Perusasioiden äärellä

Voi kun olis aina kiva kirjoitella vaan mukavia kuulumisia, mutta ei elämä niin mene.

Lemmikin omistajan raskain taakka on päättää toisen elinpäivistä ja seurata sivusta rappeutumista. Äijän kanssa ollaan taas lääkekuurilla korvasta ja se on vähällä aikaa raihnaantunut muutenkin melkoisesti. Ei siltä oikein voi sulkea silmiään, että se nousee ylös kankeasti ja liikkuu jäykästi, en ole nähnyt sen juoksevan enää pitkään aikaan.

Tänään oli se päivä, kun se vaan jatkoi uniaan kun menin Furminaattorilla harjaamaan.

Olen joskus todennut leikkisästi, että sinä päivänä on Äijästä elämänilo tipotiessään, kun se ei enää villiinny Furminaattorin näkemisestä, syömisen lisäksi se on nimittäin ollut sen elämässä toinen selkeä intohimo. Aika vähissä ne muuten on aina ollut.
Äijän eliniäkää ei koskaan olisi osattu ennustaa pitkäksi, vaikka se on nuorena kuvattu luustoltaan terveeksi, sitä katsellessa ei tule hyvä mieli, olen aina tuntenut sääliä ja sympatiaa sen ruttuja kohtaan. Voi kun edes naamanahka olisi vähäisempää, elo olisi varmasti kevyempää, silmät ja korvat terveemmät. Se on myöskin niin suuri, että nivelet varmasti kuluu ihan eri tavalla kun noilla vähän normaalimman kokoisilla "jäteillä". 

Hoikkanakin painoa on ollut koko ajan 90-95kg.

Mennään taas päivä kerrallaan ja ollaan jokaisesta kiitollisia, tavallaanhan se on ollut jatkoajalla jo viime syksystä saakka. Kun aloitettiin uusi lisäravinne, se tuntui vähän vetreytyvän, mutta tällä hetkellä taas ei vointi ole kovin toiveita herättävä.

Kuva on just äsken otettu, omassa sängyssä ilmalämpöpumpun alla on paras nukkua <3

Kiva kun melkein kaikki lumet on jo lähteneet. Piha on saatu haravoitua "joidenkin nimeltä mainitsemattomien" lukuisista kakoista :) Olen mä kyllä aina tähän(kin) vuodenaikaan niin onnellinen siitä että meidän koirat ei syö nappulaa, jätökset on pääosin pieniä ja hajuttomia.

Pihahommia siis aloiteltu siistimisellä ja narsisseja ja helmililjaa on jo ruukuissa.
En tiedä kannattaako viljelylaatikoihin istuttaa tänä kesänä mitään, koska possut ja lampaat, kanatkin :D
Vääntelin joskus rautalankaa..

Ja näin hienoja amppeli/lyhtytelineitä meille on hankittu kaksi.

Nappasin joku päivä kuvan koirien ruuista: peuran ja hirven jauhelihaa, ohrapuuroa, jossa valkosipulia ja porkkanaa, rahkaa, kananmunat ja lisäravinteet.

Me ei sitten niihin rally-tokokisoihin päästy, ollaan toivottomasti varasijalla. Lähetin meidän ilmottautumiset klo 00.02 sen vuorokauden puolella, jolloin ilmo alkoi. Tosin sittemmin olen saanut kuulla että varasijoja vaan heruu todennäköisesti silloinkin, vaikka viesti olisi tavoittanut vastaanottajan tasan muna-muna. Tosi harmillista, mutta harjoitukset jatkuu.
Kuten epäilinkin, olen saanut todeta että Pulmu tarjoaa ihan toisenlaisia haasteita kun nuo isot, sen kanssa ei ole ollenkaan selvää että hallilla voisi keskittyä ja pysyä mukana, kotona osataan, muualla ei :D
Ollaan harjoiteltu myös kapulan pitoa, kopioin suoraan facebookista osan mun tilapäivityksestä, kun hiljattain pyysin tokoilevilta tovereiltani apuja, jokaisen kanssa nimittäin pieniä ongelmia :D

"Tapaus 1 Lenny: on hoksannu että haluan sen koskevat kapulaan suulla, mutta ei ota esinettä suuhun, jos vaihdan patukkaan, pitää sitä mielellään ja pääsen palkkaamaan, mutta kun vaihdan kapulaan, niin ei..
Tapaus 2 Humppa: ei ole koskaan tykännyt ottaa mitään suuhunsa (paitsi ruokaa), lipoo kapulaa vaan kielellä ja paineistuu kun ei ymmärrä mitä siltä odotan, haluis vaan halailla ja pussailla. Olen palkannut jo kontaktista kapulaan, mutta ei päästä eteen päin.
Tapaus 3 Pulmu: tykkää ottaa suuhunsa mitä vaan, mutta tahtoo lähteä heti vetämään, ollaan päästy onnistumaan kuitenkin niin että se on tajunnu idean. Kapula ei kuitenkaan kiinnosta sitäkään, eli harjoitusesineellä (pienen maalitelan se tuhero ;) ) onnistuu, mutta kapulalla ei.
Meillä on puiset noutokapulat, Pulmulla sopivan kokoinen ja pyhillä se suurin mitä mistään olen löytänyt, Humpalle olis hyvä, Lennylle laippojen väli vähän ahdas mutta sais siitä kuitenkin ihan hyvin kiinni.
Olen käyttänyt apuna naksutinta. Kapula ei kiinnosta myöskään vaikka sitä heittäis. Hjälp?"

Nyt ollaan päästy vähän eteen päin, mutta paljon treeniä on luvassa.
Humppaa pitää leikittää kapulalla ja odottaa pientäkin edistystä jotta pääsee kehumaan ja palkkaamaan. Toisaalta jos Lenny oppii ja näyttää mallia, Humppa osaa aika hyvin kopioida siltä.
Aiemmin tänään Kalle ihan ohimennen tarjosi kapulaa Lennylle ja mun suureksi hämmästykseksi se ottikin sen suuhun, mä hihkun ja Lenny tiputtaa kapulan lattialla nukkuvan Äijän päälle :)
Nääääin.. Mutta se otti sen!

Huomenna Pulmu menee trimmiin, hauskaa nähdä muutos, koitan muistaa ottaa kameran mukaan.

Possut syö jätskiä

Kevättä koputtelee KOT KOT

Kot kot, koska on päätetty hankkia myös kanoja ja luonnollisesti ne tarvitsee myös kukon, ihan vain sellaisen omatarvemäärä 6+1. Me ei kyllä olla oikein lintuihmisiä, en ymmärrä niitä, mutta "oman maan munat" ja ehkä lihan kasvatus koirille kiinnostaa ja sai meidät päätymään kanakokeiluun.
Tämä voi jäädä yhden kesän kokeeksi, kuten ne lampaatkin, mutta ei voi tietää vaikka ne tuntuiskin omalta jutulta ja kuten työystävä epäili, kohta me halutaan kerätä kanoja joka väriä ja tunnetaan niiden erilaiset persoonat. Epäilen, mutta jää nähtäväksi.
Kanat ja kukko tulee kunhan kevät on lämmennyt ja maa sula.
Lampaita joudutaan odottamaan kauemmin, ne syntyykin vasta huhtikuussa.

Postin haku voi olla näin hauskaa

Kevääksi ja kesäksi on taas sata kotihommaa työlistalla ja koska karvanlähtöaika, tuntuu että kaiken hereilläoloajan sais viettää joko Furminaattori tai imuri kädessä. Ei auta kauheesti että yhdestä (Pulmu) ei lähde karvaa, kun neljästä muusta tuntuu karisevan ihan kaikki :D Ehkäpä nuo bernhardinkoiratkin on kohta karkeakarvaisia, kun kaikki pohjavilla on poissa.
Onneks ei tarvi miettiä miten tuo karva hävitetään ja missä koiriaan voi harjata, ettei se ärsytä kanssaeläjiä. Pihalle jätän irtokarvat linnuille pesätarpeiksi ja sisällä ne laitetaan roskiin, jolla sytytetään pannuhuoneessa meidän lämmitysjärjestelmä.

Olohuoneen pönttöuuni ennen ja jälkeen

Meillä oli taas omalla laumalla jatketta täällä hetken aikaa, kun Joulun allakin täällä viikon kyläilleet Heikki ja Ixi oli muutaman yön hoituleina. Kivaa oli taas ja seuraavakin lomailu on Ixin kohdalle tänne jo sovittu. Kiitos vaan jo edellä sivuamalleni työystävälle luottamuksesta, kivoja koiria on ilo hoitaa. Lenny ja Ixi jatkoi rallia ihan just siitä mihin vimeksi jäi, ei ne vissiin edes haistellut toisiaan kun jo menttin kauheeta kyytiä pellolla, letkaan liittyi yleensä Humppa ja Pulmu. Heikki taitaa olla sellainen ihmisten koira, vähän kuin Äijä ja Helmikin, ne muut koirat siinä on eikä siinä ketään, mutta omat touhut on pikkusen järkevämpiä , kun sellainen porukassa pölöily..
Onnellinen saan olla näin sosiaalisesta laumasta, johon voi tulla uusia koiria näin vaivattomasti, uroksia ja narttuja, pieniä ja isoja.

Pulmu ja Ixi

Lenny, Pulmu, Ixi ja Helmi

Ixi 

Heikki pelaa

Pari viikkoa sitten oli tässä Harjun metsissä Bernhardinkoirien kimppalenkki, kahdeksan koiraa ihmisineen pääsi paikalle ja olikin oikein kivaa. Sää suosi meitä ja sen oli huomannut muutama sata hiihtäjääkin, eli koirat piti pitää kiinni kun latuja risteili siellä täällä tuolla ulkoilualueella. Oltaisiin voitu valita reitti korpimetsästäkin, mutta haluttiin puolessa välissä lenkkiä syödä eväitä laavulla ja niin oli moni muukin ajatellut.

Pulmu on ilmoitettu rally-toko kurssille, joka alkaa ens viikolla.
Suosittelen lajia kaikille niillekin koirakoille, jotka haluavat harjoitella vain arkista koiran hallintaa ja lujittaa keskinäistä sidettä. Siinäpä nimittäin vasta mukava harrastus, ei tarvitse suorittaa veren maku suussa, mutta silti haastetta riittää, etenkin ylemmissä luokissa.
Jokainenhan voi itse myös miettiä tekeekö liikkeet niin että ne katsotaan oikein suoritetuiksi juuri ja juuri, vai vaatisiko koiralta kuitenkin sellaista tarkkuutta, ettei myöhemmin tarvitse harmitella ja korjailla, jos kisaaminen alkaakin kiinnostaa.
Me mentiin Lennyn kanssa ekalle rally-kurssille aikoinaan, kun koira oli 4kk ja arkitottikseen ei enää mahduttu sen ollessa täynnä.
Ei meidän pitänyt koskaan kilpailla missään lajissa, sehän on pahasti mun mukavuusalueen ulkopuolella koko tilanne, mentiin vain harjoittelemaan perusjuttuja ryhmässä ja totuttelemaan muiden koirien läsnäoloon.
Päädyttiin sitten kuitenkin koulutusohjaajan kehoituksesta kisoihin ja ollaan kaikista kolmesta kisasta hyväksytty tuloskin saatu.
Nyt laji on virallinen ja kisaaminen aloitetaan alusta, jos haluaa koulutustunnukset ja siirtyä seuraaviin luokkiin.
Mulle kisatilanteet on tosi jännittäviä, joskus jännittää niin paljon että pyrin olemaan ajattelematta koko päivää ja se taas voi vaikuttaa niinkin että treenaaminen jää jopa vähemmälle, mikä taas ei auta asiaa ollenkaan. Tiedostan sen, että hyvällä harjoittelulla ja omaan keskittymiseen panostamalla pääsisin paljon vähemmällä paniikilla, mutta mistä ne ajatukset päähän tuleekin, että kaikki katsoo ja arvostelee ohjaajaa, varmasti eksyt radalla ja koirakin vaan perseilee :D
Lenny ja Humppa molemmat lukee todella tarkkaan mua ja ne reagoi myös mun jännitykseen.
Eihän tällaisista oman pään sisäisistä pelkotiloista pääse kun vaan asettumalla niille alttiiksi. Kuulemma.
Onko teillä muilla tapana jännittää pahasti kisoja ja yleensä esiintymistä tapahtumissa?

Miten suoriudutte sen kanssa?
Lenny ja Humppa tykkää harrastaa ja mulla taas ei motivaatio kanna, jos ei treenata jonkun takia, eli käydä välillä kisoissa.

En ihan rehellisesti sanottuna muista, minkä verran Humpan kanssa on harkkailtu, koska ainakin loppu syksy ja koko talvi on ollut taukoa. Meinasin kuitenkin ilmoittaa kisoihin molemmat.
Käytiin äsken sateessa vähän tekemässä radan pätkää, ihan vaan omalla pihalla. Lenny huusi sisällä kuin pikku tyttö aina kun oli jonkun muun vuoro, kade kun oli :D
Humppa vähän tykkää etuuttaa ja maahan menot kipata selälleen, mutta muuten se on varsin kehityskelpoinen, tosi innokas.
Pulmu nyt on vielä aika pihalla kaikesta, sen kanssa menee hyvin arjessa ja on ihan yllättävänkin kuuliainen ipana, mutta tuollainen mukana seuraaminen jo aiheuttaa hämmennystä, kun maailmassa on vielä niin paljon tutkittavaa ja jokainen kivi haisteltava.
Pulmun kanssa on muutenkin odotettavissa ihan toisenlaisia haasteita, kun noiden isojen, se ei päästä mua niin helpolla senkään takia, että ohjaamisen pitää tapahtua opetusvaiheessa tuolla ruohonjuuritasolla ihan kirjaimellisesti, se on niin pieni ja pikainen.

Lenny täytti 4v helmikuun lopulla, onnea rakas Suurmies!

30.1

En ole vähään aikaan päivittänyt tänne kuulumisia, mutta sain pari päivää sitten niin mukavaa sähköpostia blogiin liittyen, että piti ottaa hetki aikaa tälle. Joskus tuntuu että verkossa on niin loistavaa blogilukemista, että ei meillä ole mitään jakoa, mutta eihän tämä mikään kilpailulaji olekaan, silti sadas lukija on näimmä tullut keskuuteemme -tervetuloa :)

Jokainen teistä ilahduttaa mua, vaikka tätä tulee kirjoitettua isoksi osaksi myös omaksi iloksi ja vaan silloin kun siltä tuntuu.
Meidän päivät on koostuneet lähinnä tavallisista puuhailuista, mutta sen verran olen saanut itseäni niskasta kiinni, että Pulmun näyttelydebyytti on nyt katsottu, menee kyllä huhtikuun loppuun, mutta on meillä tässä sitä ennen vielä työmaata: pitää treenailla niin liikkumista kuin paikoillaan oloakin, sekä hoitaa turkki kuosiin. Olen nyt nyppinyt sen itse ja sujuukin ihan hyvin, mutta ainakin kerran ennen kehää me käydään ammattilaisella karvarissa.

Tällaisia treeninameja ja muitakin ihanuuksia meille haali Minna ja Johanna, kun Pirkkalassa oli joku hyvä outlet myynti ja itse en paikalle töiden takia päässyt. Koirat kiittää, nauttii ja näkyy hyvin pimeässä.

Tänään ollaan vietelty vapaapäivää, kyselin laumalta että kuka haluis tulla kokeilemaan uutta koirien älypeliä, kaikki muut halus, paitsi Äijä, joka tietää että saa suoraan suuhun ne namit muutenkin, niin kun aina. Sen motivaatio tehdä mitä vaan on aina vähän tätä luokkaa, mutta kaikenlainen omaehtoinen puuha on siitä kivaa, ja lenkkeily. Se ei ole nuorena oppinut oppimaan, eikä ole siitä kiinnostunut vanhemmitenkaan.
Äijä(7v) ja Helmi (11v) on alkaneet syömään uutena lisäravinteena MSM-jauhetta, vaikea sanoa vaikuttaako se jo, mutta hyvin ne voi, Äijä on ehkä vähän jäykkä joskus pidemmiltä unilta noustessaan.

Kävin pari viikkoa sitten koirien hierontaillassa, parin tunnin opetus ja käytännön harjoitus, mulla oli mukana Lenny ja se olikin hyvä valinta. Äijä ei olis niitä rappusia tullut ylös.

Lennyltä löytyi ihan selvä jumi lannerangasta ja sitä on nyt työstetty.

No mutta, se peli. Kiva oli, mutta liian helppo ainakin Pulmulle ja Humpalle.

Kokeillaan haasteellisempaa versiota joku päivä.

Jätettiin peli kuivumaan ja lähdettiin ulkoilemaan Johannan, Riivan (mäykky), Pihlan (husky) ja Lillin (hoito sheltti) kanssa, mä otin mukaan vain Pulmun ja Lennyn, koska Lilli ei ole niin tottunut näihin meidän jätteihin, että se olis ehkä kestänyt useampaa heti. Tosin meni niin hyvin että ens kerralla ajattelin ottaa myös Humpan mukaan. Tunti tarvottiin aika paksussa hangessa, tosin se on nyt teemana viime aikoina ollutkin, Pulmusta näkyy välillä vaan pää, joskus kun käy tuuri, hanki kantaa sen painon :)

Pulmun kukon syönti kuvaa katsoessa en voi kuin toivoa että se ei käy yhtä kovalla tarmolla elävän ravinnon kimppuun, nimittäin meille tulee keväällä lampaita.

Ne, kuin myös kanat (ja kukko) on ollut harkinnassa pari vuotta ja nyt näyttää siltä että lampaita tulee, ehkä kuusi karitsaa.
Kokeillaan miltä niiden pito tuntuu ja erityisesti onko meistä laittamaan ne autoon kun teurastus alkaa olla ajankohtainen.
Kaksi niistä kuudesta on varattu muualle ja ne tulee vain kasvamaan meille, neljän kohtalo on näillä näkymin sitten meidän päätettävissä.
Omatarve kasvatukseen ne siis tulisi, parhaat paistit omaan pakkaseen ja ihan kaikki muu koirille.
Mitään ei mene hukkaan, taljatkin meinasin kyllä että toimittaisin parkittavaksi.
Jännää. Sen lisäks että me ollaan neljän minipossun voimin sikatilallisia, niin näiden kesälampaiden vuoksi meidän on rekisteröidyttävä lammastilallisiksi.

Tiedostan riskin, me ei olla potentiaalisia raakalaisia, mutta kuitenkin arvostetaan myös ruokaeläinten hyvää kohtelua ja laadukasta elämää. On silti pieni mahdollisuus että ne saa kaulapannat ja nimet..


Ensimmäisen huovutetut töppösetkin tein ja ne sai jo kodinkin, lähetin ne kovasti tarpeeseen ja melko pohjoiseen. Puoli metrisistä villasukista koon 40 jalkaan sopiviksi, tässä välissä ne kävi siis pyykkikoneessa huopumassa.
Aika kivat, kustannukset kaksi kerää joki-lankaa, eli 6€.

Haloo Helsinki - Kiitos ei ole kirosana

Lennart

Mietin tässä päivänä eräänä, kuinka eri tavalla kaikki meidän koirat on meille päätyneet ja päätin kirjoittaa jokaisesta oman tarinan tänne, idea syntyi kun kuulin täydellisesti Lennylle istuvan kappaleen. Spektin Macho Fantastico, löytyy tekstin lopusta.

Lennart on sellainen koira, jota meille etsittiin parin vuoden ajan.
Se ei ole sellainen yksilö, millaisen odottaa saavan kun hankkii bernhardinkoiran.
Minulle se on kuitenkin ehdottomasti yksi elämäni koirista, sellainen jonka kanssa on tehty paljon töitä ja mitään ei ole voinut hoitaa vasemmalla kädellä.

Meillä oli laumassa Bertta (rw), Helmi (rw/labbis) ja Äijä (lk. bernhardinkoira), kun alettiin etsimään pentua. Otin yhteyttä ensin rotuyhdistyksen pentuvälitykseen ja sain sitä kautta vinkkejä sekä kotimaisista että ulkomaisista pentueista. Soittelin ja mailailin pitkin maailmaa, erään kasvattajan narttua olin lähdössä katsomaan, kun sain alkumatkasta puhelun että pentue meni juuri kesken.
Eräs Ruotsaiskasvattaja kirjoitteli kanssani tiiviisti yli puolen vuoden ajan ja kun tuli ultran aika, narttu oli tyhjä, vaikka sillä oli ollut useita tiineyden oreita. Tässä vaiheessa olin jo todella mukana odotuksessa ja tänäkin päivänä ihailen heidän koiriaan (kennel Walk of life`s), oli todella kova paikka pettyä taas.
Viimeksi mainitusta kasvattajasta johtuen jatkoin kuitenkin ruotsalaisten kasvatustyötä tutkien ja sitten löytyi pentue, jossa oli vielä viisi urosta vapaana, näytti kaikin puolin todella hyvältä ja pari viikkoa siitä, vapun jälkeen lähdimme Ruotsiin.
Olimme päättäneet että jos mikään epäilyttää, pentu ei lähde mukanamme.

Matkaa Tukholmasta Brålandaan oli muutama tunti ja me tiedettiin suurin piirtein suunta, mihin lähteä. Navigaattori hukkasi sijaintimme koko ajan Tukholmassa, koska olimme vähän väliä tunnelissa. Helpotti vähän kun maalaiset pääsi pois kaupungista, mutta pian huomattiin ettei navigaattori tunne saamaamme katuosoitetta.
Soitto kasvattajalle ei juurikaan auttanut, minä en puhu niin hyvää nopeeta-ruotsia ja hän todella auttavasti englantia, jolla olimme kommunikoineet siihen asti hänen tyttärensä toimien apuna.
Löysimme pienen turisti-infon jostain oletettavasti läheltä määränpäätä ja siellä saimme selvyyden siihen, miksei osoitetta ole. Ruotsin maaseudulla ei ole tien nimiä vaan heillä on käytössään tilojen nimet ja meillä oli hallussa siis osoite, kuten "Kreivilän tila, Säkylä, Suomi"..

Saimme ajo-ohjeet infosta ja niiden avulla löysimme keskelle ei-mitään ja pysähdyimme tien päähän, jonka päässä näkyi talo, ajoimme varovasti tietä pitkin ja kun vastaan juoksi kaksi bernhardinkoiraa, läikähti sydämessä lämpimästi.
Jännitti kuitenkin ihan tajuttomasti. Edessä olisi vielä monen asian selvitys, paljon kysymyksiä ja koirakaupat vieraalla kielellä.

Kasvattaja kyseli meiltä miksi haluamme koiran heiltä ja peruskysymyksiä, järkevästi meille esiteltiin ensin kaikki aikuiset koirat, ennen kun tapasimme pennut. Sen jälkeen kaikki olikin aika yhden tekevää. Aikuiset koirat olivat olleet ystävällisiä ja kasvattaja oli kiinnostunut minne pennun antaa. Hyvä.

Kasvattajan tytär toimi taas tulkkina ja englanniksi keskustelimme, teimme paperit ja saimme pentupaketin.
Olin niiiiin onnellinen kun pakkasin kymmen viikkoisen ja kymmen kiloisen koiranpennun ja itseni autoon, se matkusti sylissä ja jalkatilassa, lähellä kuitenkin koko ajan.
Iltalaivaan emme ehtineet ja tulimme takaisin seuraavan aamun paatissa. Kannoin Lennyä sylissäni peläten että se pissaisi laivan kokolattiamatoille, mutta jouduttiin pysähtymään vähän väliä, kun ihmiset haluisivat silitellä pentua. Olihan se ihan maailman suloisin, mutta aika painava siinä käsivarsilla jo.
Siivosti se lapsi olikin, sillä välin kun oli yksin hytissä meidän syömässä käynnin ajan, oli käynyt pissalla suihkun lattiakaivon päällä.
Kotimatkalla haettiin muut hoitolasta ja pihassa kaikki laskettiin yhteen.
Ei tämä mukula ainakaan rikki menisi.

Kotona pentu otettiin vastaan odotetun hyvin.

Lennart oli ihana pikku pentu, aika pian siitä alkoikin kasvaa todella aktiivinen junnu ja meille kävi selväksi, että käsissä on hiukan odotettua toiminnanhaluisempi ja vaativampi yksilö.

Me kävimme kursseilla sosialistumassa ja tapaamassa oman lauman ulkopuolisia koiria, välillä olimme kahdellakin kurssilla samaa aikaa ja kävimme siis kahdesti viikossa ohjatuissa ryhmissä arkitottelevaisuuden ja rally-tokon parissa ahkeroimassa.

Mitään treenivaikeuksia meillä ei ole ollutkaan, tämä koira on joka tapauksessa aina tarjoamassa itseään palvelukseen ja hyvin älykäskin se on.

Sisäsiisteysopetus kesti ja kesti.. Kun tuon kokoinen koira aukaisee kusihanan, on omistajilla kiire ulko-ovelle, siitä Lenny oppi eteisryntäilyn, josta harjoittelemme pois tänäkin päivänä.
Kun jonkinlainen sisäsiisteys oli saavutettu, alkoi ilopissailu ja letkun ollessa auki-asennossa koira ei vain päästänyt alleen vaan juoksenteli samalla pitkin taloa. Kiva juttu.
Tätäkin kesti jonkin aikaa ja olin jo aika epäuskoinen, aiemmin ei minkään pennun kanssa ollut erityishaasteita tällä osa-alueella.

No, kun Lennart oli vuoden, se totesi että Äijästä, jonka suosioon se oli ensin mielin kielin hiipinyt, ei oikeastaan ollutkaan yhtään mikään. Pojat otti muutaman kerran yhteen ja kotitilanne oli vähän aikaa melko ikävä. Ei kuitenkaan missään vaiheessa haluttu alkaa eristämään koiria, vaan kun ne oli tappelusta saatu erilleen (ote oli tavallisemmin etuhampailla poskesta ja kauhea meteli, ei siis tappoaikeita) ja tunteet rauhoittuneet, ne laskettiin takaisin yhteen ja komennus riitti siihen ettei tilanne uusiutunut. Mitään paikkausta vaativaa vammaa ei koskaan syntynyt ja Äijä asettui alempaan asemaansa lopulta.

Näihin aikoihin opin varmasti enemmän koirien keskinäisestä kommunikoinnista, kuin koskaan aiemmin yhteensä. Ennakointi oli avainasemassa ja uskon että paljon on auttanut se, että koirat saa keskustella keskenään, mutta opittiin tulkitsemaan koska tilanne meni uhkaavaksi ja yhteenotto oli lähellä.

Tänä päivänä Lenny on hyvin sosiaalinen ja hauska koira. Se on meidän koira, jolle ulkopuoliset ihmiset on joko ystävyyden ansainneita tai yhdentekeviä, se haluaa tutustua omassa tahdissaan eikä pidä heti iholle tulevista vieraista vaan käyttäytyy väistävästi silloin.
Sen ollessa junnuikäinen, meillä tehtiin mittavaa koko talon pintaremonttia ja täällä ramppasi mukavia työmiehiä, joiden ensimmäinen tehtävä usein olikin leikittää koiraa :)
Ikävä kyllä sen kultainen luonne meitä kohtaan ei riitä, vaan tämän vieraiden väistämisen vuoksi tuli selväksi että jalostukseen sitä ei tulla tarjoamaan. Terveystulokset vain vahvistivat sen.
Kun koira oli 2v sen luusto kuvattiin: lonkat D/D ja kyynäret 0/0.
Sen vanhemmat oli luustoltaan liki priimaa (A/A, 0/0 ja A/A 0/1) ja se liikkui harjun pehmeissä maastoissa vapaana koko kasvuaikansa (kuten sen jälkeenkin), se söi laadukasta nappulaa paria eri merkkiä, mutta tähdet eivät olleet suosiolliset ja näillä mennään.
Kun näitä meidän kolmea bernhardinkoiraa katsoo, ei koskaan uskoisi kenelle mikäkin terveystuomio kuuluu.

Lennart on rotunsa edustajaksi nopea ja nokkela, todella fiksu ja paljon aktiviteettia vaativa.
Se löytää kaikkialta itselleen parhaan kaverin toisista koirista, tykkää kaikenlaisista ja on todella taitava myös rauhoittelemaan niitä, jotka aluksi pelkää sitä.
Se on usein kurssilla toiminut isoja koiria pelkäävien pienien harjoituskohteena, ottanut vastaan suoraa naamaan sylkemistä ja kimeää kiljuntaa, maaten itse maassa ja esitellen mahaansa. 

Rally-tokon parissa kurssin ohjaaja ja muutama harrastustuttu ovat joutuneet totemaan, ettei se vastaa mielikuvaa rodusta, koska on niin oppivainen ja innokas.
No, eihän sitä ole hidastanut edes abloy lukot, kun se on halunnut päästä ulos meidän perään.
Aluksi se murtautui vain verannalle ja kerran sieltä diilasi teurastamo tuliaisia itselleen ja tytöille, mutta ei Äijälle mitään. Muutaman kerran se vapautti koko lauman lukitusta ulko-ovesta, ennen kun ymmärrettiin että toistemme syyttely ei auta, kyllä se ovi lukossa OLI. No, pihassa ne odotti kiltit kullat.

Jos pitää kuvailla Lennyä, on pakko ensin huokaista syvään, silmät kostuu, tunnen niin suurta rakkautta sitä kohtaan, että sitä on vaikea edes sanoiksi selkata.
Kaikki alkumatkamme hankaluudet ja työ, mitä on vaadittu sen kanssa, on kannattanut.
Muiden silmissä siitä ei tule koskaan sitä mitä se on meille, moni pelkääkin sitä, koska Lenny on laumassa se joka ei ole heti rakastamassa kaikkia vaan katselee meidän jaloissa mielummin että ketäsmitäs.
Me saadaan nähdä ne parhaat puolet ja tuntea sen osoittama kiintymys meitä kohtaan.
Lenny on sisimmiltään herkkä halailija, hauskuuttaja ja paras tuntemani nojailija.
Sellainen koira joka on aina vierellä ja katsoo takaisin kun huomaat sen, se on aina valmiina tekemään mitä vain meidän kanssa ja tekee sen häntä heiluen tai pyörien, vaihtoehtoisesti jompaa kumpaa kuitenkin.

Spekti - Macho Fantastico

Sis. yllätyksen!

Täällä on hulinoitu.
Meillä oli reilun viikon verran hoituleita, Jackrusselinterrieri Heikki ja Bordercollie Ixi.
Onni on sosiaalinen ja sopeutuvainen lauma, nimittäin kolmella nartulla oli juoksut ja uroksiakin oli setissä sitten se kolme, onneksi urokset on kaikki kastroituja.
Seitsemän koiraa, joista kaksi on "vieraita" ja kokoerot näin suuret, en ollut ollenkaan varma kuinka hyvin meillä menee, mutta mahdollisuuksia eristää koiria on useita ja hoitolaisten sopimukseen kuului kulkea mun mukana töissä, koska se on niidenkin työppis.

Kaikki koirat tuli toimeen keskenään ja Heikki ja Ixi oli todella mieluisia vieraita. Pulmu ja Lenny etenkin oli ihan tohkeissaan, Äijällä oli taas vähän pitkät piuhat ja meni muutama päivä että se huomasi mitään outoa tapahtuvankaan, Humpalle käy aina kaikki ja Helmi ei ole kauheen kiinnostunut.
Tiedossa oli että Ixi on sosiaalinen, Heikki vähän varauksella urosten kanssa, molempia selkeesti alkuun jännitti Äijän ja Lennyn koko, etenkin Lennyn joka on koko massallaan lisäksi aika vauhdikas veikkonen..
Se saikin lisänimen: Maailman Urhein Hippo, kuvittelee päihittävänsä nokkeluudessa russelin ja nopeudessa bordercollien. Hyvä kun on itseluottamusta.

Lenny yllätti jo ensimmäisenä iltana, ennen sen innokkus on ollut hallittavissa käskyillä, mutta nyt se

ajatteli itse ihan oikein ja kun hoitulit katselivat kauhuissaan sohvalta, Lenny esitti sarjan rauhoittavia signaaleja: luimisteli, makoili selällään, haukotteli ja katseli kattolistoja, lopulta nukahti.

Kerran viikon aikana Heikki ahdistui kun joutui jotenkin Äijän kanssa kahdestaan ahtaaseen nurkkaan, Heikki pienesti kiroili Äijän naamaan, Äpy huokaisi ja katsoi juuri paikalle rientänyttä minua, ja kävi maate.

Kun hoituleiden emäntä tuli töihin ja sieltä koiria hakemaan, pääsi multa itku, ensin sitä jälleen näkemisen riemua katsellessa ja seuraavaksi kun avasin saamani tuliaisen heidän reissusta.
Heikki ja Ixi oli meillä yhdeksän päivää ja olin erossa niistä koko aikana vain 2h kauppareissun ajan.
Ei voida koskaan ottaa hoitoon sellaisia koiria, joita ei jatkossa vois tiiviisti nähdä sen jälkeen.
Niitä on helppo kaivata kun yhdessä oli niin kivaa.

Tänä(kään) vuonna kura-aikaa ei tule ikävä, kun se joskus loppuu.

En tiedä mikä sai mut äsken tilaamaan Pulmulle nettikaupasta ihanan, vaalean kangaspannan, koskahan me voidaan sitä käyttää kun lenkkien jälkeen tuo näyttää pääosin tuolta, kuin yllä olevassa kuvassa.. Tulossa sieltä on myös vaaleanpunainen häkki, tulevia reissuja varten, pienelle koiralle on kiva hankkia kaikkea kun jää rahaa vielä muuhunkin :)
Ostettiin hiljattain koko orkesterille Hurtan heijastinliivit ja pitkälti toista sataa siihenkin lystiin meni, mutta mikään ei ole turvallisuutta tärkeämpää ja siksi niihin pitää panostaa.
Heijastintuotteita kannattaa testailla, niiden tehoissa on isoja eroja ja huonollahan ei tässäkään tapauksessa tee oikein mitään.

Possut oli myös lenkillä päivänä eräänä. Käytiin katsomassa juurikaspeltoa ja KYLLÄ, siellä oli ihan kelpoja, vain vähän pahentuneita, muuten täysin hyviä sokerijuurikkaita ihan hylättynä :D
Turo jäi jo alku matkasta mutustamaan niitä, tytöt sentään juoksenteli pellolla ja peltotiellä ja otti vähän lenkin kannalta, Turo "otettiin kyytiin" sitten paluumatkalla siitä mihin se oli jäänyt.
Tässä hallittu kotiin tulo ja tien ylitys :D
Meillä ei ole koskaan possuja opetettu valjaisiin, välillä on joutunut leikkimään paimenkoiraakin, mutta usemmiten ihan vaan se, että on evästä taskussa, saa ne kyllä pysymään kasassa.

Näitä koiran pipoja on tehtailtu ihan urakalla, alla kuvat omista viime aikaisista suosikeistani.

Ylemmät tilattiin teemalla "räsymatto -tyyliä" tanskandoggeille ja alemmat on dobermanneille, mustalle ja ruskealle, sopivat aika mainiosti mielestäni.

Haettiin jo joulukuusikin, se pystytettiin monen kaatumisen jälkeen kuitenkin terassille, yhtä suurella todennäköisyydellä se kaatuisi sisälläkin. Vähän piti antaa narulla pakotetta että pysyy tuulessa aloillaan, mutta nyt on enää valoja vailla ja pojat on myös muistaneet merkata sen.

Tässä on minun tämän vuotinen joululahja itselleni.

Terho.

Ihanaa Joulunaikaa kaikille! Muistakaa että mikään elämässä ei ole tärkeämpää kuin siitä nauttiminen!