22.3

Viime postauksessa kerroin meneväni jälleen koira-aiheiselle luennolle, aiheena oli koiran stressi ja aivan kiva luento, mutta ei mulla ole siitä mitään kirjoitettavaa.
Aihe ei ehkä kosketa omiani, ne nukkuu tälläkin hetkellä, 3/4 selällään ja yksi kyljellään, koska sen huulet peittäis sieraimet, jos se olis enää yhtään rennompi ja olis selällään. Koontina vois todeta, että aiheuttajat ja hoito on melko samanlaiset kun ihmiselläkin. Ihan kiva oli kuitenkin käydä.

Lenny ja Humppa hyvin hilpeinä, käytiin laavulla grillaamassa makkaraa ja vaahtokarkkeja. Ei huono, seurakin oli hyvää: Johanna ja huskyt x2 sekä mäykkylapsi, Minna ja ihanin tietämäni whippet.
Meillä kotona Lenny pääsi järkyttämään pientä pitkulaista, mutta eihän se järkyttynytkään, miten reipas!
Kuvassa koirat on käsketty paikoilleen, mutta kyllä ne yritti yhdessä myös leikkiä.

Äijän korvat on kipeät, rähmii sen silmätkin jatkuvasti.

Jos viime vuosi meni vähäisillä eläinlääkäriasioinneilla, niin tänä vuonna ollaan otettu takaisin siinä.

Viime kerralla lääkärissä Äpyn kanssa oli Kalle, koska olin itse tienaamassa.
Olin vakuuttanut että Äpy on helppo potilas, lähes huomaamaton ja hyvin kiltti.
Tällä kertaa se päätti toisin. Odotusaulassa kaikki oli ihan hienosti, koira totesi että siellä voi nukkua, mutta kun kutsu kävi toimenpide huoneeseen, Äpy löi liinat kiinni. Sitä maaniteltin, houkuteltiin ja juoksutettiin ulkoota sisälle, toivoen että jollain vauhdilla päädyttäisiin määränpäähän asti. Lopulta se päätti että parempi suunta on päinvastainen ja pääsi livahtamaan ulos. Se rauhoitettiin kadulla ja kannettiin paareilla sisälle.

Korvia on siis huuhdeltu ja imetty. Bakteerin aiheuttama tulehdus molemmissa korvissa.

Äijä on ollut tämän kokoonpanon ajan ainoa koira, jonka korvia edes tarvitsee puhdistaa, viikottain, silmiä useammin :(
Nyt se syö toista viikkoa antibiottia, mitään Canofiteä tai EasOtickia en enää sen korviin laita, koska ne on vain pahentaneet tilannetta. Meidän seuraava toivo on kuivattava tippa.
Korvat siis märkii.

Toivotaan että kierre saatais katkaistua ja koiraa ei tarvis ihan joka kerta rauhoittaa hoitoa varten.
Ei Äpy tahallaan, eikä varsinkaan pahalla, mutta ne korvat on olleet tosi kipeät ja se on umpitympääntynyt niiden hoitoon.
Hilpaisee herkästi pakoon, kun näkee mun käyvän kaapilla jossa hoitotarvikkeet on, ja jos ennen oli mukava asia kun istuin lattialle sen ulottuville, ei ole enää.
Voin kertoa, ei ole mukavaa, mutta me taistellaan...
Äijän isällä on kuulemma ollut samaa ongelmaa, joku alttius ehkä siis on ja varmaan tuo naamavärkin koko ei auta asiaa, jos korvalehti on miehen kämmenen kokoinen, se ei varmasti päästä hirveen hyvin ilmaa kiertämään. Myös korvakäytävän pienuus on tullut huomattua, vertasin Lennyn korvaan ja mun käsi holahti melkein aivoihin asti sisälle sen korvakäytävään, kun Äijälle ne on selvästi ahtaammat, ehkä jo vähän arpeutuneetkin.

Olen pari viikkoa lomalla ja huomenna lähdössä pk-seudulle sukulointikierrokselle.
Lennyn kanssa tehtiin karjalanpiirakoita viemisiksi, se auttaa aina kun on joku keittiöhomma.
Hyviä tuli, eikä ollenkaan niin vaikeita kun olen luullut, teinkin kaks erää, vasta toisesta huomasin ottaa kuvia.
Ohje oli niin helppo, että jäi jo muistiin ja varmasti teen näitä toistekkin.

Tänään lyötiin viimeinen sinkilä, nyt on koko tontti aidattu. Varsinainen piha-alue siis lauta-aidalla, mutta tuo metsäosuus verkotettiin. Paikkapaikoin oli aika haasteellista maaston epätasaisuudesta johtuen, mutta nyt on hyvä fiilis.