Final countdown

Mainitsinko eilisessä postauksessani jotain tunteiden koko kirjosta...
No, tänään ollaan taas varovasti huipulla keikkuen. Täältä on tultu alas rytinällä ennenkin, mutta uskon ja niin hartaasti toivon, että tällä kertaa hoito toisi toivotun vasteen ja Äijä saataisiin kuntoon.
Kipeän tai alatisairaan koiran kanssa eläminen on raskasta terveinäkin jaksoina, jos vain koko ajan odottaa kuitenkin kohta uusiutuvaa vaivaa.
Oltiin jälleen lääkärissä ja nyt yritetään nujertaa bakteeritulehdus uusilla lääkeyhdisteillä.
Suoraan korvaan 2 x vuorokaudessa keittosuolaliuos-kortisoni-antibiotti yhdistelmä, uusi tippa joka toinen päivä ja kipulääke jota jo kotona olikin.
Äijä oli niin reipas kun se nykyään yleensäkin lääkärissä on. Sen kerran kun se Kallen kanssa oli päättänyt että odotustila on maksimi mihin pystyy taipumaan, se on pitänyt. No, saa ne näytteet ja viljelyt siinäkin otettua, tarpeetonta kiusata koiraa enempää.
Kotimatkalla ostettiin sille mansikkatuutti reippauspalkaksi.

Ilmeisesti kortisoni ainakin vaikuttaa kipulääkkeen ohella hyvin, koska pitkästä aikaa tänään olen saanut ilahtua hännän heilutuksesta ja Äpy on halunnut halia, mitä ei enää usein tapahdu <3

Sain myös huomata, että Äpyllä on ystäviä aika paljon, sen vointia on kyselty pitkin päivää ja moni on ollut hengessä mukana, olen myös saanut puheluita rodun ihmisiltä. Hienoa huomata kuinka moni välittää ja haluaa kertoa omia kokemuksiaan tai tukea muutoin.

Otin yhteyttä myös eläinten luontaishoitajaan, koska jokainen kivi on käännettävä, ennen kun voin päästä irti, joskus sitten.

Tällä hetkellä koirat syö luita pihalla, onnellinen näkymä ikkunasta.

Ollaan me jotain muutakin tehty, mutta just nyt keskittyminen suuntautunut aikalailla Äijän hoitoon ja Pulmun odotteluun. Ens viikon lauantaina saadaan hakea pikku ärrieri kotiin :)
Tulevana viikonloppuna saadaan vieraita, Humpan siskon perhe tulee meille.

Kuvat Humpasta viettämässä Juhannusta.