18.6

Piun hätäsijoitus meillä kesti kolme viikkoa. Se meni hyvin, ei mitään ongelmia, paitsi että se alkoi kotiutumaan ja se ei ollut tarkoitus. Me tykättiin Piusta, mutta päätettiin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa, kun meille seuraava koira tulee, se on pentu.
Piu palasi kotiinsa ja etsii sieltä loppuelämän perhettä.
Sittemmin meillä on käynyt hoidossa myös Heikki russeli ja Ixi bordercollie, jotka on olleet täällä ennenkin.
















Tänään tuli lampaat. Ne on niin kauniita, etten meinaa kestää. Tosi sietämätöntä, ettei niitä voi vaan heti mennä halimaan ja pusimaan, ovat arkoja vielä ja mun pitää vaan malttaa mieleni.
Pulmulle myös tää on aika vaikeeta, tälläkin hetkellä se istuu sohvan selkänojalla ja tärisee, kun näkee ikkunasta lampaat :D























Koirat on saaneet kohdata ne vasta hihnassa, koska en halua että niitä päästään ajamaan takaa ja pelottelemaan. Pitää opetella olemaan niiden kanssa.
Jos ei onnistu, niille rajataan metsälaidun ja me leikataan nurmikko pihasta itse.
Helmi sai olla vapaana niiden kanssa, koska Helmi vaan osaa, kaikissa tilanteissa ja aina se tietää miten pitää toimia <3 Vanhat koirat on niin viisaita.
Humppa pääsi kans aika pian hihnasta irti, kun osoittautui niin fiksuksi kun uskalsin toivoa.
Äijä yllätti huomaamalla heti moiset vieraslajin edustajat (kanathan oli meillä viikon, ennen kun se tajus ne..), se yritti vähän vetää niiden luokse, eikä oikein meinannut tyytyä jälkien haistelemiseen, mutta kävi sitten istumaan ja katseli vaan rapsutuksista nauttien.
Pulmu ja Lenny on selkeesti haastavimmat.























Pulmun kanssa käytiin Mustasaaressa näyttelyssä, tai lähinnä kasvattajaa moikkaamassa, käteen jäi ihan ok arvostelu, mutta T!
Pulmu esiintyi tosi kivasti, kehän ulkopuolella näytti alkuun siltä etten saa sitä ravaamaan metriäkään, se oli niin tohkeissaan muista koirista ja nukkunut kolmisen tuntia autossa, mutta kuinka ollakaan vähän ennen meidän luokan alkamista se muisti miten hienossa hihnassa kuuluu olla ja kehään menin ihan hyvillä fiiliksillä. Kuulin vaivatta mitä tuomari saneli sihteerille ja olisin ollut ihan tyytyväinen vaikka vaan H:n lappuun, mutta sama koira sieltä kotiin lähti ja meille Pulmu on just paras rakas :) Rotumääritelmän mukaan sentin liian matala.























Helmi on suht hyvässä kunnossa taas, päivä kerrallaan.
Vähän sama Äijän kanssa. Välillä noustessaan se on aika kankea ja saattaa kevittääkin toista takajalkaa. Voi olla että molemmille tämä on viimeinen kesä, mutta yritetään olla miettimättä sitä niin kauan, kun ei ole pakko.

Tommy Huovinen - Neiti jää

 

Ihana Ixi! Tervetuloa syksyllä uudestaan <3

Sellaistahan voi sattua..

..Että kaverin koira tarvitsee kiireesti hoitopaikkaa, ehkä pitkäaikaisesti, ehkä ainiaaksi. Meidän laumassa elämistä testaamaan joka tapauksessa tänne tupsahti Piu, 4v russelinarttu, joka tappelee omassa perheessä toisen koiran kanssa.

Sen verran olen kodinvaihtajakoiriltani oppinut, että ne on pari viikkoa vain kyläläisiä, kuta kuinkin kaikki käy ja ai että kun kiva -naamari voi olla naamalla pidempäänkin kuin pari viikkoa. Vasta myöhemmin ne alkaa osoittamaan omaa tahtoaan ja etsimään paikkaansa ko. laumassa.

Musta tuntuu että Piu on koira, jonka se paikka todellakin tarvitsee löytää, sille ei käy vaan joo jooilla jossain välissä.

Voisin sanoa sahanneeni itseäni jalkaan, mutta jos maailmaa katselee tästä perspektiivistä, lähtökohtaisesti nään asioissa ensin hyvät puolet ja uskon onnistumiseen kunnes toisin todistetaan.

Virheeni myönnän kyllä, mutta Piu ei vielä tunnu siltä. Tosin ei se tunnu ihan omaltakaan, mutta ei kai ole tarkoituskaan.

Se on tosin ollut täällä vasta helatorstaista asti, eli mitä.. Puoltoista viikkoa.

Nähtäväksi jää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, toistaiseksi on mennyt hyvin.

Aluksi Piu vähän pelkäsi meidän isoja koiria, mutta tottui niihin kyllä pian.

Ajankohta ei todellakaan ollut ihanteellisin, Humpalla oli tärppipäivät ja Lenny, vaikka leikattu onkin, niistä aina vähän sekoaa ja kyllä kai, kun narttu oikein tyrkyttää. Piu itse oli juoksussa myös tullessaan. Kyseisten juoksujen takia meillä jäi Humpan kanssa rally-kisa väliin :/

Piu suhtautuu kunnioittavasti Helmiin ja Lennyyn, Humppa ja Äijä vaikuttaisi olevan sen mielestä neutraalin kivoja, Pulmun kanssa ne on kiroilleet toisilleen paristi, mutta mitään hammastelua ei ole ollut, vielä ainakaan. Ne leikkii paljon, mutta leikeissä on sellainen sävy että samalla vähän mittaillaan kummassa on enemmän ärrieriä, kummassakaan ei ole mitenkään kovin vähän..
Pentuahan meille oli seuraavaksi mietitty, mutta ne suunnitelmat meni uusiksi joka tapauksessa meistä riippumattomista syistä. Yhdistelmää ei olla aktiivisesti etsitty ja se sopivalta tuntunut ei onnistunut.

Tällä hetkellä kuusi koiraa tuntuu melko työläältä, mutta aika yllättäen Piu niistä työläimmältä, jos eritellä haluaa. Se on -todella- kiinni minussa ja seuraa kantapäillä tai kivasti sivulla koko ajan, ruokapöydän äärellä istuessani huomaan tavallisesti aika piankin että se on hypännyt mun selän taakse ja roikkuu selässä etutassut mun harteilla :D

Luonnollisesti mitään vessarauhaa meillä ei tällä hetkellä ole, jos sitä rajaa ei itse vedä. Me ollaan vedetty nyt, kun on alkanut rasittamaan tuo naamailu. Kuulemma ihmiset on sen mielestä aivan ihania ja näin on ollut aina, mutta tällaista toimintaa se ei ole kotonaan harrastanut kuitenkaan, eli ehkä reagoi vaan muutokseen. Se on myös jäänyt itkemään perääni kun lähden töihin, eroahdistellut ei ole ennen eikä se meilläkään muuten haittaisi, jollei toinen tekisi yövuoroa ja yrittäisi nukkua niiden välillä.
Joka päivä menee kuitenkin selkeesti kivemmin, nyt kun juoksuistakin on jo päästy.
Piulle tullaan etsimään uusi koti, mikäli ei käy niin ruusuisesti että se alkaisi tuntumaan omaan hanskaan just soppelilta ja jäisikin tänne. En tiedä vielä.
Olen aina suhtautunut tosi vakavasti koiran hankintaan, eikä meille ollut nyt tilauksessa aikuista koiraa, mutta hoitopaikka tarvittiin kiireellä ja jos Piu selviää täällä, sen voi mielestäni luovuttaa melkein mihin vain ystävälliseen laumaan, vaikka varmasti pärjäisi ainoanakin koirana, kunhan vain ihmisiä ja sylejä on.

Humppa on hoitanut munankerääjäkoiran virkaa, suuhun ei vaan parane ottaa useampaa kerralla, kun nämä ei ole mitään täyskumipalloja :) Täytyisi itsekkin alkaa omaksumaan se, tasku ei ole hyvä paikka hajoneen munan olla.

Helmi on kipulääkekuurilla, takapää alkaa olla aika heikko ja tänään se on ontunutkin :(

Sen kunto on mennyt romahtaen alaspäin tässä loppu kevään aikana. Tällä hetkellä mun hartain toive on, että saataisiin vielä lisäaikaa ja ennen kaikkea kivuttomia elinpäiviä Helmille.

Tuntuu täysin mahdottomalta edes ajatella elämää ilman koiraa, joka on kulkenut mukana vuodesta 2003 ja elänyt kanssani niin monta elämänmuutosta.

Leivottiin ja Helmi tietysti sai nuolla taikinakipon.

Kanat on opetelleet pikku hiljaa ulkoilemaan, alkuun ne vain kurkkivat kynnykseltä kaulat pitkinä, mutta nyt jo tepastellaan pitkin pihaa.

Niille on tilattu tarhaa varten verkot Virosta, on huomattavasti edullisemmat kuin suomesta ostettaessa ja kolmessa päivässä ne tuli pihalle. Tarhasta on tarkoitus tehdä 4x6 m tuonne metsän reunalle. Munan tuotanto on ollut kiitettävää ja ne on rohkaistuneet tosi paljon.
En ole ehkä täällä vielä esitellyt niille hankittua kukkoa, voi olla että aika reilun kokoiset tehotytöt on siihen hiukan pettyneitä :D Otettiin sitten tuollainen Kiinalainen kääpiökoch, jota on melkein vuosi luultu kanaksi, kunnes se alkoi harjoittelemaan kiekumista äitinsä helmoista..
Henno muutti sitten meille ja harjoittelee edelleen kukkona oloa.

"Et näytä yhtään komeemmalta päivänvalossa"

"Onk sulla hajuakaan mitä tääl pitäis tehdä"..?

Possuille kuuluu hyvää, koska kesä <3  Terholla vaan on turkki vielä talviasetuksella.

Ihanaa kesää kaikille tämän tekstin tavoittamille. Allekirjoittanut tekee vielä kaksi työvuoroa, ennen siirtymistä kuukaudeksi kotona odottavien töiden pariin, eli kesälomalle :)

Huhtikuu - toukokuun toinen

Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä jotain keuhkosta, tämä on hevosesta. Olin varautunut pitkään ja sitkeään hommaan, mutta tuohan oli kuin vaahtomuovia, helppo leikata ja ihan miellyttävä käsitellä, noin niin kun kategoriassa sisäelimet pääsee ihan kärkisijalle. Harmi että keuhkoa ei ole kovin usein tuoreena saatavilla. Samasta paikasta meille tuli pari jalkaa kavioineen, kelpas koirille hyvin, erityisesti kavionpohja oli herkkua.

Näitä keuhkonameja kuivatin siis uunissa, jätin ne sisältä puolikosteiksi ja säilytin jääkaapissa.
Meni hyvin treeninamina.

Pulmuhan kävi rallytokon alkeiskurssin, 8 kertaa, joka kuitenkin käytännössä oli sen osalta aika pitkälti vain hallissa olemisen harjoittelua ja sosialistumista. Mulla oli joka kerta mukana myös Lenny tai Humppa, joiden kanssa käytin ainakin puolet ajasta, säästi selkää ja hermoa ;)

Ennen ja jälkeen kuvia, kun eräs vähän trimmissä kävi.

Ja näytelmätreeneistä.

Pulmu seisoo aika kauniisti ihan luonnostaan, vaikeus oli yllättäen taas keskittymisessä ja hallitussa liikkumisessa, sitä piti harjoitella usein, paljon ja erilaissa ympäristöissä. Ei riittänyt että koira hoksasi mitä siltä odotetaan, kun olisi pitänyt vielä malttaa koskea tassuilla maahan, vähän pidemmän aikaa kuin hypätäkseen joka toisella askeleella ilmaan :D
Meno oli aluksi aika pomppimista ja oli sitä toki kuulemma nähty myös varsinaisena näyttelypäivänäkin, mutta oli esitetty myös ihan kaunista raviakin.

Tämä treenikerta olikin hauska, ajeltiin Jokioisille ja mulla oli mukana myös Lenny ja Humppa, ajatuksena että teen niiden kanssa vähän rallytokoa, kun Minnan pitää lähteä oman koiransa kouluun.
Onneks ne olikin mukana, koska lopulta me päädyttiin myös sinne Minnan ja Hikan kouluun.
Lenny pääsi ihan uuden koiraporukan kanssa pelto-/metsälenkille ja sai taas uusia parhaita ystäviä, Humppa ja Pulmu sai treffailla open hoffeja tunnin päätteeksi.
Kuulemma Lennyn osallistumisella oli nähtävissä positiivisia vaikutuksia myös erään nuoren uroksen egoa koskien. Sillä vaan on se taito, olla muiden koirien kanssa <3
Se miksi just Lenny valikoitui mukaan lenkille, oli ajatus siitä että uudet ihmiset sais käpälöidä sitä, se kun on Lennylle vähän haastava tilanne. No, ne ihmiset ei sitä tienneet eikä näin ollen ehtineet sitä alkaa jännittämään ja se taas johti siihen että Lennykin suhtautui tosi rennosti tilanteeseen.
Ihan hirveän usein koirat vaan reagoi ihmisten tunnetiloihin, oli myös mulle tosi hyvä nähdä se nauttimassa uusista kavereista ja ympäristöstä, vailla mitään jännitystä ja epävarmuutta.

Pulmu kävi siis Harjavallassa näytillä. En tullut selvittäneeksi etukäteen millaisista russeleista tuomari tykkää, no, oli palkittu kevytrakenteisia ja pitkä jalkaisia... :D

Kirjallinen arvostelu oli minusta hyvä ja sen mukainen mitä itsekin ajattelen.
"Hieman matala nuori narttu. Kaunis pää & ilme. Hyvät korvat. Kaunis kaula. Eturaajat saisivat olla suoremmat. Hyvä ylälinja & takaosa. Liikkuu kohtuullisen hyvin. Miellyttävä käytös.
JUN H"

Kiitos vielä Minnalle ja Johannalle, kun veitte Pulmun ja myös kuvista.

Me itse oltiin samaa aikaa valmistautumassa appivanhempien juhliin.
Pulmu oli tavannut näyttelyssä isänsäkin, mua niiiiin vietävästi harmitti etten ollut paikalla.
Seuraavaksi suunnitelmissa suunnata Mustasaareen kesäkuussa, treffattais siellä kasvattajakin.

Aurassa koirapuistossa Humppa ja Lenny

Meille on muuttanut myös uusia perheenjäseniä.
Koska possut asuu nykyisin kaikki yhdessä, jäi Kura-pupu yksin Terhon siirryttyä lajitovereiden keskuuteen, sekös mua suretti. Olen kuitenkin jo pari vuotta yrittänyt vakuutella itselleni, että olen lopettamassa kanien pidon ja katkaisemassa sen kierteen, missä aina yksinäiselle hankitaan kaveriksi poikanen, jonka taas joskus jäädessä yksin ollaan toistuvasti samassa tilanteessa..
Kalle ei kyllä ymmärrä miten se on kanien pidon lopettamista, että ottaa uuden, no, ottamalla kodinvaihtajan tietysti :D
Karpo on ranskismix. (?), leikattu uros ja saman ikäinen Kuran kanssa.
Tutustumiseen meni yksi ilta, pientä jahtaamista ja karvojen nyppimistä pahempaa ei esiintynyt ja sen jälkeen ne oli kavereita. Toivottavasti elävät yhdessä pitkään ja onnellisina,
Karpo on tuttavalta haettu ja hyvin pidetty, tosi kivan luonteinen kani. Kura tuntuu piristyneen pupuseurasta ja ne onkin yhdessä niin reippaat, että viime yönä oli kaivettu ulkotarhasta tunneli ulos, kotona olivat kuitenkin pysytelleet :)

Ja kanat. Niitä on viisi, kukko jonka meille piti muuttaa, on sairastunut ja sen suhteen siirrytään suunnitelma b:hen ja hankitaan tytöille mies muualta.
Kanat on olleet meillä nyt muutaman päivän ja ollaan jo ihan tykästytty niihin, ovat yllättävän kesyjä ja rauhallisia. Munivat jokainen joka päivä.
Ne asuu possulassa sisällä vielä toukokuun, kanat saa muuttaa ulos vasta kesäkuussa.
Innostuttiin näistä heti kyllä siinä määrin, että on ollut jopa vaikeaa antaa niille aikaa rauhottua, haluttais koirien kanssa olla koko ajan katselemassa niiden touhuja :D
Työystävän hautomakoneessa on tulossa meille uusia tipuja, toivottavasti ne onnistuu.
Koirille ja meille ruokaa näistä on joskus tulossa, mutta siihen asti saavat elää onnellista maalaiskanan elämää.

Paljastettakoon vielä sen verran, että mahdollisesti tulevan Sirkun emällä on juoksut alkaneet ja JOS kaikki menee hyvin, meille saattaa alku syksystä kotiutua uusi russelivauva. Tätä ei kuitenkaan auta intoilla vielä liikaa ja pyrin olemaan ajattelematta asiaa liikaa.
Uutta pentua ei olla etsitty, mutta kaverilla on sellainen narttu, jonka mahdolliseen jälkeläiseen olen ilmaissut kiinnostukseni jo kauan sitten, sille on nyt katsottuna tosi kiva uros.
Tällä hetkellä olen vain todella onnellinen siitä että myös Äijä ja Helmi voivat aika hyvin, Äijän korva on taas kunnossa ja ollaan kiitollisia jokaisesta uudesta päivästä näiden vanhenevien kanssa <3

Perusasioiden äärellä

Voi kun olis aina kiva kirjoitella vaan mukavia kuulumisia, mutta ei elämä niin mene.

Lemmikin omistajan raskain taakka on päättää toisen elinpäivistä ja seurata sivusta rappeutumista. Äijän kanssa ollaan taas lääkekuurilla korvasta ja se on vähällä aikaa raihnaantunut muutenkin melkoisesti. Ei siltä oikein voi sulkea silmiään, että se nousee ylös kankeasti ja liikkuu jäykästi, en ole nähnyt sen juoksevan enää pitkään aikaan.

Tänään oli se päivä, kun se vaan jatkoi uniaan kun menin Furminaattorilla harjaamaan.

Olen joskus todennut leikkisästi, että sinä päivänä on Äijästä elämänilo tipotiessään, kun se ei enää villiinny Furminaattorin näkemisestä, syömisen lisäksi se on nimittäin ollut sen elämässä toinen selkeä intohimo. Aika vähissä ne muuten on aina ollut.
Äijän eliniäkää ei koskaan olisi osattu ennustaa pitkäksi, vaikka se on nuorena kuvattu luustoltaan terveeksi, sitä katsellessa ei tule hyvä mieli, olen aina tuntenut sääliä ja sympatiaa sen ruttuja kohtaan. Voi kun edes naamanahka olisi vähäisempää, elo olisi varmasti kevyempää, silmät ja korvat terveemmät. Se on myöskin niin suuri, että nivelet varmasti kuluu ihan eri tavalla kun noilla vähän normaalimman kokoisilla "jäteillä". 

Hoikkanakin painoa on ollut koko ajan 90-95kg.

Mennään taas päivä kerrallaan ja ollaan jokaisesta kiitollisia, tavallaanhan se on ollut jatkoajalla jo viime syksystä saakka. Kun aloitettiin uusi lisäravinne, se tuntui vähän vetreytyvän, mutta tällä hetkellä taas ei vointi ole kovin toiveita herättävä.

Kuva on just äsken otettu, omassa sängyssä ilmalämpöpumpun alla on paras nukkua <3

Kiva kun melkein kaikki lumet on jo lähteneet. Piha on saatu haravoitua "joidenkin nimeltä mainitsemattomien" lukuisista kakoista :) Olen mä kyllä aina tähän(kin) vuodenaikaan niin onnellinen siitä että meidän koirat ei syö nappulaa, jätökset on pääosin pieniä ja hajuttomia.

Pihahommia siis aloiteltu siistimisellä ja narsisseja ja helmililjaa on jo ruukuissa.
En tiedä kannattaako viljelylaatikoihin istuttaa tänä kesänä mitään, koska possut ja lampaat, kanatkin :D
Vääntelin joskus rautalankaa..

Ja näin hienoja amppeli/lyhtytelineitä meille on hankittu kaksi.

Nappasin joku päivä kuvan koirien ruuista: peuran ja hirven jauhelihaa, ohrapuuroa, jossa valkosipulia ja porkkanaa, rahkaa, kananmunat ja lisäravinteet.

Me ei sitten niihin rally-tokokisoihin päästy, ollaan toivottomasti varasijalla. Lähetin meidän ilmottautumiset klo 00.02 sen vuorokauden puolella, jolloin ilmo alkoi. Tosin sittemmin olen saanut kuulla että varasijoja vaan heruu todennäköisesti silloinkin, vaikka viesti olisi tavoittanut vastaanottajan tasan muna-muna. Tosi harmillista, mutta harjoitukset jatkuu.
Kuten epäilinkin, olen saanut todeta että Pulmu tarjoaa ihan toisenlaisia haasteita kun nuo isot, sen kanssa ei ole ollenkaan selvää että hallilla voisi keskittyä ja pysyä mukana, kotona osataan, muualla ei :D
Ollaan harjoiteltu myös kapulan pitoa, kopioin suoraan facebookista osan mun tilapäivityksestä, kun hiljattain pyysin tokoilevilta tovereiltani apuja, jokaisen kanssa nimittäin pieniä ongelmia :D

"Tapaus 1 Lenny: on hoksannu että haluan sen koskevat kapulaan suulla, mutta ei ota esinettä suuhun, jos vaihdan patukkaan, pitää sitä mielellään ja pääsen palkkaamaan, mutta kun vaihdan kapulaan, niin ei..
Tapaus 2 Humppa: ei ole koskaan tykännyt ottaa mitään suuhunsa (paitsi ruokaa), lipoo kapulaa vaan kielellä ja paineistuu kun ei ymmärrä mitä siltä odotan, haluis vaan halailla ja pussailla. Olen palkannut jo kontaktista kapulaan, mutta ei päästä eteen päin.
Tapaus 3 Pulmu: tykkää ottaa suuhunsa mitä vaan, mutta tahtoo lähteä heti vetämään, ollaan päästy onnistumaan kuitenkin niin että se on tajunnu idean. Kapula ei kuitenkaan kiinnosta sitäkään, eli harjoitusesineellä (pienen maalitelan se tuhero ;) ) onnistuu, mutta kapulalla ei.
Meillä on puiset noutokapulat, Pulmulla sopivan kokoinen ja pyhillä se suurin mitä mistään olen löytänyt, Humpalle olis hyvä, Lennylle laippojen väli vähän ahdas mutta sais siitä kuitenkin ihan hyvin kiinni.
Olen käyttänyt apuna naksutinta. Kapula ei kiinnosta myöskään vaikka sitä heittäis. Hjälp?"

Nyt ollaan päästy vähän eteen päin, mutta paljon treeniä on luvassa.
Humppaa pitää leikittää kapulalla ja odottaa pientäkin edistystä jotta pääsee kehumaan ja palkkaamaan. Toisaalta jos Lenny oppii ja näyttää mallia, Humppa osaa aika hyvin kopioida siltä.
Aiemmin tänään Kalle ihan ohimennen tarjosi kapulaa Lennylle ja mun suureksi hämmästykseksi se ottikin sen suuhun, mä hihkun ja Lenny tiputtaa kapulan lattialla nukkuvan Äijän päälle :)
Nääääin.. Mutta se otti sen!

Huomenna Pulmu menee trimmiin, hauskaa nähdä muutos, koitan muistaa ottaa kameran mukaan.

Possut syö jätskiä

Kevättä koputtelee KOT KOT

Kot kot, koska on päätetty hankkia myös kanoja ja luonnollisesti ne tarvitsee myös kukon, ihan vain sellaisen omatarvemäärä 6+1. Me ei kyllä olla oikein lintuihmisiä, en ymmärrä niitä, mutta "oman maan munat" ja ehkä lihan kasvatus koirille kiinnostaa ja sai meidät päätymään kanakokeiluun.
Tämä voi jäädä yhden kesän kokeeksi, kuten ne lampaatkin, mutta ei voi tietää vaikka ne tuntuiskin omalta jutulta ja kuten työystävä epäili, kohta me halutaan kerätä kanoja joka väriä ja tunnetaan niiden erilaiset persoonat. Epäilen, mutta jää nähtäväksi.
Kanat ja kukko tulee kunhan kevät on lämmennyt ja maa sula.
Lampaita joudutaan odottamaan kauemmin, ne syntyykin vasta huhtikuussa.

Postin haku voi olla näin hauskaa

Kevääksi ja kesäksi on taas sata kotihommaa työlistalla ja koska karvanlähtöaika, tuntuu että kaiken hereilläoloajan sais viettää joko Furminaattori tai imuri kädessä. Ei auta kauheesti että yhdestä (Pulmu) ei lähde karvaa, kun neljästä muusta tuntuu karisevan ihan kaikki :D Ehkäpä nuo bernhardinkoiratkin on kohta karkeakarvaisia, kun kaikki pohjavilla on poissa.
Onneks ei tarvi miettiä miten tuo karva hävitetään ja missä koiriaan voi harjata, ettei se ärsytä kanssaeläjiä. Pihalle jätän irtokarvat linnuille pesätarpeiksi ja sisällä ne laitetaan roskiin, jolla sytytetään pannuhuoneessa meidän lämmitysjärjestelmä.

Olohuoneen pönttöuuni ennen ja jälkeen

Meillä oli taas omalla laumalla jatketta täällä hetken aikaa, kun Joulun allakin täällä viikon kyläilleet Heikki ja Ixi oli muutaman yön hoituleina. Kivaa oli taas ja seuraavakin lomailu on Ixin kohdalle tänne jo sovittu. Kiitos vaan jo edellä sivuamalleni työystävälle luottamuksesta, kivoja koiria on ilo hoitaa. Lenny ja Ixi jatkoi rallia ihan just siitä mihin vimeksi jäi, ei ne vissiin edes haistellut toisiaan kun jo menttin kauheeta kyytiä pellolla, letkaan liittyi yleensä Humppa ja Pulmu. Heikki taitaa olla sellainen ihmisten koira, vähän kuin Äijä ja Helmikin, ne muut koirat siinä on eikä siinä ketään, mutta omat touhut on pikkusen järkevämpiä , kun sellainen porukassa pölöily..
Onnellinen saan olla näin sosiaalisesta laumasta, johon voi tulla uusia koiria näin vaivattomasti, uroksia ja narttuja, pieniä ja isoja.

Pulmu ja Ixi

Lenny, Pulmu, Ixi ja Helmi

Ixi 

Heikki pelaa

Pari viikkoa sitten oli tässä Harjun metsissä Bernhardinkoirien kimppalenkki, kahdeksan koiraa ihmisineen pääsi paikalle ja olikin oikein kivaa. Sää suosi meitä ja sen oli huomannut muutama sata hiihtäjääkin, eli koirat piti pitää kiinni kun latuja risteili siellä täällä tuolla ulkoilualueella. Oltaisiin voitu valita reitti korpimetsästäkin, mutta haluttiin puolessa välissä lenkkiä syödä eväitä laavulla ja niin oli moni muukin ajatellut.

Pulmu on ilmoitettu rally-toko kurssille, joka alkaa ens viikolla.
Suosittelen lajia kaikille niillekin koirakoille, jotka haluavat harjoitella vain arkista koiran hallintaa ja lujittaa keskinäistä sidettä. Siinäpä nimittäin vasta mukava harrastus, ei tarvitse suorittaa veren maku suussa, mutta silti haastetta riittää, etenkin ylemmissä luokissa.
Jokainenhan voi itse myös miettiä tekeekö liikkeet niin että ne katsotaan oikein suoritetuiksi juuri ja juuri, vai vaatisiko koiralta kuitenkin sellaista tarkkuutta, ettei myöhemmin tarvitse harmitella ja korjailla, jos kisaaminen alkaakin kiinnostaa.
Me mentiin Lennyn kanssa ekalle rally-kurssille aikoinaan, kun koira oli 4kk ja arkitottikseen ei enää mahduttu sen ollessa täynnä.
Ei meidän pitänyt koskaan kilpailla missään lajissa, sehän on pahasti mun mukavuusalueen ulkopuolella koko tilanne, mentiin vain harjoittelemaan perusjuttuja ryhmässä ja totuttelemaan muiden koirien läsnäoloon.
Päädyttiin sitten kuitenkin koulutusohjaajan kehoituksesta kisoihin ja ollaan kaikista kolmesta kisasta hyväksytty tuloskin saatu.
Nyt laji on virallinen ja kisaaminen aloitetaan alusta, jos haluaa koulutustunnukset ja siirtyä seuraaviin luokkiin.
Mulle kisatilanteet on tosi jännittäviä, joskus jännittää niin paljon että pyrin olemaan ajattelematta koko päivää ja se taas voi vaikuttaa niinkin että treenaaminen jää jopa vähemmälle, mikä taas ei auta asiaa ollenkaan. Tiedostan sen, että hyvällä harjoittelulla ja omaan keskittymiseen panostamalla pääsisin paljon vähemmällä paniikilla, mutta mistä ne ajatukset päähän tuleekin, että kaikki katsoo ja arvostelee ohjaajaa, varmasti eksyt radalla ja koirakin vaan perseilee :D
Lenny ja Humppa molemmat lukee todella tarkkaan mua ja ne reagoi myös mun jännitykseen.
Eihän tällaisista oman pään sisäisistä pelkotiloista pääse kun vaan asettumalla niille alttiiksi. Kuulemma.
Onko teillä muilla tapana jännittää pahasti kisoja ja yleensä esiintymistä tapahtumissa?

Miten suoriudutte sen kanssa?
Lenny ja Humppa tykkää harrastaa ja mulla taas ei motivaatio kanna, jos ei treenata jonkun takia, eli käydä välillä kisoissa.

En ihan rehellisesti sanottuna muista, minkä verran Humpan kanssa on harkkailtu, koska ainakin loppu syksy ja koko talvi on ollut taukoa. Meinasin kuitenkin ilmoittaa kisoihin molemmat.
Käytiin äsken sateessa vähän tekemässä radan pätkää, ihan vaan omalla pihalla. Lenny huusi sisällä kuin pikku tyttö aina kun oli jonkun muun vuoro, kade kun oli :D
Humppa vähän tykkää etuuttaa ja maahan menot kipata selälleen, mutta muuten se on varsin kehityskelpoinen, tosi innokas.
Pulmu nyt on vielä aika pihalla kaikesta, sen kanssa menee hyvin arjessa ja on ihan yllättävänkin kuuliainen ipana, mutta tuollainen mukana seuraaminen jo aiheuttaa hämmennystä, kun maailmassa on vielä niin paljon tutkittavaa ja jokainen kivi haisteltava.
Pulmun kanssa on muutenkin odotettavissa ihan toisenlaisia haasteita, kun noiden isojen, se ei päästä mua niin helpolla senkään takia, että ohjaamisen pitää tapahtua opetusvaiheessa tuolla ruohonjuuritasolla ihan kirjaimellisesti, se on niin pieni ja pikainen.

Lenny täytti 4v helmikuun lopulla, onnea rakas Suurmies!