Huomenna lähdetään toko- ja rally-toko leirille viikonlopuksi, pakkaan autoon Humpan ja Lennyn, Kalle jää kotiin muun lauman kanssa. Mahtaa täällä olla rauha maassa, kun teinit (ja minä) on poissa.
Tätä on odotettu kauan, silloin kun ilmottauduin, en vaan tiennyt että meillä on toinenkin treenattava.
Nähdään leirillä Humpan sisko Alma, jonka mä olen tavannut aiemminkin, viime treeniviikonlopulla Alma nukkui vähän mun päälläkin, kun oltiin kämppiksiä <3 Koitan saada siskoksista paljon kuvia ja kirjoitan viikonlopusta tietenkin myös tänne, saas nähdä jos vaikka taas bernhardinkoiralehteenkin.
Olen viime aikoina tehtaillut leluja koirille, narupalloja ja köysileluja, jotka on meillä ihan ykkösjuttu Lennyn palkkauksessa. Humppa vasta harjoittelee leikkimään ihmisen kanssa, sillä ei ole kauhea into tarttua leluun, eikä se arvaa vielä ainakaan repiä sitä, mutta houkuteltuna noutaa köyden ja pitää sitä hetken suussaan. Pitäis varmaan opettaa sille lelun luovutus jo nyt, kun se tekee sen mielellään.
En viitsi jutella säästä sen enempää, mutta herra mun jee, miten kuuma täällä on ollut, jos päivällä mittari näyttää varjossakin liki 30 astetta ja edes meidän pihalla ei tuule, niin vähän se on verottanut jaksamista!
Illalla saapuukin hyttyset. Koirat on makoilleet pihan varjoisilla paikoilla ja kaivaneet hiekkaan monttuja, possuja vaan kiukuttaa kun kastelen niitä letkulla, ihme niuhoja, luulis sen tekevän vaan hyvää.
Lenny on pesty (taas) ja Äijäkin piti, mutta jos sata kiloa bernhardinkoiraa pystyy tekeytymään niiiin huomaamattomaksi ja hiipimään niiiin hiljaa sisälle piiloon, niin olokoot pesemättä vielä jonkun aikaa.
Pesuhan on Äijän mielestä pahin rangaistus maailmassa, ylipäätään hänen herkkyyttään ei olis soveliasta pakottaa yhtään mihinkään.. Humppa ja Helmi tulee vaikka suihkuun mukaan, jos päästetään.
Tänään leikataan vielä kynsiä ja pakataan..
Huomenna koirien ruokakeikka, tulossa 80kg kanaa kahdessa eri muodossa. Nam nam, kisujenkin mielestä.
Jaan tänne vielä yhden, viime talvena tekemäni koira-aiheisen jutun. Pesin talon vanhan ikkunapokan vintiltä ja tilasin siihen tarran omalla tekstillä. Teksti oli alunperin suunnattu toiselle rodulle, mutta korjasin sen sopivammaksi tälle kaikkein pyhimmälle, alkuperäinen runoilija on toki merkattu loppuun, kaikki kunnia hänelle, vaikka erehtyikin rodusta aluksi ;)
He kysyivät minulta mikä Bernhardinkoira on;
Se on ihmisen koira, sanoin.
Koira, jolla on punaruskea turkki
Täplä pään päällä
Rinta puhtaan valkoinen
Ja häntä melko pitkä ja iloinen.
Koira joka rakastaa, ja haukkuu kun tarvitaan.
Aitoa Sveitsiläistä tulta sen vanhassa veressä
Ja lempeyttä sen sukulinjoissa.
Niin pehmeä ja herkkä se voi olla
Tai niin kapinallinen jonain päivänä
Muuttuen kuin tuuli alpeilla
Kaiken vaivan arvoinen.
Tekele on mielestäni varsin onnistunut siinäkin mielessä, että herkistyn sitä katsellessani vieläkin, vaikka se on ollut seinällä jo puolisen vuotta.
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti