10.10

Kuulumisia, ei uusien kuvien muodossa, rakas kamerani muutti uuteen kotiin ja kaipaan sitä varmasti siihen saakka, kun saan uuden. En ole vielä edes päättänyt mikä sen seuraajaksi tulee, tämä edeltäjähän oli Canon EOS 1000D ja se oli mulla melko tasan neljä vuotta, ostin sen vähän Äijän meille muuton jälkeen. Nyt tuntuu totta kai siltä, että koko ajan olis jotain mitä valokuvata, eikä lenkkikään tunnu yhtä mielekkäältä, kun siitä ei voi tallentaa mitään muistikortille. Tämä on kuitenkin varmaan vähän sama tilanne kun auton vaihto, kunhan vaihdat parempaan, entisen kaipuu unohtuu pian. Canon EOS 60D taitaa olla mun valinta.
Isompia hankintoja mulla on tapana harkita jonkun aikaa, vanhuuden mukana tuomaa viisautta kai.

Modkat oli myös tuote, jonka hankkimista piti miettiä hetki. Näin sellaisen ensimmäisen kerran pari kuukautta sitten, 130e ja kyseessähän on kissanvessa, naurahdin ja jätin sen kauppaan. Tuote oli mun mielestä kuitenkin nerokas ja kaunis, käytännöllisenkin oloinen. Kissat ei aina mielellään samaa vessaa käytä, minkä toki ymmärtää, Hemmo on aika haisis vaikka leikattu onkin. Mäy sitten kusi olkkarin ihanan karvalankamaton pilalle ja tiesin, että toinen vessa on ihan tosissaan hankittava. Ostaakko susiruma muutamalla kympillä vai kerralla sellainen, jota myös kestää katsella..

Kuva netistä

Niin mä sitten kypsyin ajatukselle ja kun tuli aika sellainen hankkia, ei niitä enää saanutkaan oikein mistään ja hinnatkin vaihtelivat. Käyttelyjä ei kaupan ollut ja käyttökokemukset oli todella positiivisia, tämä vain lisäsi tunnetta siitä että se toimii ja muidenkin kissat on siihen tykästyneet, vaikka on ominaisuuksiltaan tavallisesta poikkeava.

150e siitä sitten piti pulittaa ja tämä oli markkinoiden halvin tämän hetkinen hinta.
Kissat otti laatikon hyvin omakseen ja se sijoitettiin vanhan paikalle, joka siirrettiin vähän piilompaan paikkaan, molemmat on nyt kuitenkin käytössä ja Mäy ainakin käy haistelemassa molempia, ennen kun arpoo kumpaa voi käyttää. Uusi hiekka tuoksuu vauvantalkille. Voi noita meidän hyötyeläimiä, niistä on tullut hienostelijoita hyvien hiirenpydyksien sijaan. No kohta on talvi ja tallissa pääsee varmaan töihin.

Humpan kanssa aloitettiin Rally-toko kurssi, ilmottauduttiin ohjattuun ryhmään lähinnä sen takia, että tulis treenattua halliolosuhteissakin ja saataisiin erilaisia häiriöitä, mitä kotona on mahdollista järjestää.
Eka treenikerta oli maanantaina ja tulipa taas todettua kuinka herkkä Humppa on, ei sitä häirinnyt muut koirat tai melkolailla uusi ympäristökään (oli ollut samassa hallissa pari kertaa aiemmin), mutta mulla ei ollut huippufiilikset ja sen kyllä huomas myös koiran keskittymiskyvyn puutteena.
Kotona ollaan harkkailtu itseksemme pariin kertaan, olen tehnyt rataa tai harjoiteltu vain yksittäisiä liikkeitä. Mulle tekis hyvää myös välillä kuivaharjoitella pelkän hihnan kanssa, se vaan tuntuu -todella-typerältä, mutta luulen että Humppa hyötyis siitä jos mun sählääminen vähenis ja vaihtuis vaikka joskus varmuuteen.
Lennyn ohjaaminen on erilaista, sen hyvä tuuli tarttuu muhun ja meidän tekemisessä on ehkä enemmän huumoria, Humppa taas tarvii kannustusta ja nostoa, eli ihan tärkeimpänä sen, että mulla on asenne kohdallaan. Itsetutkiskelun paikkoja, koiran kanssa harrastaminen ei tosiaan ole ihan niin yksinkertaista kun joku vois kuvitella.

Kerroin joskus aiemmin jo siitä, että meidän kuvia on tulossa Eläinsuojeluyhdistysten kummit ry:n ensi vuoden kalenteriin, nyt ne on tulleet painosta ja saatiin jo muutama kappale.

Kalenterin kannessa on meidän kasvattikani, vähän ennen luovutusikää, Tammikuussa Lenny ja Pihla ja Marraskuussa Ronja. Sivuille on sisällytetty pienet lajikohtaiset infotekstit myös.

Tammikuu: Lyhytkarvainen Bernhardinkoira Lennart ja Siperianhusky Pihla.
Suomessa on yli 300 rekisteröityä koirarotua. Koiraa hankittaessa on perehdyttävä rotukohtaisiin vaatimuksiin ja koiran valinnassa on ensisijaisesti huomiotava eri rotujen käyttätarkoitukset, ominaisuudet ja rotuihin liittyvät perinnölliset sairaudet esteettisten ominaisuuksien sijaan.

Marraskuu: Minipossu Ronja asuu kahden muun minipossun kanssa ja suurimpana ja vanhimpana on lauman pääpomo. Keväästä syksyyn minipossut asuvat ulkotarhassa, jossa on mökki, talvella tallissa, josta ulkoilevat pikku pakkasilla pieniä aikoja. Minipossu on muiden sikarotujen tapaan laumaeläin ja se tarvitsee seurakseen lajitoverin. Älykäs ja sosiaalinen minipossu soveltuukin lemmikiksi vain maaseudulle, missä sillä on mahdollisuus päästä toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistä tonkimalla ja tutkimalla maata.

Loppuun vielä Lennartin kuulumiset :)