

Kolme minipossua: Ronja, Turo ja Kukka

Kaksi kissaa

Kolme jättikania

..Ja hamsteri.