Neljä päivää vaimona!
Olen yllättynyt itsestäni, koska kaikki meni loppuun asti tosi rennolla fiiliksellä, jännitys oli lähinnä odottava tunne ja huolehdin vähän muiden koossa pysymisestä. Ei siis hermostuttanut, kiukuttanut tai stressannut.
Kalle ei tunnustanut edes jännittäneensä, mutta alttarilla mua odottaessaan, bestman oli tuntenut lattiasta kun sulhasen jalat tärisi. Isäni saattoi mua kirkon käytävää ja puolessa välissä vastassa oli elämäni rakkaus, huulet täristen ja mua silmiin katsoen <3
Vihkiminen sujui hyvin, jalkoja puudutti ja olo oli epätodellinen. Teki mieli kuunnella pappia, mutta oli vaikea keskittyä ja olisin halunnut puristaa Kallea pyllystä, pälyillä selän taakse vieraita ja sekin oli hiukan kummallista, kun tiedosti, että meitä kuvataan koko ajan.
Unohdin sen pakarajutun sit kuitenkin ja tyydyin jossain kohtaa vain etsimään käden omaani ja noin puolessa välissä vihkimistä rentouduin. Loppuosasta jopa nautin ja kun meidät oli julistettu aviopuolisoiksi ja parvelta alkoi kuulua
Romanssi Reetan laulamana, itkin niin, että oli pakko kaivaa paperia esiin. Vilkaisin kaasojani jotka seisoi alttarin sivussa hymyillen, mutta kasvot märkinä kyynelistä. Katselin meidän sukulaisia ja ystäviä ja ajattelin, että olen onnekas, kun he kaikki on saapuneet sinne meitä varten.
Palataan vähän ajassa taakse päin, lauantai aamuun.. Lähdettiin Petran kanssa meiltä, kaikkien yllätykseksi ihan sovitussa ajassa kohti juhlapaikkaa, jossa oli perjantaista saakka ollut leiriytyneenä toinen kaasoista, Tanja, mun veli ja heidän ihana poikansa, sekä mun äiti miehensä kanssa, mun pikkusisko ja hänen avec (en tiedä saako jo sanoa poikaystävä :)).
Perillä ryhdyttiin aika pian hommiin, joita olikin melkoisesti, liittyen siihen, että tehtiin itse aika paljon.
Järjestettiin pöydät paikan isännän kanssa, mä sain lämpörullat päähäni ja sillä välin toinen kaasoista koristeli pöytiä.
Sen jälkeen vuorossa oli kukat. Koottiin ja sidottiin itse mun hääkimppu, heittokimppu ja Tanja näpersi vieheet miesten rinnuksiin. Onneks pystyttiin tekemään kaikki tuo äitin porukan vuokraaman mökin terassilla, ristus mikä sotku!
Äiti hoiti meille välipalaa ja pöytäkukat maljakoihin. Miehet haki maitotonkkiin koivua. Mikä yhteishenki! :)
Kun kampaus valmistui, alkoi tuntua työleirin sijaan juhlalta. Meikkailin samalla itse ja onnistuinkin ihan hyvin. Meillä oli tunti aikaa lähtöön ja enää pukeutuminen hoitamatta.
Juhlapaikalle leiriytyneet vieraat alkoivat valua kirkolle ja jännitys hiipi isommin askelin mun vatsassa, mietin mitä Kalle tekee ja mikä sen fiilis on.
Vielä suihkaus häätuoksua ja menoksi....
Kun vihkiminen oli ohi, saippuakuplat puhallettu ja kirkolla kuvia otettu, siirryttiin
juhlapaikalle, jossa meistä otettiin "viralliset hääkuvat". Onnittelut otettiin vastaan tuon päärakennuksen edustalla, sisällä vieraat saivat käsiinsä kuohuviini-/raparperimehulasit ja hakivat oman istumapaikkansa, istumäjärjestys oli vapaa, vieraita viitisenkymmentä.
Kalle toivotti kaikki tervetulleiksi ja nostettiin maljat.
Ruoka oli mahtavaa ja sitä oli riittävästi, söimme pitkään ja hartaasti. Reetta lauloi kaksi kappaletta ruokailun loppupuolella:
"Tahdon" ja
"Viimeinkin". Ei varmaan ole vaikeaa arvata, että herkistyin kyyneliin, taas.
Ruokailun jälkeen otettiin ulkona vielä muutamia kuvia ja valokuvaaja Hanne oli paikalla juhlissa muutenkin alkuiltaan asti, saatiin tallennettua varmaan muutakin kuin meidän poseerauksia.
Kahvin ja kakun leikkauksen jälkeen Reetta esitti vielä
"Jotain jää" nimisen kappaleen.
Biisit oli just niin mahtavia, kun uskoinkin. Muutoin juhlissa soi taustalla biisilista läppäriltä. Tunnelma oli ihana!
Meillä ei ollut varsinaista ohjelmaa, se kerrottiin heti alussa ja Tanja ohjeisti vieraita tutustumaan Rakkaus-ikkunaan, jonne sai lasitussilla kirjoittaa meille viestejä, painaa siihen punatut huulensa tai mitä vain keksii. Kihlakuvastamme teetetty palapelikin saatiin valmiiksi iltaan mennessä sivupöydällä ja vieraskirjaa kirjoitettiin ahkerasti. Hienoja muistoja meille, eikä kukaan joutunut vaivaannuttaviin leikkeihin väkisin vedetyksi.
Häävieraat oli keskenään niin tuttuja, että vapaa seurustelu oli isossa osassa ja hyvä niin.
Meille pidettiin myös monta ihanaa puhetta.
Juhlan aikana satoi hiukan ensi kerran, kun oli sukkanauhan ja morsiuskimpun heittämisten vuoro, heitettiin ne kuitenkin ulkona. Muutenhan ilma oli puolipilvinen, just sopiva.
Vieraat viihtyi melko myöhään ja jatkoille takkatuvalle siirtyi myös yllättävän moni.
Jatkot jatkuivatkin vähän yli neljään ja myös me kömmime nukkumaan vasta silloin.
Yhteinen aamupala paikalla yöpyjien kesken oli minusta kiva juttu, sen päälle levättiin hetki, ennen kuin kaikki alkoivat hankkimaan kotia kohti.
Koko viikonloppu oli mahtava, vaikka kiitoksia on jo moneen kertaan jaettu, haluaisin vielä kerran
kiittää kaikkia, jotka meidän apuna olivat ja ihan jokaista vierasta, kaikki paikalla olleet tekivät juhlasta niin onnistuneen, kuin se oli.
Näillä muistoilla on hyvä lähteä arkea vastaanottamaan.
Tai mulla loma vielä vähän jatkuu...
Kuvista kiitos Johan "Julli" Holmberg, paitsi viimeinen on omaottama.
