Humppa ei ehkä kyllä olekkaan niin isotöinen, kun mitä olis voinut olla.
Se on ahne ja miellyttäjä, ystävällinen ja fiksu. Ikää 1½ vuotta.
Ensimmäisenä iltana se näki jo koko muun lauman, kissat oli vanhastaan tuttu juttu ja poikien kanssa se on kuin olisi ollut aina, Helmiä vähän jännitetään vielä. Otin Humpan mukaan possujen iltaulkoilulle ja sekin meni hyvin, kanit kiinnostaa kovasti ja aina kun se saa omalla liikkeellään aiheutettua kanissa eloa, siitä tullaan kiireellä kertomaan meille.
Joudun tosissani tekemään töitä ehkä vain sen kanssa, ettei Humppa luiskahda kokonaan Kallen koiraksi, se nimittäin näyttää tykkäävän uudesta isännästä ihan tosissaan ja sama tunne välittyy toisinkin päin. Eihän tuosta voi muuta kuin tykätä!
Humppa nukku meidän vieressä yön, koska "yhdessä nukkuminen lähentää", no niin tosiaan tekee, heräsin pari kertaa yöllä siihen, kun koira nuoli mua kasvoista tai kädestä ja kerran ainakin havahduin siihen, että sen pylly oli mun tyynyllä, se nukkui poikittain kaikkien tyynyjen päällä.
Olin käyttänyt muut koirat jo aikaisin aamulla ulkona, mutta Humpan kanssa meitä köllötytti, ainakin se on sisäsiisti, mitään kiirettä ei ollut ulos ja tuntui, että ainoa millä on merkitystä on se, että ollaan yhdessä koko ajan.
Otettiin Äijä mukaan ja lähdettiin kolmisin lenkille, koirat oli irti ja palkkasin joka kerta Humppaa, kun se tuli mun luokse, kuivattua maksaa menikin melkoisesti, se vaikuttaa viihtyvän lähellä aina silloin kun jalat ei vie täysillä juosten. Paluumatkalla käytiin vielä katsomassa läheistä lampea, jonne Humppa vähän tipahtikin, en ole varma menikö se tarkoituksella veteen vai vahingossa liian reunalle, mutta pulahti uimassa kuitenkin.
Kotona se jäi Äijän kanssa pihalle syömään kokonaista broileria, Humpan tipusta oli kyllä osa jaettu Helmille.
Ei tämä voi näin kivuttomasti käydä, eihän... Jäädään odottelemaan tulevia haasteita :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti