Lajiesittely: Minipossut

MINIPOSSU

Minisikoja on jalostettu maailmalla sekä eläintarhojen käyttöön, että koeläimiksi lääketieteellisiin tutkimuksiin, sialla on hyvin samankaltaiset elintoiminnot kuin ihmisellä.
Pian minisikoja alettiin pitämään myös kotieläiminä ja systemaattisesti jalostamaan pienempään kokoon, merkittävin jalostustyö on tehty Ruotsissa.
Vietnaminroikkovatsasika tunnettiin pitkään minipossuna, nykyään markkinatarkoituksiin on keksitty nimike mikropossu, jota ei oikeastaan ole olemassa, se vain erottaa nykyiset, pienemmän minisiat näistä todellisuudessa melko suurista Vietnaminroikkovatsasioista.

POSSU LEMMIKIKSI

Minisikaa ei voi verrata mihinkään muuhun lemmikkiin, se poikkeaa niin käyttäytymiseltään kuin elintavoiltaankin kaikista tutuista lemmikeistä. Minisika on erittäin sosiaalinen eläin, se röhkii ja seurustelee isäntäväkensä kanssa, mutta vaatii myös omaa aikaa ja rakastaa rauhaa. Possun elämän tärkeimmät asiat ovat syöminen ja nukkuminen, ja niitä ei ohita mikään muu asia maailmassa.

Minipossu on pikku porsaana arka ja sen sosialistimiseksi on oltava valmis uhraamaan aikaa. Possusta saa mukavan lemmikin, jos omistaja ymmärtää sian tarpeet ja sen luonteen, sekä tarjoaa sille lajinomaisen elinympäristön.

Sika on laumaeläin ja paras ystävä sille on omat lajitoverit, se kiintyy myös omaan ihmiseensä ja yleensä suvaitsee hyvin myös ystävälliset vieraat.
Monet possut kaveeraavat myös mm. koirien kanssa, mutta tämä yhtälö vaatii koiralta tietyn tyyppisiä piirteitä, joillekkin koirille sika voi olla saalis.

Sika sopii lemmikiksi ihmiselle, joka haluaa omistaa nimenomaan sian ja vastata sen tarpeisiin. Elinolosuhteet vaativat omistajalta maatilaa ja loputon huumorintaju auttaa sian kanssa elämisessä. Sika voi allergisoida siinä missä muutkin eläinlajit.

Sialla on oltava selkeät säännöt ja johdonmukainen omistaja.

HOITO

Perushoitoon kuuluu sorkkien hoito ja lyhennys tarvittaessa, korvien ja silmien puhdistus sekä mahdollinen ihon rasvaus, karjun torahampaat saattavat myös vaatia lyhennystä. Siat ovat kaikkiruokaisia ja sekasyöjiä, kuitenkin painottuen kasviksiin, vihanneksiin ja viljoihin. Kiellettyjen listalla on suolaiset ja mausteiset ruuat, liika rasvakaan ei ole hyväksi. Minipossua voi ruokkia sekä niille tarkoitetulla rehulla, että kotiruualla.
Minipossu rokotetaan vähintään kerran vuodessa sikaruusua vastaan.
Ne ovat yleensä varsin terveitä ja elävät n. 10-15v.

Jo yhden minipossun omistajan on rekisteröidyttävä sikatilalliseksi.

Elintarviketurvallisuusvirasto tiedottaa epidemioista ja eläinten pidosta tulee tehdä selvitys kunnan maaseutuviranomaiselle. Minisikaa ei saa lain mukaan pitää lemmikkinä tilalla, jossa on myös tuotantosikoja.

Vastoin yleistä luuloa, sika on hyvin siisti eläin, se tekee tarpeensa aina samaan nurkkaan ja pitää itsensä puhtaana. Sika saattaa oppia myös sisäsiistiksi. Syödessään sika voi sotkea, varsinkin lajitoverien seurassa elävälle sialle jokainen ruokintakerta on olevinaan elinkamppailu. Omasta mielestään sika ei koskaan saa riittävästi ruokaa ja omistajan on osattava kontrolloida tätä.

Elinympäristöksi minipossulle sopii hyvin virikkeellinen ja riittävän suuri tarha, aidattu piha ja asianmukainen säänsuoja näissä, talveksi possu siirtyy mielellään esim. talliin ja ulkoilee lyhyitä aikoja sään salliessa.
Tallissakaan possu ei viihdy yksin, mutta sopii kaveriksi monelle muullekin lajille. Tarha tulisi sijoittaa niin, että possu pääsee seuraamaan elämää ja ystäviensä puuhia pihalla. Minipossua pystyy ulkoiluttamaan valjaissa tai vapaana, jos se on siihen totutettu, mukana kannattaa pitää ruokaa varmuuden vuoksi.
Miellyttämisenhalu possulta puuttuu, mutta se on äärimmäisen fiksu eläin ja helposti motivoitavissa ruualla.
Sian elekieltä on helppo ymmärtää, iloisena se heiluttaa häntäänsä ja vihaisena murisee, saattaa myös kuopia maata ja tehdä valehyökkäyksiä puolustaessaan itseään. Possu nostaa myös karvat pystyyn vaikuttaakseen suuremmalta, jos kokee olonsa uhatuksi.

Rypeminen on sioille myös yksi lajityypillisen käyttäytymisen piirre, tämä tarkoittaa mudassa tai vedessä kierimistä, syy on yleensä tarve viilentää itseään. Kaivaminen on sioille toinen ominainen tapa, kärsä on on sialle työkalu ja tuntoelin, jossa on uskomaton voima.

INFO

- possut tulevat sukukypsiksi jo 3 kk ikäisinä.
- naaraspossulla on kiima kolmen viikon välein ja se kestää 1-2 viikkoa, kiimainen possu röhkii paljon ja tökkii toisen possun puuttuessa ihmisiä kärsällään + yrittää ehkä astua.
- parhaiten lemmikiksi sopii kastroitu karju, kastrointi hoidetaan porsaan ollessa vielä kasvattajalla ja se rauhoitetaan toimenpiteen ajaksi.

-luovutusikä aikaisintaan 7 viikkoa.
- minipossun voi astuttaa aikaisintaan puolivuotiaana, usein ne kuitenkin porsivat noin 1- vuotiaana ensimmäisen kerran. Ole valmis pitämään kaikki porsaat itselläsi, mikäli hyviä koteja ei löydykkään.
- tiineys kestää 106-114 vrk ja porsaita syntyy yleensä 4-7 kpl - joskus jopa 15.
- porsas painaa syntyessään yleensä 250-450 gr.
- tutustu rauhassa kasvattajaan ja hänen sikoihinsa, ole valmis odottamaan omaa porsastasi rauhassa ja käytä odotusaika lajiin tutustumiseen sekä porsaan tulon valmisteluun.