Koiran merkitys

Aion seuraavassa vähän pohdiskella nykykoirien merkitystä ihmiselle ja meille itselle.
Tiedän nipullisen koiraihmisiä, joilla on kroonisesti huono-omatunto siitä, että koiralle ei tarjota tarpeeksi aktiviteettia. Olen miettinyt tätä asiaa paljon, kun se harmittaa mua, koiran omistamisen tulisi olla ennen kaikkea iloinen asia, ei taas yksi painetta ja kilpailua tuottava lisäelementti.
Sitä paitsi nämä ihmiset, jotka siitä kantavat huonoa omaatuntoa, kokevat yleensä niin ihan turhaan, koska ne välittävät. Yleensä ne koirat, joiden elämänsisältö on tyhjää täynnä, kuuluu sellaisille ihmisille jotka ei uhraa ajatustakaan asian hyväksi, tai näe siinä mitään väärää, että koira kököttää 24/7/365 kymmen neliöisessä tarhassa, pihan perimmäisessä nurkassa.

Entisaikaan koirat oli osa perhettä, koska ne vartioi ja oli seurana, yleensä kai vain oli ja osallistui perheen askareisiin olematta missään pääosassa VRT. nykykoiran omistaja kuuluu kerhoihin ja yhdistyksiin, hankkii välineitä ja harrastaa koiran kanssa viikottain, kilpaileekin ehkä.

Ajathan on muuttuneet siinä määrin, että harva perhe tekee enää töitä kotona ja arkinen aherrus on siirtynyt työpaikoille, kotitöissäkin koira on yleensä tiellä. Minäkin laitan koirat ulos kun alan imuroimaan, siks että muuten ne osallistuu siihenkin, ja oikeastikkin on tiellä. Silti ne aika mielellään sen ajan pyörittää luita hiekassa ja sitten syö ne, olisin itsekkin mielummin muualla imuroinnin ajan :)
Meillä on koirat aika onnellisessa asemassa siinä mielessä, että melkein aina jompi kumpi meistä on kotona. Viimeisen kahden viikon aikana Humppa on ollut ilman ihmisseuraa tämän viikon maanantaina 3h + tiistaina 3h, muilla koirilla tähän lisätään se päivä, kun me oltiin hakemassa Humppaa kotiin. Meillä ehkä koirat osallistuukin askareisiin, ne on ulkona aina kun mekin ja sisällä on tarkoitus vain levätä.

Humppa tuhoaa jäistä sianselkää

Toivoisin, että jokainen koira otettaisiin sellaiseen kotiin, missä on mietitty sen rodun/tyypin käyttötarkoitus. Ja sitte toivoisin että ihmiset osais ottaa koiraharrastuksen rennosti, niin että ensin otettaisiin pentu ja vasta sitten katsottaisiin mitä sen kanssa on mukava yhdessä tehdä. Pelottavan paljon nykyään ihmiset etsii koiraa tiettyyn harrastukseen, eikö tällöin koirasta tule ihmiselle harrastusväline? Ja entä jos kyseinen yksilö ei olekkaan soveltuva siihen lajiin, jota varten ihminen on sen ottanut.
Koiriin luodaan valtavasti odotuksia.

Moni asia on tietenkin paremmin nykykoiran kannalta, koiria ymmärretään enemmän. Muistan, kuinka mullekkin on 90-luvun alussa kerrottu ettei vanha koira opi uusia temppuja ja koira tulisi nimetä vain kaksi tavuisella nimellä, jotta se voi oppia sen. Huuhaa :D
Minusta itsestäni tuli harrastuskoirallinen Lennartin myötä, asumme syrjässä, missä ei ole mahdollista tavata muita koiria niin usein, että se kävisi sosialistamisesta, kavereiden koiriakaan ei ollut tarpeeksi ja puukirkolla eli kylillä muut koirakot kiesi meidät kaukaa. Mentiin siis ekalle rally-toko kurssille koska perustottelevaisuuskurssi oli täynnä jo, tällaisiahan me käytiin sitten muualla vielä lisäksi. Laji vei mennessään vähän, mutta minulle koirat on aina ensisijaisesti perheenjäseniä ja seuralaisia. Jos muutun joskus niin kilpailuhenkiseksi, että koiristani tulee harrastusvälineitä, toivon että joku huomauttaa mulle asiasta.

Oma tavoitteeni on aina ollut pärjätä koirien kanssa arjessa, tottelevaisuus harrastus tukee tietysti tätä, mutta on paljon menestyneitä koirakoita, joilla ei hommat toimi ellei koira ole koko ajan käskyn alla.
Minulle on tärkeämpää, että koira osaa tehdä itsekkin oikeita valintoja ja se saa reagoida asioihin ilman mun vaikutusta.
Humppa ei osaa vielä muuta kuin istua, mutta se pysyy niin hyvin lähellä, että hihnaa ei olla juuri muistettu mukaan ottaa kun sen kanssa on jonnekkin lähdetty. Edellytän siltä samaa tottelevaisuutta kun muiltakin koiriltani, tärkeintä on halu pysyä meidän laumassa. Noh, Humppa ei enää nuku meidän sängyssä, koska sidettämme ei tarvitse lujittaa enää yhtään enempää, sehän tulee suihkuunkin mukaan, jos jättää oven auki.
Eilen olimme ekaa kertaa sen kanssa treenihallilla ja taisin opettaa sille maate menon, eteen tuloa ja peruskäskyä on myös harjoiteltu.
Isäntä ihmetteli yks ilta kotona, miks Humppa istuu koko ajan sen edessä ja tapittaa silmiin, no, me oltiin samana päivänä harjoiteltu "eteen" käskyä ja se esitti sitä Kallelle ihan omatoimisesti. :)
Toimittiin myös häiriökoirana yhdelle rescuelle ja Humppa otti tilanteen varsin rennosti, välillä selällään maaten. Häkkiin menoakin kokeiltiin ja alkujännityksen jälkeen Humppa ahtautui vähän liian pieneen sellaiseen ihan sujuvasti. Joskus pitää vaan höpöilläkkin. :)