Koko tunteiden kirjoa käydään taas lävitse, onnea Pulmun odotuksesta varjostaa lähestyvä Äijän hyvästely.
Kipulääke on ollut päivittäin käytössä, korva ei vain pysy kunnossa ja umpeutuu koko ajan lisää, leikkaushoito on ainoa joka sitä voisi auttaa pidemmällä tähtäimellä ja Äijän muun yleiskunnon huomioiden emme lähde sitä sellaisella kiusaamaan.
Alusta asti on ollut selvää, että sen rakenteella ei toiselle kymmenelle ehkä eletä, toisaalta pitkään olemme saaneet pitää luonamme täysin terveen jätin.
86cm korkea ja melkein 100kg painava, liian suuressa nahassa elävä rakkaamme on alkanut oireilemaan olomuotoaan vasta kuudennen ikävuoden jälkeen. Ennen riitti silmien ja korvien puhdistaminen viikottain, eikä eläinlääkärissä ole muista syistä tarvinnut käydäkkään.
En tiedä mitä silloin tapahtui, laumassa ei ole tapahtunut muutoksia, ruoka ja asuinolot on pysyneet samana ja sen elämä on edelleen niin stressitöntä kun suinkin vaan voi. Alamäki on kuitenkin ollut raju.
Paperilla se on meidän tervein koira, ne oppikirjan mukaiset lonkat ja kyynäret ovat varmaan auttaneet sitä tähän asti, ja vaikka kankeuttakin on vähän tullut ja ruokavaliossa ikä on huomioitu jo jonkin aikaa.
Äpyn elämässä on vielä pieniä ilon pilkahduksiakin, ruoka ilahduttaa aina ja lenkillä se touhuilee omaan rauhalliseen tahtiinsa, mutta 90% ajasta nukkuu ja inhoaa joka päiväisiä hoitotoimenpiteitä.
Enään se ei omatoimisesti hae läheisyyttä, etenkin minut se yhdistää korvien puhdistukseen, livahtaa takavasemmalle myös jos otan pumpulit/talouspaperin/minkä tahansa lääkepullon tai -rasian käteeni, tai katson sitä kohti keittiössä (jossa hoitotarvikkeet kaapissa säilytetään), sekin riittää syyksi luimistella että avaan ko. kaapin, vaikka avaan sen monta kertaa päivässä muistakin syistä.
Surkuhupaisaa oli huomata kuinka se yks päivä kavahti kun tartuin tiskiharjaan, naurahtaen totesin sille, että ei huono idea.
Huuhtelen sen korvaa n. joka toinen päivä kuivattavalla tipalla, jonka ikävä sivuvaikutus on se, että pois valuessaan se kuivattaa korvan alus ihoa, jota sitten sitäkin yritetään tietenkin ehkäistä ja hoitaa.
Päivinä jolloin ei huuhdella, vain puhdistetaan ja lääkitään.
Jokainen joskus kipeän lemmikin omistanut tietää miten tuskallista on seurata toivotonta taistelua, kivun hallinnasta puhumattakaan. Kipu ilmenee tassujen nuolemisena, korvan kaivamisena ja pään vinossa kannatteluna.
En myöskään viitsi eritellä tuntemuksia siitä, kun oma rakas koira pakenee ja välttelee, kun ennen se nojasi ja hali.
Tilanne alkaa olla aika lohduton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti