Emäsika

Toivottavasti tämän lukee joskus joku, joka haaveilee oman minipossun hankinnasta, nimittäin nyt on luvassa sydän (ja melkein myös pohje) vereslihalla vuodatusta siitä millaista elämä possujen kanssa voi myös olla.
Minut on haastettu.

Ronja täyttää loppu kuusta 3v ja on alkanut osoittamaan aikeita ottaa emännän paikka haltuun.
Se on ollut toisinaan äksy jo jonkun aikaa, viime talvena muistan ensimmäisiä kertoja kun se puri, yhdistin sen kiimaan ja turhautumiseen siihen liittyen. Keväällä se alkoi käyttäytymään selvästi agressiivisesti kun kävin niiden ulkotarhassa Ronjan ja Turon mökin lähellä, sittemmin käytös on ulottunut myös tarhan ulkopuolelle ja alkaa olla ihan sama mikä vaihe kiimankierrosta on meneillään, se saattaa hyökätä.
Tähän asti minä olen ainoa joka on ottanut osumaa, mutta Ronja ei epäile käydä aukomassa päätään myös meillä käyville vieraille, Kallea se lähinnä kosiskelee ja liehittelee.

Olis ihana kirjoittaa ja kertoa aina vaan hyvistä asioista ja siitä kuinka paljon kotieläimet antaa, mutta toisinaan ne enemmänkin ottaa ja myös se pitää kestää, jos kyse on vain vaiheesta elämässä ja se voidaan korjata.
Vaikeaa onkin sitten arvioida sitä onko kyseessä vain vaihe vai piirre jonka kanssa on liian hankalaa ja epämiellyttävää elää, sekä eläimen itsensä että kaikkien sivullisten.
Aina toisinaan näkee myynti-ilmoituksia minipossuista, joissain jopa rehellisesti kerrotaan ettei sika tule toimeen ihmisten kanssa. Kotieläintiloilla saattaa myös olla possujen aitauksella kyltti jossa varoitetaan purevasta asukkaasta. Ehkei kaikista sioista edes ole lemmikiksi.
Olen myös keskustellut muutaman Ronjan sukulaisen omistavan kanssa ja kyseisen suvun kohdalla hankala luonne ei ilmeisesti ole ihan harvinaisuus.
Haasteet on hyvästä ja hiukan hankalakin saa olla, mutta ei minulla ole aikomustakaan antaa sian määrätä missä saan omalla tontillani olla. En ole muuttamassa, eikä ole kyllä Ronjakaan, joten ei auta kun vastata haasteeseen ja katsotaan kuinka käy.

Tähän asti olen ollut provosoitumatta vielä siinä vaiheessa kun sika pistää korvat luimuun, kalisuttaa hampaitaan ja murisee, valehyökkäykseen tai puremiseen olen reagoinut välittömällä palautteella ja ajamalla sen pois. Onneksi meillä on fb:ssä ihana ryhmänen, jossa on koossa paljon possuihmisiä ja siellä olen saanut vertaistukea ja näkökulmia asiaan.


Panoksia on nyt asetettu korkeammalle, koska ilmeisesti mun linja on ollut tähän asti liian pehmeä.

En tule hyväksymään siltä minkäänlaista uhoamista, on kai aika selvää että olen katsellut liian pitkälle, koska usein tilanne on kuitenkin päättynyt siihen että otan osumaa, vaikka olen vain kuvitellut antavani sille tilaisuuden vielä perääntyä ja valita paremmin.
En tietenkään ehdoin tahdoin aseta sitä uhkaavaan tilanteeseen, jolloin eläin saakin puolustautua, mutta sen ollessa reilun kokoisessa elintilassa ja hyvin hoidettu, ei vaan voi hyväksyä kuvatunlaista perseilyä.
Sika ei ole käytökseltäänkään verrattavissa muihin lajeihin ja on suuri virhe olettaa sen olevan esim. kuten koira. Vaikka meilläkin on monenlaisia eläimiä ollut, ei mikään niistä ole koskaan aiemmin yrittänyt näin sitkeästi saavuttaa ylempää asemaa. Ronja on myös hyvin reviiritietoinen, se oli havaittavissa jo varhain, eikä se ole koskaan ollut helpoin luonne.
Ei unohdeta myöskään sitä tosiasiaa että sika on tuotantoeläimistä älykkäin, noin viisi vuotiaan lapset tasolla, niiltä puuttuu miellyttämisenhalu ja elämä perustuu oman edun tavoitteluun. Minipossu ei poikkea tästä.
Ne on siis ihan kamalan ihania :D

Olen huomannut että moni tykästyy lajiin kuvien ja videoiden perusteella, kuin myös sen että suurinosa tästä materiaalista on pienistä porsaista eikä suinkaan täysikasvuisista possuista.
Meillekkin moni on tullut innokkaana tutustumaan possuihin, mutta ehkä joutunut pettymään siihen, kuinka vähän oman perheen ulkopuolinen ihminen saa niihin kontaktia. Se että pääsee osaksi niiden sielunelämää vaatii aikaa ja molemmin puolista luottamusta, mikä ei synny hetkessä eikä siihen ole oikotietä.
Sika on kesy siinä määrin, kuin vaikka peura, ei kuten koira, se on lajina vielä aika heikosti domestikoitunut.
Kun minipossu näkee ihmisen, se yhdistää sen ruokaan eli omaan hyötyyn, jos sinulla ei vieraana ihmisenä ole tarjota sille ruokaa, olet joko yhdentekevä tai uhka, riippuen ihmisen käytöksestä.
Onneksi kyseessä on kuitenkin myös utelias ja ahne eläin, joka tavallisesti osaa arvostaa tarjolla olevia hyödykkeitä ja etuuksia, jotka kotieläimelle tulee siis ihmisen kautta.

Jos olet lukenut tähän asti ja vielä haluaisit possun hankkia, mieti kastroitua karjua, ne on tavallisesti varsin lepposia tyyppejä, nimittäin narttumainen luonne, lisääntymisvietti ja sika samassa paketissa on kohtuullisen haastava yhdistelmä :)
Mulla on vaan ihan kamala ikävä sitä. Tekee mieli lätkytellä sen mahaa ja kylkiä, suukotella suoraan kärsään, ihan niin kun ennen. Ehkä vielä joskus me ollaan taas sovussa.
Tulen pitämään blogia ajantasalla tästä aiheesta.

Palasokeri

Me ollaan heitetty verkot vesille ja alettu etsimään meille uutta koiraa.

Jos kaikki menee hyvin, saatetaan saada pikkuinen palasokeri syksyllä kotiin. Olen kirjoitellut muutaman kasvattajan kanssa ja sen seurauksena on löytynyt kiinnostava yhdistelmä, jonka kasvattajaan ja koiriin tutustumme tarkemmin. Alkuun pääseminen tuntui hankalalta, kun rotu on uusi ja ihan erilainen mitä olemme aiemmin omistaneet. Tuntuu kuitenkin äärimmäisen oikealta tällä hetkellä, me olisimme hyvä koti Jackrusselinterrierille, se pärjäisi isojen laumassa, olisi kaipaamani kainaloinen, työpari possulaan ja kaveri harrastuksiin.
Meillähän on töissä jo russeliserkukset ja en voi väittää etteikö Heikki ja Maikki olisi vaikuttaneet myötämielisesti tähän päätökseen, joka on kyllä itänyt mielessä useamman vuoden.
Pitkästä aikaa tuntuu että jossain rodussa kaikki kolahtaa ja on sitä mitä koiralta toivoisin.
Bernhardinkoiraa tämä ei tietenkään huononna yhtään ja vaikea kuvitella että mikään olisi koskaan enemmän oma rotu, mutta täysin toisenlaiseen tarpeeseen palasokeri tulisi kuin tilauksesta.

Ollaan molemmat vietetty talvilomaa, mitä parhaaseen vuodenaikaan.

Pihaan kipattu kärrykuormallinen multaa ja elvytetty possulaa, myös possutarha rakennetaan varmaan tänä kesänä uusiksi, vaihdetaan verkot lautaan puhtaasti ulkonäkösyistä.

 

Kotiin on ruvennut hiipimään kaikkea pientä vaaleanpunaista, mutta onhan koirien ruokien pakkaaminen nyt aika paljon kivempaa tuollaisen söpöstelyvaakan avulla :)

Pakko ollut alkaa punnitsemaan poikien ruokia, kastrointien jälkeen ne on alkaneet uhkaavasti hippoutumaan vaikka liikutaan ihan entiseen malliin, ei vaan lihakset enää erotu ja tilalle tulee helpommin höttöä.
Kummallakaan ei ole vielä mitään hätää, mutta siihen pyritään ettei tilanne siihen myöskään pääsisi, Äijä on muutenkin kankeampi kuin ennen. Korvat on pysyneet ok kunnossa, mutta ne vaatii päivittäin puhdistusta.

 

Olin varma että Lennyn jälkeen meille ei enää ikinä tule pentukuumetta.
Olen aina vannonut, ettei meille tule koskaan pientä koiraa.
Ja nyt ei pysty paljon muuta ajattelemaan..


KUKAN LUOKSETULO

Arki

Oletteko muut törmänneet Facebookissa kiertäviin arkihaasteisiin, todennäköisesti ja minunkin kohdalleni se osui.
Pahoitteluni jos olet jo FB-ystäväni, tämä tulee sitten toistona.
Harvoin tänne tulee ihan omasta arjesta kirjoitettua, kuitenkin sain huomata että toisten elämästä on aika kiinnostavaa lukea, ihan just siitä arjesta, joka kyllä itselläni pyörii kutakuinkin juuri tämän bloginkin aiheiden ympärillä.

Sain haasteen kertoa arjestani viiden päivän ajan kuvin ja sanoin.
Päivä 1.

Vapaapäivä 3/6.
Heräiltiin yhdeksän aikaan normi aamuhommiin, eli ensin eläimet ja sitten itselle jotain suuhun.
Possut sai aamupuuron lisäksi varmuuden vuoksi annettavat ulko- ja sisäloishäädöt.
Puhuin puhelimessa ja tein samalla kotihommia (paha tapa, ja joskus kun en ole kunnolla keskittynyt mitä kädet tekee, on voinut mennä uuni päälle tai unohtua orkideat uimaan).
Eli normi kotihommia ja ulkoilua, ruoka taiottiin melkein tyhjästä jääkaapista, grilliin meni possunfile ja parilalle kasviksia.
Ruuan jälkeen huilattiin ja yritettiin saada yötyöläinen nukkumaan, siinä onnistumatta.
Valkosipulisämpylätaikina kohosi lepäilyn ajan ja tulipahan todettua ettei niissä uuninvastuksissa mitään vikaa ollutkaan, sämpät menee pakkaseen. Toinen puolisko on nyt lähetetty töihin ja loppu illan meinasin kattella telkkarista hömppää, imuroida ja touhuilla vähän vielä koirien ja possujen kanssa.

Päivä 2.

Vapaapäivä 4/6.
Aamulla Äpyn kanssa laatuaikaa, hoitotoimenpiteet ja helppo lihapullajälki.
Tänään poistuttiin kotoota, käytiin Eurassa hoitamassa asioita. Kun matkat mennään "maisemammin",
saa sellaiseenkin kulumaan puolet päivästä.
Iltapäivästä metsälenkkiä Lennyn ja Humpan kanssa, +6/aurinkoista, ei voi valittaa.
Lenkin jälkeen possut valloilleen pihaan ja puolet niistä todettu olevan kiimassa.
Illalla paistelin munkkeja Vappua varten.
Ja tänään mä hoidan sen imuroinnin, koska eilen jäikin väliin paremman tarjouksen yllättäessä :)




Päivä 3.

Tokavika vapaa ja äläpoistukotoa -päivä, joka on koostunut lähinnä pihalla hääräilystä ja koirien ja possujen kanssa ulkoilusta. 
Ajatuksena oli vähän haravoida kanitarhaa, mutta päädyttiin myös lapioimaan, ensimmäistä kertaa neljään vuoteen pupujen tunneli ulottui tarhasta ulos asti, kiltit murut on kuitenkin pysyneet kotona.
Ei auta kun alkaa tarkistamaan tarhan ympäristö päivittäin, jos ja kun ne aloittaa uuden projektin.
Kannettiin riippukeinu paikoilleen, peiton alla siinä ehkä tarkenis jo päikkäröidä. Viime vuotiset keinuvuorot säilytettiin, mun vuoro on klo 00-06 ja sillon kun tulee jääkiekkoa telkkarista 
Lounaaksi kanasalaattia ja päivälliseksi paistettiin nieriäfileitä.
Aivan kelvollinen keskiviikko.

Päivä 4.

Tänään on perinteisesti tehty kaikkea sellaista, mitä vapailla pitikin ja aina ne jää siihen viimeiseen. Pyykkiä pari koneellista, siivousta, kaupassa käyntiä ja leikattu 74 kynttä. Verohallinto toi iloista postia ja ensimmäistä kertaa ikinä ilmoitettiin kilometrit saman tien, eikä viime hetkellä.
Leivottu porkkanasämpylöitä pakkaseen (me ei edes syödä leipää!) ja
New York Cheesecake, joka lähtee huomenna mukaan töihin.
Tänään pitäis päästä ajoissa nukkumaan, niin varmaan :)

Päivä 5.

Tänään on oltu työmaalla siinä määrin, ettei paljoa irtoa kerrottavaa.
Aika yksin sai aamulla ajella ja ysäritekno raikasi (kiitos Kalle muistitikusta).
Kakkua maistettu, Beethoovenin parissa herkistytty (miten se voi olla vaan K-7!!) ja sukkaa hiukan edistetty.
Kevyt iltalämpö hankittu haravoidessa ja Humpan kanssa harkkailtu.
Jännittävää katsoa kuinka kauan iltakahvin vaikutus kestää. Kohta saunaan.

Aika kiittää!

I was born this way

You made me this way

My choice was not to disgust people

My choice was to meet people and give them love

I am asocial being

I am mans best friend

You made me this way

And now you don`t want me near you, because I´m dirty

It is unfair

I just want to love and to be loved

I don`t enjoy my overdone lines

I don`t need my overgrown skin and my loose eyelids

I have my right to enjoy life as healthy and as long as possible

PLEASE, DON`T RUIN THE SAINT BERNARD BREED.

THIS BREED IS DEVELOPED TO SERVE PEOPLE AND WORK IN UNDEMANDING CIRCUMSTANCE.

-Anu Kreivilä

Pikkuinen blogini on ollut olemassa vuoden.
En olisi uskonut, kuinka paljon huomiota ja kontakteja tämän kautta tulee.
Meistä on tehty juttua lehteen ja olen päässyt esittelemään minipossuja tapahtumiin ja ryhmille, toivottavasti blogi on joskus myös viihdyttänyt ja herättänyt ajatuksia.
Halusin koostaa videolle täältä poimittuja valokuvia vuoden ajalta.

-VIDEO-

Jatkossa haastan itseni valokuvaamaan enemmän ja olemaan kirjoituksissani avoimempi.
Teiltä muilta toivoisin linkkejä omiin blogeihinne, tulisin mielelläni vastavierailulle ja etsin uutta luettavaa.
Kommentit ja yhteydenotot on tietysti myös tervetulleita.
Lämmin kiitos kaikille lukijoille <3

Kuvia

Hammasvertailua

Humppa 2v

Helmi 10½v

Äijä 6½v

Humppa

Äpy vaanii

Perinteisesti pinteessä

Humppa 2v, Lenny 3v, Helmi 10½v

Ai lenkille? Ai metsään? Mitä eväitä?

Äijä voi taas paremmin <3

Kuulumisia -kuuluuko?

Äijä ei kuule enää juuri mitään/mitään.
Laitoin eilen iltaruokia terassin pöydällä niille, kolistelin tarkoituksella metallikuppeja toisiaan vasten, tämä on aina ollut varma keino saada sen huomio. Äpy söi vanhaa luuta n. 5m päässä minusta, eikä havahtunut kuppien ääneen ollenkaan, tavalliseen huuteluun se ei ole reagoinut vähään aikaan, mutta sen omanlaisen luonteensa tuntien se ei vielä herättänyt miettimään että kuulossa oikeasti olisi jotain vikaa.

Vasen korva on täydellisen siisti, ensimmäistä kertaa tänä vuonna se ei eritä melkein mitään, oikea märkii edelleen, musta erite on muuttunut kirkkaamaksi. Viimeisin antibiottikuuri kesti vähän reilut 2 viikkoa, kun pyysin jatkoa sille. Puhdistusaine ollaan vaihdettu kuivattavaan ja lisätty ruokavalioon Molkosania ja vitamiineja.

Aika usein tulee nykyään mietittyä Äijän elämänarvoa sen itsensä kannalta. Ainoa lohtu on, ettei se oikein tiedä paremmasta. Silmät sillä on vaatineet aina huoltoa, koska yläripset hankaa silmiä ja luomet roikkuu, silmät kuivuu, mutta nämä korvavaivat on varmaan vaikuttaneet sen oloon paljonkin.
Lennyn ja Humpan rinnalla vaivat ehkä vielä korostuvat, 6½v koirassa voisi olla elämäniloa enemmänkin ja valveillaolon ei pitäisi olla pieni ihme. Sen katseleminen tekee mut surulliseksi.

Meidän pihalla ei siis enää huudeta Äijää, jos siihen haluaa kontaktin, se tapahtuu koskettamalla koiraa ja ohjaamalla käsimerkillä, onneksi se on tullut mulla aina luonnostaan ja kaikki meidän koirat osaa yleisimmin käytetyt käskyt myös merkein, yleensä ne on paikasta toiseen siirtymiseen liittyviä. Tutut asiat se tietää, kuten sen että ennen ruokaa istutaan ja otetaan kontakti. Lenkillä pysyttelee lähellä, eli saa olla irti kuten ennenkin.
Onneks tontti on aidattu, saa turvallisesti haahuilla omaan tahtiin, omia pikku polkuja ja välillä käydä syömässä joku luujemma. Sitä Äijän elämä on, ja joka päivä toistuvia, sen syvästi inhoamia puhdistus- ja syynäysrutiineja.
Voi kun tietäis muuttuuko sen elämä vielä joskus paremmaksi vai tuleeko tää olemaan tätä vielä kauan.

Kuvat eiliseltä, haravoin ja siivoilin pihaa, koirat oli mukana, kukin omalla tavallaan <3

                                 

22.3

Viime postauksessa kerroin meneväni jälleen koira-aiheiselle luennolle, aiheena oli koiran stressi ja aivan kiva luento, mutta ei mulla ole siitä mitään kirjoitettavaa.
Aihe ei ehkä kosketa omiani, ne nukkuu tälläkin hetkellä, 3/4 selällään ja yksi kyljellään, koska sen huulet peittäis sieraimet, jos se olis enää yhtään rennompi ja olis selällään. Koontina vois todeta, että aiheuttajat ja hoito on melko samanlaiset kun ihmiselläkin. Ihan kiva oli kuitenkin käydä.

Lenny ja Humppa hyvin hilpeinä, käytiin laavulla grillaamassa makkaraa ja vaahtokarkkeja. Ei huono, seurakin oli hyvää: Johanna ja huskyt x2 sekä mäykkylapsi, Minna ja ihanin tietämäni whippet.
Meillä kotona Lenny pääsi järkyttämään pientä pitkulaista, mutta eihän se järkyttynytkään, miten reipas!
Kuvassa koirat on käsketty paikoilleen, mutta kyllä ne yritti yhdessä myös leikkiä.

Äijän korvat on kipeät, rähmii sen silmätkin jatkuvasti.

Jos viime vuosi meni vähäisillä eläinlääkäriasioinneilla, niin tänä vuonna ollaan otettu takaisin siinä.

Viime kerralla lääkärissä Äpyn kanssa oli Kalle, koska olin itse tienaamassa.
Olin vakuuttanut että Äpy on helppo potilas, lähes huomaamaton ja hyvin kiltti.
Tällä kertaa se päätti toisin. Odotusaulassa kaikki oli ihan hienosti, koira totesi että siellä voi nukkua, mutta kun kutsu kävi toimenpide huoneeseen, Äpy löi liinat kiinni. Sitä maaniteltin, houkuteltiin ja juoksutettiin ulkoota sisälle, toivoen että jollain vauhdilla päädyttäisiin määränpäähän asti. Lopulta se päätti että parempi suunta on päinvastainen ja pääsi livahtamaan ulos. Se rauhoitettiin kadulla ja kannettiin paareilla sisälle.

Korvia on siis huuhdeltu ja imetty. Bakteerin aiheuttama tulehdus molemmissa korvissa.

Äijä on ollut tämän kokoonpanon ajan ainoa koira, jonka korvia edes tarvitsee puhdistaa, viikottain, silmiä useammin :(
Nyt se syö toista viikkoa antibiottia, mitään Canofiteä tai EasOtickia en enää sen korviin laita, koska ne on vain pahentaneet tilannetta. Meidän seuraava toivo on kuivattava tippa.
Korvat siis märkii.

Toivotaan että kierre saatais katkaistua ja koiraa ei tarvis ihan joka kerta rauhoittaa hoitoa varten.
Ei Äpy tahallaan, eikä varsinkaan pahalla, mutta ne korvat on olleet tosi kipeät ja se on umpitympääntynyt niiden hoitoon.
Hilpaisee herkästi pakoon, kun näkee mun käyvän kaapilla jossa hoitotarvikkeet on, ja jos ennen oli mukava asia kun istuin lattialle sen ulottuville, ei ole enää.
Voin kertoa, ei ole mukavaa, mutta me taistellaan...
Äijän isällä on kuulemma ollut samaa ongelmaa, joku alttius ehkä siis on ja varmaan tuo naamavärkin koko ei auta asiaa, jos korvalehti on miehen kämmenen kokoinen, se ei varmasti päästä hirveen hyvin ilmaa kiertämään. Myös korvakäytävän pienuus on tullut huomattua, vertasin Lennyn korvaan ja mun käsi holahti melkein aivoihin asti sisälle sen korvakäytävään, kun Äijälle ne on selvästi ahtaammat, ehkä jo vähän arpeutuneetkin.

Olen pari viikkoa lomalla ja huomenna lähdössä pk-seudulle sukulointikierrokselle.
Lennyn kanssa tehtiin karjalanpiirakoita viemisiksi, se auttaa aina kun on joku keittiöhomma.
Hyviä tuli, eikä ollenkaan niin vaikeita kun olen luullut, teinkin kaks erää, vasta toisesta huomasin ottaa kuvia.
Ohje oli niin helppo, että jäi jo muistiin ja varmasti teen näitä toistekkin.

Tänään lyötiin viimeinen sinkilä, nyt on koko tontti aidattu. Varsinainen piha-alue siis lauta-aidalla, mutta tuo metsäosuus verkotettiin. Paikkapaikoin oli aika haasteellista maaston epätasaisuudesta johtuen, mutta nyt on hyvä fiilis.