Me haettiin Joulurauhaa Turun Eläinsairaalan päivystyksestä tänä vuonna.
Mulla oli kaikki joulunpyhät töitä ja Kallen ja pikkukoirien oli vähän tarkoitus olla siellä kans, tavallaan hyvä, oltiin sitten jo puolet lähempänä apua, kun Pulmu sitä todella tarvitsi.
Se on tavallisesti melko ahne ja huolestuin siitä jo n. viikkoa aiemmin, kun alko kieltäytyä ruuasta, pistin merkille ettei se silti vaikuta laihtuvan. Sitten alkoi tyhjän mahan oksentelu ja tärinä.
Aaton aattona käytiin lääkärillä joka kertoi että koirilla on vatsatautia nyt paljon, antoi pahoinvointiin piikin, parafiiniöljyä ja saatesanoiksi, jollei tämä auta, mahaan pitää varmaan kurkata..
No, eihän ne auttaneet, samana iltana Pulmu oli ehkä vähän reippaampi, varmaan pahoinvointilääkkeen ansiosta. Mahaa ei aristanut missään vaiheessa, mutta emme olleet nähneet sen vatsan toimivan. Tosin eihän me aina nähdäkään, kun koirat juoksee tarpeilleen tuonne pihametsään ja hyvä niin, muutenkin kun ovat aina vapaana. Lenkillä se jaksoi ihan niin kun aina, juoksi ja hyppi muiden mukana.
Jouluaattona kun juotettiin sille ruiskulla lihalientä ja parafiiniöljyä, sovittiin että huomenna päivystykseen. Ikenet oli koko ajan punaiset, eikä koira vaikuttanut kuitenkaan olevan hengenvaarassa.
25.12 menttin aamulla kahdeksalta töihin, tiputin kahvit ja soitin klinikalle.
Kerroin kaiken tämän ja kirjoitin Pulmun mukaan "hoitajan lähetteen", jossa kaikki faktat tiivistetysti. Kalle lähtisi sen kanssa klinikalle heti.
Sain ajantasaista informaatiota viestitse, Pulmu tutkittiin perusteellisesti ja nyt se oli jo aristanut vatsaa palpoidessa, kirjattu kuitenkin että valpas ja hyvän tuulinen potilas <3
Röntgeniä varten ei ollut tarvinnut rauhoittaa, kun Kalle oli laittanut sen selälleen ja ollut vieressä, siinä oli.
Suolessa näkyi jotain vierasesineeseen viittaavaa, n. 2x3cm kokoinen.
Koiralle juotettiin varjoaine ja jotta se etenisi elimistössä, kaksikko määrättiin tunniksi lenkille.
Sen jälkeen uusi kuva ja joutuivat toteamaan, että varjoaine on pysähtynyt tukoksen kohdalle.
Tässä vaiheessa tiedettiin että leikkaus on väistämättä edessä.
Kalle jätti Pulmun klinikalle ja tuli meille töihin. Sopi että lääkäri soittaa minulle ja että haemme koiran kun se on valmis.
Oli jännittävää odottaa uutisia, kun tiedettiin leikkauksen alkamisaika suurin piirtein, puolitoista tuntia sen jälkeen puhelin sitten soi. Eläinlääkäri kertoi että ohut- ja paksusuojen taitekohdassa oli hyvin jumissa pehmolelun palanen. Se oli saatu pois leikkaamatta suolta auki, mutta ohutsuoli oli ärtynyt. Saisimme hakea koiran kotiin mun työpäivän jälkeen.
Sikäli olin helpottunut, että tukos oli lelua eikä luuta, joita meillä tullaan syömään jatkossakin hyvillä mielin. Tiedettiinhän me Pulmun taipumus suorittaa amputaatioita niiden leluille, IKEA råtilta on aina typistetty hännät malliin hamsteri ja seuraavaksi niiltä syödään varpaat, tämä kyseinen lelu oli ihan koirille tarkoitettu road kill majava ja nielty kappale sen jalka.
Koirien lelulaatikko on olohuoneessa, jossa ne ei ole koskaan silloin kun ovat keskenään, mutta joskus joku lelu voi tietysti seilata talossa muuallakin.
Nyt ollaan aktiivisesti kielletty sitä leikkimästä amputaatioleikkiään.
Toipumisiaka meni hyvin, tosi hyvät lääkkeet tuli mukaan, ei varmasti tarvinnut tuntea kipua.
Kauluria ei tarvittu, haava ei kiinnostanut koiria yhtään ja ompelin Kallen hupparin hihasta jo ekana iltana haavapuvun lähinnä suojaamaan ulkona haavaa lialta.
Leikkaushaava oli suurinpiirtein saman kokoinen kun kohdun poistossa.
Jälkitarkistukselle ja tikkien poistoon mennessä päätettiin kysyä myös maidontuotannon lopettavaa lääkettä.
Koko senkin ajan, kun Pulmu ei itse syönyt mitään, se imetti Sirkkua..
Varmasti se on myös paljon peittänyt kipua.
Nyt on Galastop hormonihoidolla oltu määrätty 6vrk ja kielletty pentua imemästä, eli koiria valvottu koko ajan tai muuten ne on olleet eri tiloissa. Nyt nisät alkaa olla tyhjät ja Sirkku 4kk tajuamaan että pärjää ilman maitoakin.
Pulmu parani kaikin puolin hyvin ja on jo ihan ennallaan.
Ihmiset on olleet välillä kipeänä, mutta alkaa olla voiton puolella. Täytyy olla kiitollnen aidatusta tontista ja siitä, että nuo pitkälti viihdyttävät toinen toisiaan, silloin kun molemmat omistajat on poissa pelistä.
Tänään oltiin Humpan kanssa rally-tokokisoissa, ruodin sen seuraavassa postissa :)
