Reviiri- ja kuulumispaketti

Muutamia kuukausia sitten mulle soitti puhelinmyyjä, jonka kanssa oli poikkeuksellisen mielekästä keskustella, ehkä sen takia että sain kerrankin siinä tilanteessa olla itse se joka puhui lakkaamatta. Nuori mies kiltisti kuunteli ja myönteli. Mitäs aloitti puhelun "teillähän on koiria, millä tolalla niiden ravitsemus on"? Juteltiin (minä juttelin) varmaan puoli tuntia ja jossain vaiheessa mullekkin valkeni ettei herrasmies soitellut muuten vaan, vaan todellakin myi jotain. :D
Tilasin Reviiripaketin: kirjan, lehden ja "kuukauden lisäravinteet".

Kun paketti sitten tuli, sain todeta että kuukauden annos oli yllättäin meidän laumaa ajatellen pelkkä vitsi. Annostusohje oli 1 tbl kutakin valmistetta/5kg koira, valmisteita oli kolmea erilaista. 

Päätin kuitenkin hyödyntää paketin sisällön Pulmun kanssa, mutta jauhoin valmiiksi tabletit, kolme talblettia jauhettuna oli n. teelusikallinen. 

En tiedä kuinka hyvä pentu tuosta olisi kasvamassa ilman reviiripakettia, todennäköisesti ainakin lähes yhtä hyvä.
Monivitamiini, sinkki-c-vitamiini-piimaa ja inuliini-pektiini-beta-glukaani.
Puhelun aikana sovittu hinta oli loppujen lopuksi kuitenkin kaksinkertainen, koska lähettivät kysymättä kahden kuukauden valmisteet...
Peruutin jatkotilauksen samantien.

Näin ne on meillä "hököllä" keittiössä, niin tulee annettua.

Titta - Maailma loppuu tänään




Pulmu 12 vko

Oppi kiipeämään sohvalle

Äijä täytti (26.9) 7v ja voi hyvin, korvat on pysyneet kunnossa ja sen suurin murhe on nykyään Pulmu, jollei ei oikein tohdi sanoa pahasti, mutta välillä kiusaa kun se hyppii naamalle.

Helmi täytti (15.9) 11v ja on myöskin hyvässä terässä vielä.

Metsäretkeläisiä

Pulmu ja Riiva

Lennart

Pulmu, Riiva ja Hikka

Eri reissu, vähän samoja kavereita

 
       

Jossain välissä se on kasvanut aika isoksi pieneksi, on saatu nyppiä jo vauvakarvaa pois ja hampaatkin on melkein kaikki vaihtuneet, sisäsiisteyskasvatus hyvällä mallilla.

Pikku juttuja ollaan opeteltu yhdistämään käskysanoihin, pääasiassa ollaan kuitenkin opeteltu elämää.
Pulmu on käynyt jo useita työvuoroja mun mukana ja on sinne odotettu apuliini, myös pentu itse tykkää kulkea mukana ylipäänsä, mutta vetää autolta työpaikan ovelle ja läsähtää naama edellä oven lasia vasten, kiire töihin on aina kova.
Ikää Pulmulla on nyt 4½kk ja on ihanaa kun ei tarvi enää miettiä jaksaako se lenkiltä kotiin töppöjalkoinensa, se jaksaa ihan mitä vaan ja menee pirun kovaa :)

Viime aikaisia neulomuksia, tilaussukkia ja Pulmulle heijastava potkis, langassa siis kiertää heijastin säikeenä ja salamalla kuvasin sen verran myös että totesin toimivaksi, istuukin kuin sukka :)

Ja leivottukin on, Kinderpiirakkaa en maistanut itse vaan se meni tuliaisena pikkusiskolle, epäilen makeaksi...

Oma nopean makeannälän ja yllätysvieraiden suosikki: pikaviinerit valmistuu voitaikinasta ja paiston kestävästä hillosta, paljon muuta se ei tarvitsekaan.

Porkkanakakun tein lomalta töihin paluun kunniaksi. Niitä olen tehnyt kyllä pakkaseenkin, se nimittäin vaan paranee siellä.
Olen hankkinut ihanan, vaaleanpunaisen yleiskoneen :)

Työmatkalla olin Kreetalla 12.-19.9

Syysaamut <3 

Rotuominaisuutena pärjääminen?

"Mikä rotu pärjää ulkona tarhakoirana"?
Kysymykseen törmää säännöllisin väliajoin, tämän avautumisen sylkäisen ilmoille eilen facebookin ryhmässä käydyn keskustelun johdosta. Keskustelu alkoi lainauksen kaltaisella kysymyksellä.

[avautuminen alkaa]
Kysymys aiheuttaa minussa lievää ärtymystä, mutta kun vastaukset on tasoa jota ne jälleen kerran oli, näin hetkessä punaista.
Aiheessa oli kommentteja vasta muutamia, kun jo kolme "asiantuntijaa" suosittelivat bernhardinkoiraa.
Rotu on SEURAkoira ja aiheen aloittaja oli tehnyt selväksi ettei saa ottaa koiraa sisälle, vaan sen tulisi elää tarhassa vuoden ympäri, 24/7/365. Uskomatonta miten eläinrakkaat (?) ihmiset pitävät varteenotettavana vaihtoehtona rotua, jolle oma ihminen on kaikki kaikessa ja vielä sen yli.
Varmaankaan kaikki nämä bernhardinkoiraa suositelleet eivät ole saaneet kokea osakseen sen kiintymystä, mutta eikö silloin pitäisi olla neuvomatta muita, jos asiasta tai rodusta ei ole kokemusta.
Tänä päivänä ihmiset tukeutuvat päätöksissään ilmeisesti melko pitkälti nettikeskusteluihin, joten jokaisella toista suuntaan tai toiseen neuvovalla voi olla osuus lopputulokseen.

Mietitäänpä hetki sanaa PÄRJÄÄMINEN. Minä miellän sen minimivaatimukseksi, selviytymiseksi..
Eläimet pärjäävät äärimmäisen vaatimattomissakin olosuhteissa ja mukautuvat, ne voivat elää onnettomana koko elämänsä koska kaikki mitä niillä on, on se mitä omistajat järjestävät ja sallivat niille.
Eikä niillä ole vaihtoehtoja.
Aika harvoin maamme keliolosuhteet tai tylsyys ja elämän sisällöttömyys tappaa koiria, eli kyllähän ne pärjää, mutta minkälainen lähtökohta tämä on mietittäessä itselle sopivaa koirarotua tai mitään lemmikkiä?
Kuinka reilua koiraa kohtaa on mennä vain minimillä ja kuitata moraalinen vastuu sillä, että laki ei suoranaisesti jotain kiellä.
Tiedän että on koirarotuja jotka pääsääntöisesti viihtyvät paremmin ulkona kuin sisällä, eikä kaikki tarhakoirat ole unohdettuna pihan perälle, osalla on hyvinkin täysipainoinen elämä ja rotutyypillistä tekemistä tarjolla. Itselleni ulkokoirat on erittäin vieraalta tuntuva tapa olla koiran omistaja ja koirien näkökulmasta asia on mielestäni iso ongelma, koska tarhakoirina pidetään paljon sellaisiakin jotka ei ole siellä onnellisia.
Vahvassa elää uskoo että sekä metsästyskoirat, mutta myös kaikenlaiset sekarotuiset voi asuttaa ulkona.
Näemmä monella istuu tiukassa myös se käsitys, että koirilla on vain fyysiset ominaisuudet mittaamassa sen tarpeita ja jos pärjää turkkinsa puolesta ulkona asuen, voi yksiselitteisesti tätä sitten pitää koko totuutena.

Peräänkuulutan siis ihmisiltä näissä asioissa moraalia ja maalaisjärkeä, lemmikki hankitaan jos sille voidaan tarjota vähintäänkin hyvä, mieluiten tietysti erinomainen elämä ja sen pohjana on elinolosuhteet isossa roolissa.
Lemmikin väliaikainen tai toistuva laiminlyönti tuomitaan yleensä jyrkästi, mutta samaa aikaa katsotaan sivusta ja näin ollen sallitaan taukoamaton tylsyys, liian pieni ja virikkeetön elintila, yksipuolinen elämä, vain vähäiset tai lähes puuttuvat ihmiskontaktit ja koiran pitäminen "sailykkeenä".
Aika nurinkurista, eikö..?
[/avautuminen ohi]

Kirjoitin mielipiteeni ja kärjistin. En tietenkään voi tuntea vieraiden koirien elinoloja ja näin ollen olen jäävi arvostelemaan mitään yksittäisiä tapauksia, siksi kirjoitin yleisesti.
Kyseisen keskustelun informatiivinen osuus oli se, että koiran tulee pärjätä ulkona koko elämänsä, eikä se pääse sisätiloihin ihmisten pariin lainkaan. Tässä kohtaa arvostelen mielestäni erittäin oikeutetusti sitä,
että suositellaan näillä saatavissa olevilla tiedoilla seurakoiraa.
Laki jättää tulkinnanvaraa melkoisesti, kun kirjattu on, että "ulkona saa ympärivuotisesti pitää vain sellaisia koirarotuja, jotka soveltuvat jatkuvaan ulkona olemiseen".

Meidän koirista 4/5 viihtyy ulkona aamusta iltaan, vähän toki vuodenajasta ja kelistä riippuen.
Niillä on aidattuna koko tontti, lajitovereita, vartiointimahdollisuus (olen aina ihmetellyt miten ja mitä koira vartioi tarhasta käsin), luita ja monipuolinen maasto missä kaivaa, kirmailla ja valita kohta, jossa päiväunensa ottaa. Siitä huolimatta kuinka monta kertaa ulko-ovi päivän aikana käy, meidän mennessä ulos niiden seuraan, se aiheuttaa joka kerta pienen sijoiltaan menon ja riemun repeämisen. Me omat ihmiset olemme niiden lauman hyvin tärkeät jäsenet ja onnellisin olotila on saavutettu kun olemme kaikki yhdessä, pihalla puuhaillen ja illalla yhdessä nukkumaan käyden.

Minifarmi 2014

Ensimmäisen kerran järjestettävä messutapahtuma oli Uudessakaupungissa 2.-3. elokuuta.
Paikalla oli 69 näytteilleasettajaa ja lisäksi harraste- ja kotieläimiä, vähän jokaiselle jotakin. Tapahtuma oli suunnattu erityisesti lapsiperheitä ajatellen ja siinä onnistuttiinkin.
Kävijöitä oli yli 5000 ja siihen ei laskettu alle 7-vuotiaita lapsia, joille sisäänpääsy oli ilmainen.
Omasta näkökulmastani, minipossukarsinalta käsin tuntuma oli nimenomaan se, että reilusti suurinosa olivat juurikin lapsiperheitä.

Tapahtuma-alue oli suuri ja kaksiosainen, toisella kentällä oli varsinaiset näytteilleasettajat, myyjät ja ravintolat, toinen kenttä oli eläinaluetta, jonne toki oli myös järjestetty hyvin makkara-, kahvi- ja lakumyyntiä. Vesipisteitä ja vessoja ei tarvinnut paljoa etsiä, kiitos siitä, kaikki tarvittava oli lähellä.
Me olimme messuilla molemmat päivät, mukanamme minipossut Kukka 2v ja Käpy pian 1v, lauantaina oli myös Ranskanluppa Kura.
Messukävijät olivat mukavia ja kysyivät hyviä kysymyksiä, tosi-kiinnostuneita varten meillä oli mukana lajiesitteitä.
Annoin myös haastatteluja, joiden kautta toivottavasti tietoisuus minipossuista lajina leviää.
Ensi vuonna messut järjestetään Laitilassa, suosittelen.

Vesku Jokinen & Sundin Pojat - Kesän lapsi

"Elämänkoululainen"

Pulmu on pian 11 viikkoinen ja ollut meillä kohta kuukauden! Aika on mennyt ihan kiitämällä, niin kuin pentukin aina hereillä ollessaan.
Isot koirat on ottaneet vastaan sen jopa paremmin kuin uskalsin toivoa, pari ensimmäistä päivää ne eleli ihan hidastetusti, kun Pulmu oli jaloissa ne ei uskaltaneet oikein edes liikkua, ettei vahingossa astu päälle.
Suurin haaste on tähän mennessä ollut se, että muut koirat ei komenna sitä ja ne sietää ihan liikaa pentuperseilyä. Ollaan vielä annettu mennä ihan omalla painollaan, mutta tänään otin Äijän ensimmäistä kertaa olkkariin päiväunille ja jätin Pulmun muiden koulittavaksi kun sillä oli sadepäivänhepuli, olen tähän mennessä kuullut vaivautunutta yninää (Lenny), nopeita väistöaskelia paikasta toiseen (Humppa) ja kaksi matalaa murahdusta (Helmi). Äijä on kaikkein onnettomin pennun uhri, sen nahat roikkuu matalalla ja se ei henno sanoa Pulmulle mitään. Aika korjaa varmaan tämänkin asian.
Arki rullaa muuten pitkälti niin että isot viihtyy ulkona ja Pulmu sisällä, pikku lenkkejä käydään kaikki yhdessä ja pidemmillä reiteillä Pulmu jää vielä kotiin, tosin niin jää Helmi ja Äijäkin, varsinkin näillä viime aikaisilla helteellä.

Pulmun kanssa kuljettu jo monessa paikassa ja se on huoleton automatkustaja. Maanantaina aloitettiin pikkupentujen leikkikoulu. Ollaan harjoiteltu arjen perustaitoja ja koitettu kasvattaa hyvää pohjaa yhteiselle taipaleelle.

Leevi and the Leavings -Ihanasti sanottu

Töissä raatamassa, onneks nyt on loma 

 Automatkat taittuu toistaiseksi ainakin hanttarin jalkatilassa

Kun olen saanut hetken rauhaa, olen opetellut virkkaamaan

-petiä Pulmulle...

Kukkakin on alkanut näyttämään isolta,

vaikkei se ole kasvanut, kesämahan verran korkeintaan

 Jokioisilla Eläimellistä menoa Elonkierrossa tapahtumassa

Ja kalareissulla, iltauinnilla.

Ihana kesä!

Oltiin viime viikonloppu messuilemassa possujen kanssa, tai ujo-Turo jäi kotiin, mutta Kukka ja Käpy oli mukana edustamassa sekä lauantain, että sunnuntain, kun Uudessakaupunginssa järjestettiin ensimmäistä kertaa Minifarmi tapahtuma.
Kerron siitä eri postauksessa lähiaikoina.

Nyt riekkuapinat lenkille kun sade loppui.