Lonkkakuvat

Jännitin tätä päivää kolme viikkoa, ajanvarauksesta lähtien siis, tietenkin.
Matkalla Kalle kysyi, et olisko vähän helpompi elämä jos olis vähemmän jännittäjä tyyppiä -No aijaa! Vähän olis! Kuinka paljon mun energiavaroista siihen  meneekään ja joskus jopa kieltäydyin tai välttelen joitain tilaisuuksia tämän takia.
Tunnen kuitenkin velvollisuuteni, koira on tutkittava ainakin lonkkien ja kyynärnivelten osalta, vaikka pelottava paikkahan se on..

Lenny lähdössä

Arvuuteltiin pojan painoa etukäteen, veikkasin 75kg ja 74kg näytti vaaka, johon koira mahtui pienen viikkauksen jälkeen. Hyvät oli mömmöt kyllä, Lenny putosi pari minuuttia rauhoituspiikin jälkeen ja sen jälkeen koitti ikuisuudelta tuntuva 40 min. odotusaika meille. Seinän läpi kuultiin koko ajan koiran raskas kuorsaus <3
Koitin lukea odotushuoneessa, mutta mitään ei jäänyt mieleen, yhdessä artikkelissa oli kyllä pitsikorvareunainen possu.

Mua jännitti koko kuvaus koska viime aikoina olen kuullut useammastakin eri rotuisesta koirasta, jolta puuttu toinen lonkkamalja kokonaan, koirat ei ole oireilleet näissäkään tapauksissa ja totta kai tiesin, että vaikka Lennyn suku on varsin tervettä sakkia ja se on liikkunut vapaasti sekä syönyt laadukasta ruokaa koko kasvukautensa, yllätyksiä voi tulla.
Lonkat lähti Kennelliittoon arviolla D/D.
Kun kuva lätkäistiin valotauluun, katsoin ekana että siellä on kaikki osat mitä pitääkin, huomasin kyllä itsekkin että väljyyttä oli, molemmat maljat näytti ihan samanlaiselta.
Se on tietysti hyvä, että eivät ole kovin eriäväiset, mutta paljon tiiviimmät olis saaneet olla.
Kyynärkuvat näytti hyviltä, ne on Ventelän arviolla ilman muuta 0/0.

Terveet kyynärnivelet on mielestäni jopa lonkkia tärkeämmät etupainoisella koiralla, kuten Lennykin on, mutta ne on myös todennäköisemmin kunnossa, sen sijaan tällä rodulla jokaikinen lonkiltaan(kin) terve yksilö olisi tarpeen.
Mulla on surkea olo, koska oma koirani heikentää koko rodun terveystilastoa ja sen takia, etten voi enää kuvitellakkaan tarjoavani jalostukseen tuota, muuten niin hyvää yksilöä.
Lonkat ei tule sitä välttämättä vaivaamaan, ainakaan vielä pitkään aikaan.
Lennyhän on todella lujaa ja mielellään liikkuva bernhardilainen, se on hyvässä lihaskunnossa eikä mikään näkyvä seikka antanut odottaa lonkkien olevan huonot.
Onneksi koira on ihan sama kuin ennenkin, nyt vain tiedämme siitä enemmän. Meillä ei ollut sen varalle valmiita suunnitelmia, jotka kaatuisivat tämän takia, eikä meidän tahti tämän takia muutu mitenkään.
Vaikka nyt kyllä väsyttää aikalailla...
Huomenna ei varmaan tehdä paljon muuta kun syödään (Lenny on tänään paastonnut) ja rakastetaan, sillä on varmaan krapulainen olo.

Elämän paras ystävä.
Ensimmäinen toivottamassa tervetulleeksi,
ensimmäinen puolustamassa.
(George Gordon)