Messut

Kun kerran kutsutaan, niin kyllähän me mennään. Lemmikkimessut järjestetään Porissa syyskuussa ja minua pyydettiin esittelemään minipossuja, malliksi lähtee Kukka.
Kukka on toki pieni ja söpö, mutta ennen kaikkea se on noista sosiaalisin ja mukavin kuljettaa, koska viihtyy sylissä, toisin kuin possut yleensä.
Teen messuille esitteen ja vien mukanani possun lisäksi jotain rekvisiittaa. En tule suosittelemaan tuollaista lemmikiksi kenellekkään, jolla ei ole maatilaa ja loputonta huumorintajua.. :)

Menin eilen ruokkimaan kolmea pientä porsasta, mutta tallissa odottikin yllätys, ne oli olleet oma-aloitteisia ja murtautuneet ensin ulos karsinasta (ovi nostettu saranoilta) ja sen jälkeen sisälle ruokatynnyreihin.
Kanien rehut oli levitetty lattialle, heinäpaali tallottu jalkoihin, roskis revitty ja niiden omat herkut puoliksi syöty. Possut pääsikin sitten ulkotarhaan, ekaa kertaa tänä keväänä, siksi aikaa kun siivoan niiden jälkiä.

Kukka oli isojen tarhassa ekaa kertaa ja vähän ihmeissään.
Ennen yövuoroon lähtöä hain niitä takaisin sisälle, mutta kaikki ei taas mennytkään ihan käsikirjoituksen mukaan.
Olen usein miettinyt, että vaistoaako sika kiireen, aina silloin kun olis muutakin tekemistä ja joku kellotettu meno, niin joku noista heittäytyy hankalaksi, yleensä Ronja.
Kukka halusi kyydin kotiin ja kannoin sen, Turo käveli kiltisti perässä, mutta Ronja huiteli pihalla ihan omia menojaan, se kieri maassa ja pyöri piruetteja, hinkkas itseään rappusiin ja singahteli sinne tänne...
Nehän oli tietenkin syöneet mahat täyteen eikä akuuttia nälkää ollut,johon vedoten olisin voinut houkutella sen sisälle, päädyin leikkimään paimenkoiraa...

Hyvällä kokeiltuani ja maanittelun tehottomaksi todettua päätin vain olla antamatta sille vaihtoehtoja, juoksen onneksi vielä vähän nopeammin kuin se. Sain Ronjan siis ajettua lähemmäs tallia, mutta sitten se jämähti, ei hievahtanutkaan vaikka työnsin sitä pyllystä, loppu matka mentiin kottikärry -tyylillä, possulla liinat kiinni, jarrut päällä ja minä työnnän sitä takajaloista kiinni pitäen. Ihmettelen, ettei se huutanut yhtään, yleensä se ei epäile käyttää ääntään tehostaakseen tahtomaansa, ei se kyllä myöskään rimpuillut, voi olla että meno oli epämiellyttävämpää mulle.
Tunsin suurta voitoniloa, kun päästiin sisälle ja sain oven perässäni kiinni. Possut sai iltapalaksi pelkkää vettä ja ehdin ajoissa töihin.

Tänään sain tilattua niille rokotteet, sekään ei ole ihan niin yksinkertaista noiden kanssa, kaikki eläinlääkärit ei halua hoitaa "eksoottisia eläimiä" ja rokotteet myydään isoissa sarjoissa, joista minä tarvitsen siis kolme annosta. Meidän kaikki eläinlajit käyttääkin eri lääkäriä.

Loppuun vielä kuva pupujen lähiruuasta kasvamassa