22.5

Ollaan aika onnekkaita, tuollainen paikka löytyy meidän lähimetsästä. Pikkuinen järvi, jossa ei juuri koskaan käy ihmisiä, eikä paljon muitakaan, sopii siis koirien uittamiseen oikein hyvin.

Tai no niin, nuo omat oikeastaan vaan kahlaa, mutta nauttivat vedestä kuitenkin ja olen toiveikas, menihän Helmilläkin vissiin seitsemän kesää vakuuttua siitä että pinnalla voi tosiaan pysyä, siihen asti se harrasti vedestä "noutoa" niin, että kauhoi vettä kunnes sinne heitetty lelu tai keppi oli kurottamisetäisyydellä.

Käytiin tuolla eilen ensimmäistä kertaa tälle vuodelle, tässä ihan vieressä on peltotien varrella pieni puiden ympäröimä uimakuoppa ja siinä nuo useimmiten kesäpäivinä viilentyy, mutta nyt ollaan vältelty peltoreittejä ettei naapureiden kylvöt mene pilalle, koska joka kertahan siellä pehmeessä pellossa pitää kuitenkin käydä revittelemässä ja ennen kun ehdin puuttua, pinkominen on jo täydessä käynnissä.

Saatiin seuraksi Johanna, Pihla husky ja Riiva mäykky. Vain Lenny on aiemmin nähnyt Riivan ja nyt oli Humpan vuoro löytää rakkaus pitkulan muodossa, onhan se ihana ipana.
Humppa meni Riivan perässä aina kun malttoi kuivalla maalla olla, Riiva nimittäin juoksi aika alussa heti vahingossa järveen ihan kunnolla ja tajuttuaan että siellä kastuu, se välttelikin sitä sitten loppu ajan.
Miksi kaikille pennuille käy noin, mikä saa ne kuvittelemaan että vetten päällä voi kävellä? :D

Uusi kamera ei tunnu vieläkään yhtään omalle, liikaa säätömahdollisuuksia joista en vielä ymmärrä mitään.
Alkoi olla ilta ja mäykyllä joka liikekuvassa korvat silmillä ja Lennyllä lima molemmin puolin leuan alla ja seli seli -vähän suttuisia kuvia seuraavaksi:

Pitäisikö mun kirjoittaa aina kuka kuvassa on?

Koko uitettu ja hiekoitettu seurakunta

Vielä pari kuvaa lähipäiviltä:

Äpy valitsi itse itselleen teuraskuoramasta selkärankaa

Sian päästä jää Humpalta syömättä vain alaleuka ja hampaat

Käytiin lähikuopalta hakemassa kiviä pihalle ja valitsemassa seuraava pihasora. 

Erityisen raskasta sekin oli koirille, vaikka yhtään kiveä ne ei kantanut, mittari näytti +26

ja toki ne piti hulluttaa juoksemaan kuoppalla ylös ja alas, edes ja takas. 

"Vapaa" käsky saa ne joka kerta irtoamaan johonkin suuntaan, vaikka vapaanahan ne on aina, hölmöläiset <3

Pidän kissaihmisiä aika tyylitajuttomina, nimittäin kaupoista ei ole koskaan löytynyt valmiina yhtään hienoa raapimapuuta ja vuosikymmenet ne kissaihmiset on myös tyytyneet älyttömän rumiin kissanvessalaatikoihin.

Onneksi nykyään on Modkat (kuvassa näkyy nurkassa) ja raapimapuu ratkaistiin näin.

Tuntui tyhmältä, toinen puolisko vissiin myös piti minua vähän tyhmänä kun aloin tota puhumaan, mutta kun se toimii ja on meistä lopulta aika hienokin.
Minusta ihan perusteltua panostaa noihin, kun me joudumme talon pohjaratkaisun takia pitämään kissanvessaa näkyvillä, ei se voi silloin olla mikään avolaatikko ja silmät särkyy niistä avaruusaluksen omaisista neonvärihärpäkkeistä. Kissanhiekkana käytetään nykyään talkilta miedosti tuoksuvaa hyvää mikrohiekkaa, Modkatista sitä kulkeutuu todella vähän ulkopuolelle. Suosittelen, jopa meidän isohko kolli sukeltaa sinne ihan sujuvasti, vaikka alkuun se käyttikin sitä omalla tyylillään, kyykkäsi vain kohti kannessa olevaa reikää :D

Ikkunoiden pesukin on aloitettu, monta viikkoa sitä siirsinkin, mutta jos vaihtaa samalla vähän verhoja, se on tuplasti vaivan arvoista.