Päädyimme lopulliseen ratkaisuun Ronjan vaikuttaessa entistä enemmän ahdistuneelta, se alkoi uhkaamaan minun ja vieraampien ihmisten lisäksi myös sille ennen niin rakasta Kallea.
Emme tarkalleen ottaen tiedä mikä tällaisen käytöksen aiheutti, se muuttui pikku hiljaa, kuitenkin koko ajan kiihtyvään tahtiin, eikä mistään mitä yritimme seurannut parannusta.
En usko fyysiseen voittoon ja yritinkin saada otetta tilanteista vastaamalla sille sen omilla esimerkeillä, selkeyden vuoksi suurentelin eleeni ja ääneni. Sain näillä keinoin pidettyä possun turvallisen matkan päässä itsestäni, mutta tämä ei auttanut kuin sen hetken. Vietin tunteja tarhalla ja paloin auringossa, mutta en voinut perääntyä ensin. Kun sille käänsi selkänsä, se kävi päälle.
Nostan kädet pystyyn, olemme toimineet parhaan kykymme mukaan enkä tiedä mitä tekisin toisin.
Kuka voisi uskoa sen suloisen pyöreästä olemuksesta mitään ikävää, tempperamenttinen se on aina ollut, mutta tämä ei ollut enää hallittavissa oleva luonteenpiirre.
Kuten aiemmassa kirjoituksessani jo pohdin, ehkä kaikista sioista ei vain ole elämään ihmisen lemmikkinä.
Omistajan osa on näinä hetkinä raskas, mutta olen kiitollinen yhteisestä ajastamme ja kaikesta mitä Ronja opetti meille sekä kolmelle pienelle porsaalle.
Lepää rauhassa "Onkku", enää ei tarvitse mahtua mihinkään muottiin, miellyttää ketään.
Kaipaan sinua jo ja olen kaivannut jo kauan.
Tavast Ronja 26.5.2011-25.5.2014
En vain vielä pysty meistä
ihan täysin luopumaan
Sinä pysyt mielessäni
vaikka nyt sä lähdet pois
Ehkä joskus kaikki toisin olla vois..
Ehkä ensi elämässä..
Voimia.
VastaaPoistaVoimia. <3
VastaaPoistaVoi hitsi. Teitte varmasti sen mitä pitikin.
VastaaPoista