Vierasesine ei ole ystävä suolistossa

Me haettiin Joulurauhaa Turun Eläinsairaalan päivystyksestä tänä vuonna.
Mulla oli kaikki joulunpyhät töitä ja Kallen ja pikkukoirien oli vähän tarkoitus olla siellä kans, tavallaan hyvä, oltiin sitten jo puolet lähempänä apua, kun Pulmu sitä todella tarvitsi.

Se on tavallisesti melko ahne ja huolestuin siitä jo n. viikkoa aiemmin, kun alko kieltäytyä ruuasta, pistin merkille ettei se silti vaikuta laihtuvan. Sitten alkoi tyhjän mahan oksentelu ja tärinä.
Aaton aattona käytiin lääkärillä joka kertoi että koirilla on vatsatautia nyt paljon, antoi pahoinvointiin piikin, parafiiniöljyä ja saatesanoiksi, jollei tämä auta, mahaan pitää varmaan kurkata..

No, eihän ne auttaneet, samana iltana Pulmu oli ehkä vähän reippaampi, varmaan pahoinvointilääkkeen ansiosta. Mahaa ei aristanut missään vaiheessa, mutta emme olleet nähneet sen vatsan toimivan. Tosin eihän me aina nähdäkään, kun koirat juoksee tarpeilleen tuonne pihametsään ja hyvä niin, muutenkin kun ovat aina vapaana. Lenkillä se jaksoi ihan niin kun aina, juoksi ja hyppi muiden mukana.

Jouluaattona kun juotettiin sille ruiskulla lihalientä ja parafiiniöljyä, sovittiin että huomenna päivystykseen. Ikenet oli koko ajan punaiset, eikä koira vaikuttanut kuitenkaan olevan hengenvaarassa.
25.12 menttin aamulla kahdeksalta töihin, tiputin kahvit ja soitin klinikalle.
Kerroin kaiken tämän ja kirjoitin Pulmun mukaan "hoitajan lähetteen", jossa kaikki faktat tiivistetysti. Kalle lähtisi sen kanssa klinikalle heti.
Sain ajantasaista informaatiota viestitse, Pulmu tutkittiin perusteellisesti ja nyt se oli jo aristanut vatsaa palpoidessa, kirjattu kuitenkin että valpas ja hyvän tuulinen potilas <3
Röntgeniä varten ei ollut tarvinnut rauhoittaa, kun Kalle oli laittanut sen selälleen ja ollut vieressä, siinä oli.
Suolessa näkyi jotain vierasesineeseen viittaavaa, n. 2x3cm kokoinen.
Koiralle juotettiin varjoaine ja jotta se etenisi elimistössä, kaksikko määrättiin tunniksi lenkille.
Sen jälkeen uusi kuva ja joutuivat toteamaan, että varjoaine on pysähtynyt tukoksen kohdalle.
Tässä vaiheessa tiedettiin että leikkaus on väistämättä edessä.
Kalle jätti Pulmun klinikalle ja tuli meille töihin. Sopi että lääkäri soittaa minulle ja että haemme koiran kun se on valmis.

Oli jännittävää odottaa uutisia, kun tiedettiin leikkauksen alkamisaika suurin piirtein, puolitoista tuntia sen jälkeen puhelin sitten soi. Eläinlääkäri kertoi että ohut- ja paksusuojen taitekohdassa oli hyvin jumissa pehmolelun palanen. Se oli saatu pois leikkaamatta suolta auki, mutta ohutsuoli oli ärtynyt. Saisimme hakea koiran kotiin mun työpäivän jälkeen.

Sikäli olin helpottunut, että tukos oli lelua eikä luuta, joita meillä tullaan syömään jatkossakin hyvillä mielin. Tiedettiinhän me Pulmun taipumus suorittaa amputaatioita niiden leluille, IKEA råtilta on aina typistetty hännät malliin hamsteri ja seuraavaksi niiltä syödään varpaat, tämä kyseinen lelu oli ihan koirille tarkoitettu road kill majava ja nielty kappale sen jalka.
Koirien lelulaatikko on olohuoneessa, jossa ne ei ole koskaan silloin kun ovat keskenään, mutta joskus joku lelu voi tietysti seilata talossa muuallakin.
Nyt ollaan aktiivisesti kielletty sitä leikkimästä amputaatioleikkiään.

Toipumisiaka meni hyvin, tosi hyvät lääkkeet tuli mukaan, ei varmasti tarvinnut tuntea kipua.
Kauluria ei tarvittu, haava ei kiinnostanut koiria yhtään ja ompelin Kallen hupparin hihasta jo ekana iltana haavapuvun lähinnä suojaamaan ulkona haavaa lialta.
Leikkaushaava oli suurinpiirtein saman kokoinen kun kohdun poistossa.

Jälkitarkistukselle ja tikkien poistoon mennessä päätettiin kysyä myös maidontuotannon lopettavaa lääkettä.
Koko senkin ajan, kun Pulmu ei itse syönyt mitään, se imetti Sirkkua..
Varmasti se on myös paljon peittänyt kipua.

Nyt on Galastop hormonihoidolla oltu määrätty 6vrk ja kielletty pentua imemästä, eli koiria valvottu koko ajan tai muuten ne on olleet eri tiloissa. Nyt nisät alkaa olla tyhjät ja Sirkku 4kk tajuamaan että pärjää ilman maitoakin.

 

Pulmu parani kaikin puolin hyvin ja on jo ihan ennallaan.
Ihmiset on olleet välillä kipeänä, mutta alkaa olla voiton puolella. Täytyy olla kiitollnen aidatusta tontista ja siitä, että nuo pitkälti viihdyttävät toinen toisiaan, silloin kun molemmat omistajat on poissa pelistä.

Tänään oltiin Humpan kanssa rally-tokokisoissa, ruodin sen seuraavassa postissa :)

Wannabe Pulmun poikanen

En osannut etukäteen jännittää miten pentu kotiutuu tai otetaan vastaan, mutta pakko myöntää etten uskonut sen menevän myöskään ihan näin lämpimille leveleille.
Varsinkaan näin pian.

Sirkusta näkee että se oli tottunut muihin koiriin, ei noin suuriin kun meillä on, mutta samaa koiraahan ne kaikki "puhuu", toisin kuin me ihmiset, se tarvis aina välillä muistaa, eikä omilla toimillaan sössiä koirien juttuja :)
Lenny, Humppa ja Helmi otti Sirkun vastaan odotetun tyynesti, Pulmu hyppäsi sen niskaan ja kiroili korvaan. Terrierit.
Kun lapselle oli luettu lyhyesti lakia, nää ystävystyi heti, leikkivät jo ensimmäisenä iltana ja nukkuivat vierekkäin.
Sirkun oltua meillä pari päivää, painin tiimellyksessä se joutui selälleen Pulmun mahan alle ja hoksasi nisät. Siitä hetkestä alkaen Pulmu on imettänyt Sirkkua ja nyt tuottaa jo maitoakin.

Sirkku luovutettiin 9 viikon iässä ja se saa kolmesti päivässä kippoon ruokaa niin paljon kun syö (joka kerta lopettaa itse ruokailun ja isot saa loput, eli maha tulee varmasti aina täyteen).
Lisäksi tarjolla on luita, aina kun joku ahne ei niitä ole jo syönyt.
Tissittely on varmasti aluksi ollut vaan turvan hakemista ja välien lämmittelyä, eikä se taida vieläkään pentua mitenkään ravita, mutta näyttää jollain tapaa tyydyttävän molempia.
Pulmu imettää kerran yölläkin ja monta kertaa päivän aikana, samalla hoitaa Sirkkua pesemällä sitä.

Tähän asti Sirkku on ollut helppo pentu, nuo aikuiset koirat viihdyttää ja kasvattaa sitä niin, että tarvii itse kilpailla huomiosta lepertelemällä ja namittamalla :D

Hyvä tästä tulee <3

Emma Salokoski - Voisinpa luvata

"Pienikin koira voi täyttää hyvin suuren aukon elämässä" 

-Pam Brown

Liebster Awards!

..Sellainen tämä kuulemma on.
Kiitokset kysymyksistä Vellan elämää -blogille, joka keksi kysymykset minulle!

1. Mikä on tällä hetkellä parasta elämässäsi?
Tätä ei ehkä voi selittää yhdellä sanalla. Varmuus, siitä että on vakaa ja hyvä parisuhde, jossa molemmat saavat olla omia itsejään ja tietää että kumppanin tuki on aina puolella.
Oma koti, jossa on kaikilla hyvä olla.
Varmuus työn säilyvyydestä, ei ole ihan itsestään selvyys tällaisina aikoina.
Ystävät ja läheiset. Pidän turvallisuuden tunteesta, enkä haluis enää heittäytyä vaihtamaan jatkuvasti elämän suuntaa. Tässä on hyvä.

2. Mistä lemmikkisi on saanut nimensä?
Possujen nimiin ei liity mitään erityisiä tarinoita, Turosta tuli Turo kun Kalle ei suostunut mun ehdotukseen "Rivo" :) Loput possut on jostain syystä vähän luontoteemalla nimettyjä: Kukka, Käpy ja Terho.
Koirista Humpalla oli jo nimi tullessaan vuoden vanhana, Lennart on Ruotsin tuonti ja sille haluttiin siitä muistuttava, mutta helposti arkikäyttöön taipuva nimi "Lenny". Helmi nimestä olen aina tykännyt ja niin myös äitini, jonka tiesin vähän hermostuvan mun pennun hankinnasta silloin. Siinä kävi just niin kuin arvelinkin, jo ekan kerran kun se toisti Helmin nimen se rakastui :)
Pulmusta piti tulla Pulmu tai Sirkku ja seuraavasta se toinen, palasokerit. Seuraaville russeleille on nimet valmiina myös.

3. Mikä on suosikki kuva lemmikistäsi?
Niitä on monia, pentukuvat sykähdyttää aina, mutta jos vain yksi pitää valita, niin menkööt tällä,
kuvassa on mulle kaksi niin rakasta, Kalle ja Lenny ja mä nään siinä niin paljon tunnetta.



4. Mikä on lempi vuodenaikasi?
Myöhäinen kevät-syksy, eli kaikki siltä väliltä. Kura-aika on inhottavinta, toisaalta tykkään myös kunnon talvesta.

5. Millainen on arkesi koirien kanssa? Entä ilman koiria?
Aika rutiininomainen, sujuva. En ole kokeillut arkea ilman koiria melkein 20-vuoteen.Todennäköisesti olisin aivan hukassa. Joskus olen leikitellyt ajatuksella, mitä tekisin ilman koiria/muita lemmikeitä, enkä todellakaan tiedä miten päivät täyttyisi. Lenkillä on kurja käydä ilman koiria ja kotiakaan ei tarvitsis siivota niin usein. Olis todella tylsää.

6. Harrastako jotain mihin ei liity koirat?
En. Tai teen käsitöitä, usein koirillekkin :D
Luen, jos pysyn hereillä vielä sänkyyn päästyäni ja tykkään myös leipoa ja sisustaa, en kuitenkaan laske niitä harrastukseksi.

7. Mikä on lempi koirarotusi? Entä rodut, jotka eivät miellytä sinua yhtään?
Tykkään monista molossiroduista, bernhardinkoirista erityisesti lyhytkarvainen miellyttää mua, voisin harkita joskus myös omistavani bullmastiffin tai pari. Labradorinnoutaja on kuulunut lempi rotuihin ihan aina, se on monella ihan hajuton ja mauton peruskoira, mutta mä sulan labbiksille aina.
Jackrussellinterrieri on rotu, jollaista meille ei pitänyt koskaan tulla, yleensäkään pientä koiraa.
Mun allergian takia ei voida pitää kissoja ja russelia alettiin harkitsemaan alunperin hyödyn takia, kaveriksi possulaan ja töihin muutenkin, mutta se on rotuna kolahtanut kerralla syvälle sydämeen ja tullut meille jäädäkseen, vähän rottakoiraksi mutta ennen kaikkea jokapaikanhöyläksi.
Mielipiteet, joiden en usko muuttuvan, on että karvatonta tai nyöriturkkista rotua meillä ei tule koskaan olemaan. Ei myöskään kovin lyttykuonoista.

8. Onko sinulle koskaan käynyt tilannetta, jossa olisit säikähtänyt pahanpäiväisesti?
Hengenhässä ei ole tarvinnut koskaan vielä olla. Säikähdän kyllä helposti,mutta mitään yksittäistä ei tule mieleen.

9. Jos saisit nyt valita, niin minkä rotuisen koiran ottaisit ja miksi?
Nämä nykyiset. En ole koskaan katunut yhdenkään koiran hankintaa. On ollut yksilöitä jotka ovat tuntuneet vähemmän omilta, mutta kaikkien kanssa on löydetty yhteinen suunta ja rakastettu loppuun asti ja sen yli.

10. Mitä teet yleensä vapaa-ajallasi?
Kudon, siivoan, leivon, pyörin netissä, ulkoilen..
Eniten olen tietysti näiden koirien ja muiden lemmikeiden kanssa ja ne liittyy melkein kaikkeen vapaa-aikaan, kaveritkin on pääosin koiratuttuja.

11. Jos saisit olla jokin eläin yhden päivän, niin mikä eläin olisit, miksi?
Varmaan mikä vaan eläin olisi aika mielenkiintosta ja helppoakin olla vain yhden päivän ajan.
Ehkä jokin lintu olis kiva olla ja katsella maailmaa siitä perspektiivistä, pidempää tuskin selviäisin minään eläimenä :D

Sirkku toimitettu taloon

Tervetuloa pikkuinen.

Pari tuntia ollaan oltu kotona. Pentu on ehtinyt syömään ison kipollisen omaa ruokaa, kakannut mun kämmenelle ja pissannut kahdesti ulos. Ottanut pienet unet ja tavannut kaikki meidän aikuiset koirat.

Nyt syödään purutikkua "isin" kainalossa. Niin reipas pikkuinen.

Kisa-Humppa

Oltiin Humpan kanssa sen toisissa rally-toko kisoissa 10.10 Loimaalla.
Tulos oli kivalta radalta 96/100p. "Hieno, sujuva rata ja iloista hännän heilutusta" oli tuomarin kommentit. Virheet oli kaikki -1 KONTR, eli koira astui mun varpaille eteen tulossa tms.
Ei voi olla kun tyytyväinen :)

Parin viikon päästä on seuraavat.

Muuten meille kuuluu normiarkea, mutta enää 1½ viikkoa ja tänne muuttaa eräskin Rapunzellin The People Eater :)

Helmi 12v

12v Helmiä juhlittiin kauniina syyskuisena sunnuntaina. Laitoin facebookkiin kutsun kaksi viikkoa ennen juhlapäivää ja mukavasti ystäviä ja sukulaisia juhlimaan saapuikin.

Viritettiin juhlaviirit ja puhallettiin palloja, hankittiin synttärihatutkin ja päätähti oli kuin olisi aamusta asti tiennyt kenen prinsessapäivä on..
Helmi ei ole koskaan oikein viihtynyt valokuvissa, mutta juhlapäivänä se poseerasi hattu päässä ja "hymyillen" korvasta korvaan :)
Kas näin ja päivän menu..

 

Tervetulleita oli myös koiravieraat. Edeltävänä päivänä meille kylään saapui aiemminkin hoidossa ollut Ixi bordercollie. Nyt Ixi kyläilee ehkä pari viikkoa täällä ja me kaikki niin tykätään :)

WUSB 2015 ymymym.

Elämä täällä harjun alla jatkuu, vaikka ikävä Äpyä on joka päivä. Käsittämätöntä, että siitä on jo viisi viikkoa, kun jouduttiin hyvästelemään se. Muut koirat ei ole tuntuneet oireilevan mitenkään yhden puuttumista, Äijä oli kuitenkin, kokoonsa nähden melko huomaamaton tyyppi noille muille, se kun viihtyi lähinnä omissa pienissä hommissaan ja meidän ihmisten kanssa, sekä nukkui paljon.

Mä olen nyt vasta jälkeen päin myöntänyt ääneen sen, kuinka paljon hoidin Äijää, siis hoidin sen sairauksia tai hoidin ehkäistäkseni niitä. Kaikista puhdistuksista ja syynäyksistä oli tullut rutiinia. Jos luen vanhoja blogipostauksia tai vaikka facebookkiani, voi todeta että kyllä se viimeinen vuosi meni aika ontuen. Totuutta on vaan joskus tosi vaikea nähdä läheltä. Nyt Äpy on siellä missä luut on aina possun selkärankaa ja kaikkien tassujen alla luistamaton matto, peti on pehmeä ja rakkaita lähellä.
Tuhkat on metsässä.

                     

Humpan kanssa oltiin rally-toko kisoissa Porissa 24.6, tuomarina oli Krista Karhu.
Ollaan oltu pari vuotta sitten viikonlopun mittaisella treenileirillä Kristan ohjauksessa, silloin Humppa oli ollut meillä vasta pari kuukautta. Leiriltä mieleen jäi positiivinen palaute meidän yhteistyöstä ja takapään käytöstä hyviä tipsejä.
Olikin kiva huomata arvostelulomakeesta, että nimenomaan sitä oli kehuttu.
Tulos oli siis HYV 83p. Heti lähtökyltin jälkeen saatiin -10p. väärästä rintamasuunnasta (koiran), kävi edessäni kun ensimmäinen tehtävä alkoi sivulta. Kaksi liikettä uusittiin ja sitten oli joku pieni yhden pisteen virhe.
Nää oli Humpan ekat kisat ja mulle ekat tosi pitkän tauon jälkeen, ollaan Lennyn kanssa kisattu joskus silloin ennen kun laji oli edes virallinen. Mua jännitti jonkin verran, mikä yleensä vaikuttaa Humppaan tosi paljon, mutta kokonaisvaikutelma suorituksesta oli ihan jees, sikäli että virheet oli lähinnä koiran omaa tarjoamista ja vähän yli-innokasta tekemistä. Vaikka niistä pisteitä meneekin, mä ite tykkään että etenkin rotu huomioon ottaen, aina parempi se, kuin laamailemalla väkisin suoritettu, haluton koira ja koiraan hermostunut ohjaaja.
Kisapaikalla oli älyttömän kiva ilmapiiri, kaikille suorituksille taputettiin ja mulle tultiin heti ilmoittautuessa sanomaan, että järjestävän kerhon talkootiimi oli tosi ilahtunut rotuja kirjoittaessa lähtölistaan, kun joukkoon oli saatu bernhardinkoira, mitä ei yleensä harrastuspiireissä näe.
Saman tien suorituksen jälkeen tultiin myös taputtelemaan, sekä mua että Humppaa, oli kuulemma kivan näköistä :D En jäänyt liioin miettimään mitä sillä tarkoitettiin, varmaan ihan hyvää, ainakin mua vähän nauratti tuo Hömpsinen <3

Ihmettelin hiukan, kun luokan päätteksi meille ei jaettu lappua lainkaan, tiesin kuitenkin että me ei voida pisteiden puolesta sijoittua kärkikolmikkoon, mutta oltiinkin ehdolla tuomarin suosikiksi.
Tosin palkintojen jaon alkaessa järjestävä taho ilmoitti, että keksivät tähän väliin ylimääräisen symppispalkinnon, koska sellaiselle oli nyt tilaus ja minut kutsuttiin palkinto noutamaan. Humppa oli ikävä kyllä jo lepäilemässä autolla, mutta katsoivat asiaksi vielä huudella, että tämä oli siis se bernhardinkoira :)
Ei sitten oltu tuomarin suosikkeja, kun saatiin jo tuo ylimääräinen huomionosoitus, mutta kiva että oltiin ehdolla, sekin kertoo jo jotain.
Seuraavat kisat on varmaan lokakuussa. 

Porin Mäntyluodossa on melko upea koiraranta. Me ajellaan sinne pari kertaa kesässä, vaikka matkaa kertyy reilu tunti suuntaansa. On se joka kerta sen arvoista.

Ryhmäpotretti onnistui, kun porukka oli uinut ja juossut pitkälti toista tuntia.
Vasemmalta Riiva ja Lilli (Johkun sakkia), Hikka ja Helinä (Minnan osat) ja meiltä siis Pulmu, Humppa ja porukan ainoa uros Lenny :)

Hotspot on tullut tutuksi nyt ekaa kertaa meillekkin. Äijähän kehitti kyllä viimeisinä päivinä itselleen märkivän ihotulehduksen kipeään lonkkaan, mutta se oli ymmärrettävästä syystä. En oikein ymmärtänyt heti, miksi Lenny, joka on aina niin ylitsevuotavan innoissaan ja vauhdikas, olikin yhtenä päivänä vähän apaattinen ja vältteli kosketusta.

Onneksi hoitajan hajuaisti tunnisti ihotulehduksen ja pian paikansikin, Lennyn vastusteluista huolimatta, korvalehden alta piilosta, siellä kaikessa rauhassa kehittymässä..
Ahdistus. Tiedän että hotspotille ominaista on nopea leviäminen ja tähän märkään kesään on kuulemma tulossa vielä helleaalto, ei suotta sanota heinäkuuta mätäkuuksi. Tosi huonoa haavojen paranemista ajatellen.
Hotspotin tehokkain pysäytys on saada se kuivumaan ja pysymään puhtaana, kauluri on kuitenkin tuon kokoluokan koiralla hemmetin epäkäytännöllinen, kun se ei mahdu sen kanssa oviaukoista edes.
Täytyy laittaa ostoslistalle sellainen puhallettava kauluri.
Kotihoitoa ajatellen meillä on onneksi aika hyvä varasto, tehokasta puhdistelua ja paljon sotkemista Betadinella, karvojen ajelu tulehdus kohdista ja ympäriltä, myös Canofite, vaikka korviin onkin tarkoitettu, käy kuulemma käytettäväksi ja ainakin olen huomannut sen helpottavan kutinaa.
Olen itse tosi kipuherkkis ja mulle vaikeinta ikinä on katsoa kipeetä rakasta, särkyä siis on lääkitty myös. Lenny on kauhee draamailija, mitä tulee siihen että sitä pidetään väkisin kiinni ja sille tehdään epämiellyttäviä toimenpiteitä. Käskyllä saan sen kyllä maahan, mutta kun tarvisin kahta kättä, toista pitämään korvalehteä ylhäällä ja toista hoitamaan ihoa, se meinaa että kävin jo maassa -moro!

Humppa on sen verran myötäelänyt tässäkin asiassa, että siltä "sheivattiin" myös sääret, kun meinasi olla hotspotin alkuja silläkin. Hetkittäin mietin, olisko tässä kuitenkin ollut jotain altistavia tekijöitä, muutakin kuin märkä kesä ja rotu, jolle nuo on ikävä kyllä kuulemma melko yleisesti esiintyviä.
Sain tänään vinkin valmisteesta, joka tehoaa erittäin hyvin kuulemma juurikin spottiin ja on ilmeisen hyvä muutenkin haavoille. Lähikuntien eläintarvikeliikkeissä ei sitä ollut, tilasin nettikaupasta, jonka toimitukset on nopeita. Tavara on varmaan hyvää, jos 30ml maksaa melkein 40€ :D
Haetaan sitten ab-kuuria, jos ei näillä pärjäillä.
Lennyltä toisena tulehtunut etujalka on jo hyvä, korvan aluskin pääosin, mutta sitkeesti sinne tulee uusia pieniä alkuja.

                      

Koirat sai IKEAsta tuliaisena uuden jalkapallon, vain 6€ /potku, kaksi se nimittäin kesti.

Tää sai seuraajakseen sittemmin myös hienon, punaisen frisbeen, joka sekin oli ihanan halpa, 2€ /heitto :D Onneks Lennartia voi aina leikittää myös kuormaliinalla, se kestää joitain tonneja.
Toi poikahan oli vaan vuoden vanha, kun se jo veti pihassa Kallea perässään, voimaa ku pahasessa härkäsonnissa, onneks se ei ole pahanen.
Helmi on kuvattu Huittisissa, kun se pääsi meidän kanssa ilta-ajelulle ja jätskille, sen maku oli mansikka ja Helmi oli ajelusta yhtä innoissaan, kun aina. Joka päivästä kiitollinen, ikää ikinuorella nyt 11v 10kk. Hyviä aikoja on vielä ainakin ollut saamanteilla enemmän, kun huonoja.
Luopuminen on kuitenkin koko ajan takaraivossa. Helmiä onkin hemmoteltu ihan erityisen paljon viimeisen... No, useamman kuukauden. Kalle syöttää sitä pöydästä omalla haarukalla ja se saa nukkua meidän makkarissa.

Mutta sieltä IKEAsta lähti kyytiin muutakin kuin jalispallo, meillä on uudet sohvat -jipijipijipi!

Oikeastaan sohva, ja erillinen divaani, jossa nyt istun tätä kirjoittamassa.
Nyt voin vaihtaa olkkarissa järjestystä ja kun iso, tumman harmaa kulmasohva vaihtui näihin vaalean harmaisiin ja kevyempiin, on paljon valoisampaakin. Pestävät päälliset noissa tietysti on.

                                

Suomen Helsingissä järjestettiin tänä vuonna WUSB.

Lainaus rotuyhdistyksen sivuilta:

Kerran vuodessa jokin WUSBin, eli Welt-Union der St. Bernhard-Clubsin, jäsenmaista järjestää WUSB-näyttelyn. WUSB-näyttely on arvostettu kansainvälinen bernhardinkoiranäyttely, jonne tulee osanottajia ympäri maailman. Näyttelyä edeltävänä iltana on ollut tapana pitää kaikille osallistujille avoin juhlaillallinen (jonne ilmoittaudutaan etukäteen). WUSB-näyttelyt ovatkin oivallinen tilaisuus tavata muiden maiden bernhardinkoiraharrastajia.

Näyttely ei siis ole FCI:n alainen, eikä tulokset tule koiranettiin, sertejä ei myöskään jaeta, mutta osallistujat saavat diplomit ja tietysti kirjallisen laatuarvostelun huipputuomareilta. Tuomareita oli luokassa kaksi ja arvostelu kesti tosi pitkään, arvioisin, että ainakin kolme tai neljä kertaa kauemmin, kuin tavanomaisesti.

Vasemmalla Humppa, oikealla sisko Alma.

Meiltä näyttelyyn lähti Humppa, Lenny kun on kastroitu.
Mekin menimme enimmäkseen tapamaan Humpan kaukana asuvaa kasvattajaa ja muita tuttuja, joita nähdään ihan liian harvoin.

Vasemmalta alkaen Oona (sisko), Pika (emä), Alma (sisko) ja tosi ryhdikäs Humppa :D

Me oltiin treenattu nolon vähän, mutta onneks on koira, joka osaa silti aika kivasti <3 Humppa liikkui ravilla ja seistä tönötti koko arvostelunsa ajan, jouduin korjaamaan vain pariin kertaan sen asentoa.

Päivä oli kuuma onneks yksilöarvostelu sentään tapahtui tilavassa teltassa, oli silti aika paljon vaadittu koiralta monen minuutin seisottelu.
Tällä kertaa näyttelyssä piti olla erityshuomio luonteissa, mutta en tiedä miten se näkyi, luokissaan palkittiin koiria, jotka rähisi kehässä toisille, eikä tuomarit arvostellessaan koskeneet koiriin ollenkaan. Esittäjä näytti hampaat ja tuomarit kävivät lähimmilläänkin sellaisen etäisyyden päässä koirasta, että luonnetta on ainakaan luoksepäästävyyden osalta mahdotonta arvioida, siinä kun on monella sanomista..
Arvostelu oli saksaksi ja sen lyhyys vähän yllätti harmittavasti:

3½v vanha "oikein rakennettu" narttu, jolla oikeat mittasuhteet. Erittäin hyvä pään tyyppi. Pyöreä kallo. Kirkkaat, pyöreät silmät. Oikea, vahva purenta. Kaula-niskalinja oikea. Lantio hieman viisto. Liikkeessä löysä olkapää. Hyvä luonne. EH.

Kotimatka ei alkanut lupaavasti, auto jäi Espoossa reeraamon pihaan ja me jatkettiin matkaa vakuutusyhtiön tarjoamalla vuokra-autolla, takatiloiltaan tosi pienellä farmari Rellulla, jossa ei tietenkään olis saanut koiraa kuljettaa, vaan minkäs teet.
Oman auton vika oli laatua, saadaan syyttää itseämme, laturin remmi kannattaa vaihtaa ennen kun se muistuttaa olemassa olostaan hajoamalla.

Jäävedellä aakkosbaarin pihalla, taustalla viinin punainen lainapeli. 

 Postauksessa voi olla erikoisen oloisia kuvia, osa on otettu nimittäin puhelimella. Lumia putosi viimeisen kerran Juhannuksena ja repäisin hankkimalla tilalle LG:n, jolla on ihan kiva ikuistaa arjen tilanteita, niin kun vaikka kanoja iltaherkun äärellä.