WUSB 2015 ymymym.

Elämä täällä harjun alla jatkuu, vaikka ikävä Äpyä on joka päivä. Käsittämätöntä, että siitä on jo viisi viikkoa, kun jouduttiin hyvästelemään se. Muut koirat ei ole tuntuneet oireilevan mitenkään yhden puuttumista, Äijä oli kuitenkin, kokoonsa nähden melko huomaamaton tyyppi noille muille, se kun viihtyi lähinnä omissa pienissä hommissaan ja meidän ihmisten kanssa, sekä nukkui paljon.

Mä olen nyt vasta jälkeen päin myöntänyt ääneen sen, kuinka paljon hoidin Äijää, siis hoidin sen sairauksia tai hoidin ehkäistäkseni niitä. Kaikista puhdistuksista ja syynäyksistä oli tullut rutiinia. Jos luen vanhoja blogipostauksia tai vaikka facebookkiani, voi todeta että kyllä se viimeinen vuosi meni aika ontuen. Totuutta on vaan joskus tosi vaikea nähdä läheltä. Nyt Äpy on siellä missä luut on aina possun selkärankaa ja kaikkien tassujen alla luistamaton matto, peti on pehmeä ja rakkaita lähellä.
Tuhkat on metsässä.

                     

Humpan kanssa oltiin rally-toko kisoissa Porissa 24.6, tuomarina oli Krista Karhu.
Ollaan oltu pari vuotta sitten viikonlopun mittaisella treenileirillä Kristan ohjauksessa, silloin Humppa oli ollut meillä vasta pari kuukautta. Leiriltä mieleen jäi positiivinen palaute meidän yhteistyöstä ja takapään käytöstä hyviä tipsejä.
Olikin kiva huomata arvostelulomakeesta, että nimenomaan sitä oli kehuttu.
Tulos oli siis HYV 83p. Heti lähtökyltin jälkeen saatiin -10p. väärästä rintamasuunnasta (koiran), kävi edessäni kun ensimmäinen tehtävä alkoi sivulta. Kaksi liikettä uusittiin ja sitten oli joku pieni yhden pisteen virhe.
Nää oli Humpan ekat kisat ja mulle ekat tosi pitkän tauon jälkeen, ollaan Lennyn kanssa kisattu joskus silloin ennen kun laji oli edes virallinen. Mua jännitti jonkin verran, mikä yleensä vaikuttaa Humppaan tosi paljon, mutta kokonaisvaikutelma suorituksesta oli ihan jees, sikäli että virheet oli lähinnä koiran omaa tarjoamista ja vähän yli-innokasta tekemistä. Vaikka niistä pisteitä meneekin, mä ite tykkään että etenkin rotu huomioon ottaen, aina parempi se, kuin laamailemalla väkisin suoritettu, haluton koira ja koiraan hermostunut ohjaaja.
Kisapaikalla oli älyttömän kiva ilmapiiri, kaikille suorituksille taputettiin ja mulle tultiin heti ilmoittautuessa sanomaan, että järjestävän kerhon talkootiimi oli tosi ilahtunut rotuja kirjoittaessa lähtölistaan, kun joukkoon oli saatu bernhardinkoira, mitä ei yleensä harrastuspiireissä näe.
Saman tien suorituksen jälkeen tultiin myös taputtelemaan, sekä mua että Humppaa, oli kuulemma kivan näköistä :D En jäänyt liioin miettimään mitä sillä tarkoitettiin, varmaan ihan hyvää, ainakin mua vähän nauratti tuo Hömpsinen <3

Ihmettelin hiukan, kun luokan päätteksi meille ei jaettu lappua lainkaan, tiesin kuitenkin että me ei voida pisteiden puolesta sijoittua kärkikolmikkoon, mutta oltiinkin ehdolla tuomarin suosikiksi.
Tosin palkintojen jaon alkaessa järjestävä taho ilmoitti, että keksivät tähän väliin ylimääräisen symppispalkinnon, koska sellaiselle oli nyt tilaus ja minut kutsuttiin palkinto noutamaan. Humppa oli ikävä kyllä jo lepäilemässä autolla, mutta katsoivat asiaksi vielä huudella, että tämä oli siis se bernhardinkoira :)
Ei sitten oltu tuomarin suosikkeja, kun saatiin jo tuo ylimääräinen huomionosoitus, mutta kiva että oltiin ehdolla, sekin kertoo jo jotain.
Seuraavat kisat on varmaan lokakuussa. 

Porin Mäntyluodossa on melko upea koiraranta. Me ajellaan sinne pari kertaa kesässä, vaikka matkaa kertyy reilu tunti suuntaansa. On se joka kerta sen arvoista.

Ryhmäpotretti onnistui, kun porukka oli uinut ja juossut pitkälti toista tuntia.
Vasemmalta Riiva ja Lilli (Johkun sakkia), Hikka ja Helinä (Minnan osat) ja meiltä siis Pulmu, Humppa ja porukan ainoa uros Lenny :)

Hotspot on tullut tutuksi nyt ekaa kertaa meillekkin. Äijähän kehitti kyllä viimeisinä päivinä itselleen märkivän ihotulehduksen kipeään lonkkaan, mutta se oli ymmärrettävästä syystä. En oikein ymmärtänyt heti, miksi Lenny, joka on aina niin ylitsevuotavan innoissaan ja vauhdikas, olikin yhtenä päivänä vähän apaattinen ja vältteli kosketusta.

Onneksi hoitajan hajuaisti tunnisti ihotulehduksen ja pian paikansikin, Lennyn vastusteluista huolimatta, korvalehden alta piilosta, siellä kaikessa rauhassa kehittymässä..
Ahdistus. Tiedän että hotspotille ominaista on nopea leviäminen ja tähän märkään kesään on kuulemma tulossa vielä helleaalto, ei suotta sanota heinäkuuta mätäkuuksi. Tosi huonoa haavojen paranemista ajatellen.
Hotspotin tehokkain pysäytys on saada se kuivumaan ja pysymään puhtaana, kauluri on kuitenkin tuon kokoluokan koiralla hemmetin epäkäytännöllinen, kun se ei mahdu sen kanssa oviaukoista edes.
Täytyy laittaa ostoslistalle sellainen puhallettava kauluri.
Kotihoitoa ajatellen meillä on onneksi aika hyvä varasto, tehokasta puhdistelua ja paljon sotkemista Betadinella, karvojen ajelu tulehdus kohdista ja ympäriltä, myös Canofite, vaikka korviin onkin tarkoitettu, käy kuulemma käytettäväksi ja ainakin olen huomannut sen helpottavan kutinaa.
Olen itse tosi kipuherkkis ja mulle vaikeinta ikinä on katsoa kipeetä rakasta, särkyä siis on lääkitty myös. Lenny on kauhee draamailija, mitä tulee siihen että sitä pidetään väkisin kiinni ja sille tehdään epämiellyttäviä toimenpiteitä. Käskyllä saan sen kyllä maahan, mutta kun tarvisin kahta kättä, toista pitämään korvalehteä ylhäällä ja toista hoitamaan ihoa, se meinaa että kävin jo maassa -moro!

Humppa on sen verran myötäelänyt tässäkin asiassa, että siltä "sheivattiin" myös sääret, kun meinasi olla hotspotin alkuja silläkin. Hetkittäin mietin, olisko tässä kuitenkin ollut jotain altistavia tekijöitä, muutakin kuin märkä kesä ja rotu, jolle nuo on ikävä kyllä kuulemma melko yleisesti esiintyviä.
Sain tänään vinkin valmisteesta, joka tehoaa erittäin hyvin kuulemma juurikin spottiin ja on ilmeisen hyvä muutenkin haavoille. Lähikuntien eläintarvikeliikkeissä ei sitä ollut, tilasin nettikaupasta, jonka toimitukset on nopeita. Tavara on varmaan hyvää, jos 30ml maksaa melkein 40€ :D
Haetaan sitten ab-kuuria, jos ei näillä pärjäillä.
Lennyltä toisena tulehtunut etujalka on jo hyvä, korvan aluskin pääosin, mutta sitkeesti sinne tulee uusia pieniä alkuja.

                      

Koirat sai IKEAsta tuliaisena uuden jalkapallon, vain 6€ /potku, kaksi se nimittäin kesti.

Tää sai seuraajakseen sittemmin myös hienon, punaisen frisbeen, joka sekin oli ihanan halpa, 2€ /heitto :D Onneks Lennartia voi aina leikittää myös kuormaliinalla, se kestää joitain tonneja.
Toi poikahan oli vaan vuoden vanha, kun se jo veti pihassa Kallea perässään, voimaa ku pahasessa härkäsonnissa, onneks se ei ole pahanen.
Helmi on kuvattu Huittisissa, kun se pääsi meidän kanssa ilta-ajelulle ja jätskille, sen maku oli mansikka ja Helmi oli ajelusta yhtä innoissaan, kun aina. Joka päivästä kiitollinen, ikää ikinuorella nyt 11v 10kk. Hyviä aikoja on vielä ainakin ollut saamanteilla enemmän, kun huonoja.
Luopuminen on kuitenkin koko ajan takaraivossa. Helmiä onkin hemmoteltu ihan erityisen paljon viimeisen... No, useamman kuukauden. Kalle syöttää sitä pöydästä omalla haarukalla ja se saa nukkua meidän makkarissa.

Mutta sieltä IKEAsta lähti kyytiin muutakin kuin jalispallo, meillä on uudet sohvat -jipijipijipi!

Oikeastaan sohva, ja erillinen divaani, jossa nyt istun tätä kirjoittamassa.
Nyt voin vaihtaa olkkarissa järjestystä ja kun iso, tumman harmaa kulmasohva vaihtui näihin vaalean harmaisiin ja kevyempiin, on paljon valoisampaakin. Pestävät päälliset noissa tietysti on.

                                

Suomen Helsingissä järjestettiin tänä vuonna WUSB.

Lainaus rotuyhdistyksen sivuilta:

Kerran vuodessa jokin WUSBin, eli Welt-Union der St. Bernhard-Clubsin, jäsenmaista järjestää WUSB-näyttelyn. WUSB-näyttely on arvostettu kansainvälinen bernhardinkoiranäyttely, jonne tulee osanottajia ympäri maailman. Näyttelyä edeltävänä iltana on ollut tapana pitää kaikille osallistujille avoin juhlaillallinen (jonne ilmoittaudutaan etukäteen). WUSB-näyttelyt ovatkin oivallinen tilaisuus tavata muiden maiden bernhardinkoiraharrastajia.

Näyttely ei siis ole FCI:n alainen, eikä tulokset tule koiranettiin, sertejä ei myöskään jaeta, mutta osallistujat saavat diplomit ja tietysti kirjallisen laatuarvostelun huipputuomareilta. Tuomareita oli luokassa kaksi ja arvostelu kesti tosi pitkään, arvioisin, että ainakin kolme tai neljä kertaa kauemmin, kuin tavanomaisesti.

Vasemmalla Humppa, oikealla sisko Alma.

Meiltä näyttelyyn lähti Humppa, Lenny kun on kastroitu.
Mekin menimme enimmäkseen tapamaan Humpan kaukana asuvaa kasvattajaa ja muita tuttuja, joita nähdään ihan liian harvoin.

Vasemmalta alkaen Oona (sisko), Pika (emä), Alma (sisko) ja tosi ryhdikäs Humppa :D

Me oltiin treenattu nolon vähän, mutta onneks on koira, joka osaa silti aika kivasti <3 Humppa liikkui ravilla ja seistä tönötti koko arvostelunsa ajan, jouduin korjaamaan vain pariin kertaan sen asentoa.

Päivä oli kuuma onneks yksilöarvostelu sentään tapahtui tilavassa teltassa, oli silti aika paljon vaadittu koiralta monen minuutin seisottelu.
Tällä kertaa näyttelyssä piti olla erityshuomio luonteissa, mutta en tiedä miten se näkyi, luokissaan palkittiin koiria, jotka rähisi kehässä toisille, eikä tuomarit arvostellessaan koskeneet koiriin ollenkaan. Esittäjä näytti hampaat ja tuomarit kävivät lähimmilläänkin sellaisen etäisyyden päässä koirasta, että luonnetta on ainakaan luoksepäästävyyden osalta mahdotonta arvioida, siinä kun on monella sanomista..
Arvostelu oli saksaksi ja sen lyhyys vähän yllätti harmittavasti:

3½v vanha "oikein rakennettu" narttu, jolla oikeat mittasuhteet. Erittäin hyvä pään tyyppi. Pyöreä kallo. Kirkkaat, pyöreät silmät. Oikea, vahva purenta. Kaula-niskalinja oikea. Lantio hieman viisto. Liikkeessä löysä olkapää. Hyvä luonne. EH.

Kotimatka ei alkanut lupaavasti, auto jäi Espoossa reeraamon pihaan ja me jatkettiin matkaa vakuutusyhtiön tarjoamalla vuokra-autolla, takatiloiltaan tosi pienellä farmari Rellulla, jossa ei tietenkään olis saanut koiraa kuljettaa, vaan minkäs teet.
Oman auton vika oli laatua, saadaan syyttää itseämme, laturin remmi kannattaa vaihtaa ennen kun se muistuttaa olemassa olostaan hajoamalla.

Jäävedellä aakkosbaarin pihalla, taustalla viinin punainen lainapeli. 

 Postauksessa voi olla erikoisen oloisia kuvia, osa on otettu nimittäin puhelimella. Lumia putosi viimeisen kerran Juhannuksena ja repäisin hankkimalla tilalle LG:n, jolla on ihan kiva ikuistaa arjen tilanteita, niin kun vaikka kanoja iltaherkun äärellä.