Tottelevaisuusseminaari

Onpa kerrassaan kiva, että saan aloitella blogin pitoa näinkin hienolla otsikolla, en nimittäin usein käy seminaareissa..
Tapahtuma oli siis tietenkin koira-aiheinen ja kaksi osainen, aamupäivällä teoriaa ja ruokatunnin jälkeen siirryimme kentän laidalle katsomaan mallikoirien suoriutumista ja korjaamista. Juha Korri luennoi ja toimi kouluttajana koirien ohjaajille.

Päivä oli todella mielenkiintoinen, meille kerrottiin vieteistä (ravinnonhankintavietti ja laumavietti), kilpailumaisesta käyttäytymisestä, kestävyyden kasvattamisesta, ennakkomerkistä ja monesta muusta asiasta.
Saimme hyvin käytännön esimerkkejä, jotka auttoi hienojen sanojen ymmärtämistä, enkä edes muista kuinka monta Ahaa-elämystä ja no niin tietenkin, noinhan se menee -ajatusta koin päivän aikana.

 Mulle itselleni on aina ollut luontevaa käyttää koulutuksessa käsimerkkejä, ohjaan ja autan koiraa muutenkin kädellä mielelläni, mutta ongelmana on mukavuusalueelta poistuminen, eli apujen häivyttäminen..
Haluaisin että kaikki treenit olis aina onnistuneita ja hyviä, sen takia sorrun paljon siihen, etten anna koiran edetä ja tason nousta, vaan hinkkaan tuttuja juttuja ja jos en keskity pitämään itseäni kurissa, vieläpä annan liikaa apuja.
Onneksi olen sentään kelpo yksilö siinä mielessä, että tunnistan tuon piirteen itsessäni ja yritän siitä eroon.
Ollaanhan me nyt kuitenkin jo Rally-tokossa jätetty möllit taakse ja mennään rata ilman namiapuja ja virallisessa luokassa, se on jo saavutus minulle. :D

Lenny on kiitollinen koulutettava, se on motivoitunut ja huolii kaiken palkan: kiitokset ja kehut, namit ja mahtisjuttu Ruåttin pojan makuun on patukka!
Seminaarista kotiuduttuani pääsin suoraan saunaan, mutta sekään ei sammuttanut treenikipinää, sujahdin "potkupukuuni" ja vedin treeniliivin päälle, heti piti päästä kokeilemaan opittuja juttuja, onneksi koira on mallia heti-valmis.
Ihan valtava vaikutus niinkin yksinkertaisilla muutoksilla, kuin palkkauksen suunnalla, saatiin ehkä hiottua jo vähän suoremmaksi sivua. Totta kai se koiran liike ja olemus suuntautuu juuri sinne, mistä se odottaa palkan tulevan..

Noudon kunnollista opettamista painotettiin seminaarissa paljon, se olikin monivaiheinen ja hankalan kuuloinen.
Onneksi nouto ei kuulu liikkenä Rally-tokoon, ehkä me jatketaan sen parissa vielä nyt kun ALOkas luokan kyltitikin on kotona tulostettuna, laminoituna ja kaikki muutkin tykötarpeet, ihania treenikavereita myöten hankittuna.

Pihla ja Johanna kävi täällä leikkimässä, ollaan kyllä selkeesti tavattu nyt aika usein, koska koirat ei leiki koko yhdessä olo aikaa. Husky liitelee pitkin pihaa ja hakee hajua possuista ja pupuista, välillä pysähtyy syömään löytämäänsä luuta. Bernhardinkoira on tällä välin nojailemassa meihin, kunnes Pihla taas tekee jotain, missä on Lennynkin mielestä järkeä. Ne siis vaan söi yhdessä luita ja no joo, kyllä ne vähän leikkikin. :)
Niin erilaiset, mutta hyvät ystävät.
Kuvat on kyllä jo vuoden vanhoja, tänä talvena olen kuvannut laiskasti.